tag:blogger.com,1999:blog-31098785312678751162024-03-13T14:24:09.818-07:00Kohti täydellisyyttäLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.comBlogger55125tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-17034316160920271582019-01-17T05:55:00.002-08:002019-01-17T05:55:32.461-08:00Tän blogin ja mun loppu Vaellan tosi syvissä vesissä. Haluan koko ajan kuolla. Koko ajan päässä pyörii tapoja miten vois tappaa itseni. Jos vaan ois joku tapa tappaa itseni.<br />
<br />
Aamulla itkun monta tuntia putkeen. Iskä kävi ja syytti mua etten tee tarpeeksi mun paranemisen eteen. Noku ei mikään auta!! Pitäis ottaa apua vastaan ja keskustella paha olo pois. Ihan niinku se sillä lähtis. Nii siis että menisin puhuu jollekki hoitajalle että haluan kuolla ja en mieti mitään muuta kuin itsaria. Siis tosi huono idea.<br />
<br />
En vaan jaksa. Pari tuntii niin oon kuollut. Sain yheltä tyypiltä sen lääkkeitä, mitä se ei ottanut ja halus päästä niistä eroon, joten otin ne ja sanoin et heitän ne menemään. No okei aijonko mä hävittää niitä? En varmana. Nyt ku on vahvoja lääkkeitä vielä lisää nii tänään mun elämä loppuu.<br />
<br />
Käyn vaan ekana syömässä ja otan ne lääkkeet heti sen jälkeen. Kukaan ei käy kattomassa mua ku oon huoneessa niin sit noi löytää mut kuolleena iltapalalle haettaessa. Näin. Sit vaan ruma ruumis ruumishuoneelle ja läheiset valmistelemaan mun hautajaisia. Ja se siitä sitten.<br />
<br />
Maailma ik varmasti paljon parempi paikka ilman mua. Ei mulla oo mittään annettavaa tälle maailmalle/tulevaisuudelle. Veisin vaan asioita pois joten paaaljon parempi kun kuolen.<br />
<br />
Tää blogi on pitänyt mut aika kauan hengissä, mut ei tämäkään auta mua eteenpäin.<br />
<br />
❤️:llä LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-55446085821419733962019-01-15T08:25:00.001-08:002019-01-15T08:25:38.405-08:00If I can fly Tänään on ollu tosi väsyttävä päivä. Olisin halunnut aamulla nukkua pitkään, koska väsytti, mut tietenkin mut tuli herättää joku hoitaja joka laitto valot päälle.<br />
<br />
Vaelsin aamupäivän tosi väsyneesti paikasta toiseen. Mulla oli perheneuvottelu, joten söin aamulla vähän ja meikkasin ettei kukaan epäilys mitään. Palverin jälkeen kävin kahvilla kaupungilla mun vanhempien kanssa ja ostin uudet farkut.<br />
<br />
Väsyttää ihan hirveästi. Oon tehny ihan tosi paljon asioita. Tuntuu että voisin nukahtaa seisaalleen ja nukkua seuraavat 100 vuotta. Ja ainii tein muutaman tt:n tehtävän.<br />
<br />
En saanu otettua talteen tän päivän aamulääkettä, koska siinä oli kaks hoitajaa vieressä kattomassa. Paskaa saatana. No kerrään niitä sen verran että riittää varmasti.<br />
<br />
Elämä vituttaa ja väsyttää. Jos mulle annettais kaks mahdollisuutta, joko elää tai kuolla. Valitsisin ehdottomasti kuoleman. En jaksa paskaa elämää. Muutenkin on nyt mennyt huonommin. En tiiä johtuuko siitä etten oo ottanut lääkkeitä vai mistä mut ihan sama.<br />
<br />
Kunhan kuolen niin kaikki on hyvin.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-28640267544279035682019-01-13T00:08:00.001-08:002019-01-13T00:08:49.305-08:00Mä oon hullu tiiän kyllä sen Enää ei tunnu nälkää. On vaan tosi hyvä olo, kun keho alkaa tottumaan siihen ettei ruokaa tule. Eilen join kupin kahvia ja teetä. Muuta en pistänyt suustani alas. Paitsi lääkkeiden ”otossa” vähän vettä.<br />
<br />
Kerrankin pystyn johonkin. Mä oon syömättä niin kauan kuin haluan. Eli todennäköisesti siihen asti että kuolen. Vatsa näyttää pieneltä se ei enää pömpötä niinkuin ennen. Muuten ei parin päivän ruuattomuus vielä näy. Sit varmaankin enemmän kun tulee viikkoja tai kuukausia.<br />
<br />
Oon nyt päättänyt että päivässä voin syödä kupin kahvia välipalalla ja iltapalalla kupin teetä. Ne kiihdyttää aineenvaihduntaa nii se ei pysähdy vaikka el syö mitään missä on paljon kaloreita. No okei kahvissa on 10 kcal, koska laitan siihen tilkan maitoa, mut you know. Teessä ei oo yhtään ja otan vihreetä teetä silloin kuin sitä on koska siinä on -2 kcal.<br />
<br />
Lääkkeitä oon nyt kerännyt muutaman päivän. Kerään niitä muutaman viikon ja sitten otan kaikki. Kuolen varmasti. Lääkkeet varmasti vaikuttaa paremmin jos en oo syöny mitään.<br />
<br />
Vähän pelottaa että millon noi hoitajat huomaa etten syö, mut ihan sama. Todennäköisesti ne alkaa uhkailee nenämahaletkulla niinkuin ennenkin, mutta ei mua kiinnosta. Jos joutuisin nenämahaletkuun niin ei ne kauheasti sitä letkumömmöä mulle pistäis. Oon kuitenkin normaalipainoinen. (Vaikka haluaisin painaa 39 kg) Eikä ne kovin nopeasti mua mihinkään letkuihin tunge, koska ei tiedä et mä teen tätä tarkoituksella.<br />
<br />
Sanon vaan ettei tee yhtään mieli ruokaa ja ei oo nälkä. Sen ne hyväksyy parin päivän ajan. Sit ku alkaa mennä viikoiksi nii varmaan alkaa valittaa jo ihan kunnolla. Ei mua kiinnosta. Mun keho mun mieli. Mulla on oikeus hallita niitä. Saan olla syömättä koska oon läksi. Saan satuttaa itseäni koska oon paska ihminen. Saan vetää lääkkeitä yliannostuksen, koska ei tää oo elämisen arvoista elämää.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-74816513112864753022019-01-12T06:14:00.000-08:002019-01-12T06:14:34.760-08:00Mielessä monta mörköä Tää päivä on menny tosi hyvin. Oon syönyt lasinvettä, kolme palaa suklaata ja kupin kahvia. En aio syödä tänään mitään muuta. En syö huomenna mitään muuta kuin kupin kahvia. Ei huvita syödä kai haluan päästä mun läskeistä eroon.<br />
<br />
Alotin jemmaamaan taas lääkkeitä. ”Otan” mun lääkkeet kahden viikon ajan ja sit kahden viikon päästä vedän ne kaikki. Kuolen varmasti ja se on hyvä asia.<br />
<br />
Toki osastolla pitkä syömättömyys johtaa nenämahaletkuun, mut ei vittu kiinnosta. Ei ne tiedä että mä laihdutan tarkoituksella. Kävelen päivässä vähintään 10 000 askelta. Kilot lähtee helvettiin ja mun vartalosta tulee täydellinen.<br />
<br />
Mut tosin saatan kuolla syömättömyyteen, mut no ei se haittaa. Kuitenkin kuolen tässä kuukauden sisällä :)) Motivaatio on huipussaan. Kerrankin mulla on itsekuria. Tosin eilen sorruin syömään kaks riviä suklaata ja muutaman karkin, mut oksensin ne pois.<br />
<br />
Jotenki tosi hyvä olo. Vaikka vatsa murisee oon ylpeä itestäni. Ei se haittaa kyllä se tottuu kohta siihen ettei ruokaa tule.<br />
<br />
Haluan niin paljon laihat jalat ja lauta vatsan jossa näkyy kylkiluut. Haluan että mun luut paistaa läpi. Silloin en oo läski. Toki mun pitää aika kauan jatkaa tätä että saan kaiken läskin pois. Ei se haittaa koska nyt mulla on paljon itsekuria ja ihan helvetisti halua olla laiha. Eikä se jää nyt ajatuksen tasolle. Vaan mä teen just näin.<br />
<br />
Lopetan olemasta läski ja kisattu. Musta tulee kaunis ja pidetty. Jos onnistun siinä nii sit mun ei tarvi edes kuolla. Mut jos en onnistu niin kuolen. Okei kuolen jokatapauksessa xdd. Joo I mut kohta mut tullaan pyytää syömään.<br />
<br />
Kuinkakohan kauan kestää, että ne alkaa uhkailee mua nenämahaletkulla taas. No tälläkertaa en lopeta syömättömyys ja laihduttamista.<br />
<br />
Mä kirjoitin sulle runon: haista vittu!<br />
Mua ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Tää on mun elämä mun päätös. Haistakaa vittu ku yritätte sekaantua siihen.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-42099556976036396062019-01-10T02:06:00.003-08:002019-01-10T02:06:56.155-08:00Kävele älä pysähdyKävelen mun huonetta ympäri. En halua olla läski. Haluun laihtua paljon. Kauniin laihaksi. Todennäköisesti en tavota ikinä tota tavoitetta mut yritän täysillä.<br />
<br />
Mulle tuli just huonekaveri. Oon yhden hengen huoneessa, mut koska tää okkei päivystys osasto tänne otetaan kaikki sisälle. Nyt se munhuonekaveri nukkuu lattialla patjalla. Hirvee kansan ryntäys heti ku alkaa koulut taas joululoman jälkeen.<br />
<br />
Kävelen vieläkin. En halua pysähtyä. Liikkuminen kuluttaa kaloreita. Ja haluan polttaa mahdollisimman paljon syömistäni ruuasta.<br />
<br />
Keksin uuden säännön ruokailuille. Oksenna kaiken pois jos aterian kokonaikalori määrä ylittää satakaloria.Se tsemmppaa mua syömään vähemmän. Oksentaminen kuitenkin on aika ällöä vaikka sen jälkeen tulee mahtava ja onnistunut fiilis.<br />
<br />
Tein myös uuden ateriasuunnitelman. Siihen kuuluu paljon vettä ja nestemäistä vähäkalorista ruokaa mahdollisimman vähän. Toki saatan syödä jonku yhden pienen perunan ettei epäilykset herää.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-367205800239765962019-01-09T01:20:00.001-08:002019-01-09T01:20:49.909-08:00Oksentaminen Tuntuu kauheen lihavalta. Mun jalat on kuin elfantilla ja maha näyttää yli viidkymppisen kaljamahalta. Eikä mun luut näy hienosti.<br />
<br />
Eilen oksensin kaikki ruuat. Sormet kurkkuun ja samalla painaa nyrkillä mahaa. Sitten montakertaa altaaseen kaikki syöty ruoka. Näin mä pystyn laihduttamaan silleen ettei muut huomaa. Lisäksi oon lisänny mun liikuntaa ja veden juontia.<br />
<br />
Ahistaa hirveästi syödä koska ihan kaikki ruoka lihottaa mua hirveästi. Osastolla ei pysty liikkumaan kunnolla joten tuun vaan päivä päivältä lihavimmaksi ja rumemmaksi. Hyi vihaan mun vartaloa.<br />
<br />
Ajattelin syödä pääasiassa nesteitä koska ne saa oksennettua paremmin. Juon joka ruokapulan jälkeen vettä, jotta saisin paremmin kaiken ulos. Oksentamisen jälkeen tulee huippu fiilis. Tosi onnistunut tunne. Onnistun nyt edes jossain. Ja kun jatkan tätä pari viikkoa nii saan painoa lähtemään tosi paljon.<br />
<br />
Mun tavoite paino on 39 kg. En tiiä mistä se tuli mut se vaan on. Haluaisin olla 168 cm pitkä ja painaa 39 kg. Sit olisin kauniin laiha ja tykätty ihminen. Kukaan ei sanois että näytän läskiltä. Kukaan ei vois haukkua mun ulkonäköä.<br />
<br />
Sitäpaitsi kaikki tykkää laihoista tytöistä. Mielummin laiha kuin läski. Oon nyt läski mut kohta oon laiha. Mun pitäis pudottaa painoa suunnilleen 11 kg. En tiedä tarkalleen paljonko painan nyt, koska en ole käynyt vaa’alla pitkään aikaan. Viimeksi ehkä marraskuun puoli välissä ja silloin painoin 50.2 kg. Mut nyt tuntuu että painan ainakin jonkin verran vähemmän koska käsissä näkyy luut selvemmin. Toki oon edelleen aivan liian painava, mut vähän oon mennyt eteenpäin mun tavoitetta kohti.<br />
<br />
Musta tulee pro-ana/pro-mia paitsi en ahmi vaan säätelemiin mun syömisiä ja oksenna lähes kaiken ulos. Haluan myös oloa notkea joten oon alkanut venytellä vähintään kerran päivässä. Sen ansiosta saan kohta spagaatin :)<br />
<br />
Kohti täydellistä vartaloa ja notkeaa suosittua tyttöä🙃<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-75886183994053868802019-01-04T00:57:00.000-08:002019-01-04T00:57:10.189-08:00Sirpaleinen sielu Mikään ei vaan onnistu. Nyt oon ollu aika kiltisti jos ei huomioida jouluaaton viiltelyä ja siitä huolimatta mun pitää olla täällä seuraavat kolme kuukautta.<br />
<br />
Nyt menee hermot. No ihan vitun sama. Mä sit alan ihan kunnolla hankalaksi. Muutenkin tekee vaan mieli koko ajan viillellä ja tuntuu et ihan sama vaikka kuolisin. Elämä on paskaa. No sunnuntaina pääsen päivälomalle nii mukkaan lähtee muuten mahdollisimman paljon teriä ja näin.<br />
<br />
En oo nyt ottanu mun lääkkeitä muutamaan päivään. Tai no oon mä ne ”ottanut” eli laittanut poskeen ja heti ku pääsee lääkekansilasta pois nii taskuun. Tällähetkellä mulla on 200 mg sertralinia ja 600 mg ketipinoria. Ja niinku mitä paskaa ketipinoria ei sais antaa alle 18-vuotiaille ja mun annoskoko on niinku sellanen et selvä lasketaan psykoosilääkkeksi. Ja mä en todellakaan hypi täällä missään psykoosissa.<br />
<br />
No tän päivän jälkeen mulla on 200 mg sertralinia ja 900 mg ketipinoria. Aattelin et kerään niitä silleen et sertralinia on 1g ja ketipinoria 3g. Sitten kaikki pillerit kerralla. Jos en kuole nii menee ainakin pää sekasin.<br />
<br />
Lisäksi vedän kädet auki heti kun saan terät. En viiltele kotona paljon ja sit ku saan tänne vähintään kuus terää niin sit lähtee. Kädet auki kunnolla ja sit ku ne on paikattu nii taas vähän ajan päässä viiltelyä lisää.<br />
<br />
Tänään on 4.1. Eli 7.1 mä voin ottaa noi lääkkeet. Sunnuntaina 6.1 pääsen kotiin ja saan terät. Eli 7.1 illalla otan lääkkeet ja pidän viiltelyjuhlat.<br />
<br />
Joo mä oon sairas ja hullu. Mut mitä välii. No mun elämällä ei oo mitään. Rikkinäinen oon ja hajalla. Mut ei ne mua haittaa. Vihaan itteäni joten voin pahoinpidellä mun kehoa ihan rauhassa. Sitäpaitsi ei se satu ketään muuta kuin mua fyysisesti. Toki kaikkiin läheisiin sattuu henkisesti mut ei se mitään. Mitä on ite tutustunut tälläseen paskaan.<br />
<br />
Mä nyt oon oikeesti hiljaa enkä pilaa muiden elämää omilla ongelmilla. Vielä muutama päivä että saan taas viillellä ja kolmen päivän päästä kuolen todennäköisesti.<br />
<br />
Better off dead<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-84022574299877426822019-01-03T07:47:00.002-08:002019-01-03T07:51:59.410-08:00masennus ja itsetuhoisuus <i>hautajaisiini pukeutukaa mustaan </i><br />
<div>
<i> mut vain koska se on tyylikästä</i></div>
<div>
<i> kun terä ihoon koskee </i></div>
<div>
<i> voin kerrankin hallita kaaosta</i></div>
<div>
<i> mikä on mun ympärillä</i></div>
<div>
<i> älkää murehtiko se on parempi näin</i><br />
<div>
<br /></div>
<div>
<i> </i></div>
<div>
Mä voisin puhua nyt tärkeestä aiheesta. Tai oikeastaan kahdesta aiheesta jotka liittyvät toisiinsa. Eli masennus ja viiltely/itsetuhoisuus. Aihe on mulle tosi läheinen ja koskettaa mua tänä päivänäkin. Puhun ihan oman kokemukseni kautta ja muilla voi olla eri mielipiteitä.</div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aloitin viiltelyn vuonna 2016 kesällä. En muista miksi erityisesti juuri silloin mut eipä sillä nyt hirveästi oo väliä. Aluksi viillot oli pintanaarmuja ja paranivat muutamassa päivässä. Saatoin viillellä parin viikon välein. Välillä oli kuukausien taukoja.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ajan kuluessa mun olo meni huonompaan suuntaan. Masennus vei mennessään ja mielialat alko olla koko ajan maassa. Muille esitin että olin kunnossa. Muistan kuinka piilottelin terkkarin tarkastuksissa käsiä ja meinasin purskahtaa itkuun kun kysyttiin miten mulla menee. En halunnut kertoa. En halunnut että mun paha olo vaikuttais muihin ihmisiin.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vuosi vuodelta viillot syveni. Tuli itsemurha yrityksiä. Vaelsin viikosta toiseen. Kuukaudet vauhti. Niin se oikeestaan menee tänä päivänäkin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vuosi 2018 oli mulle yhtä helvettiä. Alkuvuodesta yritin itsemurhaa toisen kerran. Kevään aikana yrityksiä tuli vaan lisää ja oikeastaan koko ajan mun mieli oli maassa. Halusin kuolla. En mitään muuta. Päivät vaelsin sumussa, illat ja yöt mietin itsaria ja sen toteuttamista. Laadin suunnitelmia ja kirjoitin itsemurhaviestin. Kun kesäloma alko en iloinnu siitä niinkuin muut. Olin päivät pitkät sisällä ja laadin suunnitelmia mitkä hylkäsin yksi toisensa jälkeen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keväällä mun hyvä ystävä kuoli. Joku perinnöllinen sairaus mulle sanottiin. En voi vieläkään ymmärtää että hän on poissa. En hyväksy sitä. Ihminen joka rakasti elämää ja oli aina iloinen. Ärsytti muita ja oli suosittu. Miks just sen ihmisen? Olisin antanut mitä vain että olisin kuollut hänen sijastaan.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kesällä jouduin osastolle ensimmäisen kerran itsemurhayrityksen takia. Mulle diagnosoitiin vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Olin osastolla kolme viikkoa, mutta palasin pian takaisin ja olin melkein kaksi kuukautta. Pääsin etuajassa pois ja kaksi viikkoa sen jälkeen mun tyttöystävä kuoli. Olin jo valmiiksi tosi huonossa kunnossa ja tää ei auttanut mun tilannetta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Siitä lähtien suunnittelin huolella itsemurha/ hatka suunnitelman. Sitten lähdin. Kerkesin olla kotona noin kuukauden. Jäin muutaman päivän päästä kiinni. Osastolle mars ja pakkohoitoon. Oon vieläkin katkera sille lääkärille. Kusipää koko tyyppi.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Nyt oon ollut yhtäjaksoisesti osastolla neljä kuukautta ja lisää on tiedossa. En varmaan pääse koko keväänä kotiin viiltelyn takia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viimeksi viilsin jouluaattona. Mulla oli ihan vitun paha olla. Halusin helpotusta mun oloon. Koska viiltelystä on tullut mulle ahdistuksenhallintakeino tietenkin aloin viiltelemään. Hoitaja kuitenkin sai mut tästä kiinni ja jouduin painimaan niiden kanssa mun teristä. Ei auttanut multa vietiin mun terät pois.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viiltely on todella koukuttavaa. Kun fyysisen kivun avulla saa purettua henkisen tuskan sitä alkaa aina käyttämään. Sitten kun pieni kipu ei enää helpota ahdistusta alkaa viiltelemään syvemmälle ja enemmän. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Viiltely ei oo mitenkään hyvä tapa. Silti mä teen sitä. Tekisin päivittäin jos olis mahdollisuus. En kannusta ketään viiltelemään tai millään tavalla satuttamaan itseään mut en nyt voi kieltää ketään, koska itse teen sitä. Joten ei mulla oo oikeutta kieltää vaikka se onkin ihan vitun huono asia.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Masennus on edelleen mulla diagnosoituna. Psykoottinen masennus kiitos mun lääkärin. En itse koe, että mulla ois psykoottinen masennus tai jonkinlaisia tunne-elämän säätely ongelmia. Hyväksyn mun diagnooseista vaikean masennuksen ja ahdistus/paniikkihäiriön.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
En toivois mun pahimmalle vihamiehellekkään masennusta tai itsetuhoisuutta. Elämä on yhtä helvettiä, jos sairastaa jotain kyseistä sairautta. Elämästä ei enää nauti ja lopulta tulee vaan kauhee riittämättömyyden ja huonouden tunne. Ei enää arvosta itseään ja hyväksyy itsensä satuttamisen ja rääkkääminen syömättömyydellä tai hitaasti viiltämällä. Pari mun viimistä elinvuotta on ollu helvettiä. Ja on edelleen. Ei tälle helvetille loppua näy. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tavallaan haluaisin parantua ja elää onnellisena. Mut en mä uskalla lopettaa viiltelyä silloin kun ahdistaa tai on muutenvaan paska fiilis. Pelkään että tappaisin sillon itseni. Enää mulla ei oo kauheen voimakkaana kuolemanhalu yllä, mut edelleen tulee hetkiä jolloin voisin hypätä kaivoon tai jäädä junan alle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
-Lilja</div>
Liljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-11791856021140372942018-12-30T03:51:00.000-08:002018-12-30T03:51:40.911-08:00ElämääPäivät menee niin tuskallisen hitaasti.<br />
<br />
Eilen oli tekemistä tosi paljon ja nyt kerään voimia että jaksaisin. Kävin shoppailemassa vaatteita ja osastolla kävin ulkona ja ostin hiusvärin. Illalla suihkussa sitten värjäsin mun hiukset. Niistä tuli ihan kivat mut väri ei tarttunut joihinkin kohtiin nii se näyttää vähän höpsöltä mut ei kiinnosta voin värjätä ne uudestaan parin viikon päästä jolloin niistä tulee tasaisen väriset.<br />
<br />
Fiilis on paska ja vituttaa. Haluan terän. Haluan viiltää. Onneks mä saatan päästä kotiin jonku ajan päästä nii sit kyllä lähtee. Viillän ja viillän. Ihanaa verta paljon kipua mun elämä. Se on elämää. Se on parasta. Kun kerrankin ahistus helpottaa.<br />
<br />
Ne tikatut haavat on tulehtuneet xd. Hyvin meni. Pitää näyttää niitä lääkärille. Ne on punaiset vuotaa mätää ja ihan helvetin kipiät.Btw mun hiukset haisee aika hyvältä .<br />
<br />
Äiti aiko tulla käymään kohta. Pelottaa mitä se sanoo näistä hiuksisita. No mut mun hiukset nii mitä vitun väliä. Ei vaikuta sen elämään :))<br />
<br />
-Lilja<br />
<br />Liljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-37413756910587110642018-12-26T07:55:00.002-08:002018-12-26T07:55:46.296-08:00yksin ja hukassaMun on vaan niin pala olla. En jaksa enää. Makaan yksin pimeässä huoneessa kuulokkeet korvilla. En van jaksa. Tekis mieli maata koko päivä loppuun asti. Olla vaan sängyn pohjalla ja itkeä. Mut kyyneleitä ei tuu. Sisältäni oon ihan hukassa. Olo on nii tyhjä ja turha, palasiksi hajonnut. En vaan kestä mitään.<br />
<br />
Ahistaa kaikki. Kylmiä väreitä kulkee mun selkää pitkin. Ne tuntuu vähitellen kaikkialla. Käsissä jaloissa päässä mahassa jokapuolella. Makaan vaan paikoillani. En jaksa tehdä mitään mut tuntuu siltä että on pakko tehdä jotakin. En kestä ajatusta että en jaksa tehdä mitään. On liian turha olo.<br />
<br />
Oon ollu aina se tyyppi, joka tekee kaikki projektit etuajassa ja täydellisesti. Se iloinen pirteä ja vauhdikas kympin tyttö. Mut mä en vaan jaksa. En jaksa tänään. En jaksa huomenna. Oon henkisesti ihan palasina.<br />
<br />
Vanhemmat hokee luottamuksenpuutetta. Nii no en luota itseeni nii miten muutkaan vois luottaa muhun. Voi paska. Mikä mua oikein vaivaa?<br />
<br />
En jaksa. Mut en halua näyttää sitä kenellekään. Mun pitäis olla vahva. Mut mä en enää jaksa esittää vahvaa, kun en mä oo. Oon henkisesti niin heikkona ettei sitä voi ees tajuta ihmisjärjellä.<br />
<br />
Ainut toivo mun tässä päivässä oli kaupassa käynti. Mutta en mä sinne päässy, hoitajia ei ollu tarpeeksi. Niin ärsyttävää. Yks ainut asia mitä oisin halunnut. Vain yks asia mikä ois pelastanu mun päivän. Sitä ei enää voi pelastaa mikään muu kuin suklaa tai terä.<br />
<br />
Suklaassa on kyllä ihan hirveästi kaloreita mut ei se mitään koska oon syöny nyt muutenkin tosi huonosti. Ei tee mieli mitään muuta ruokaa kuin suklaata. On vaan kuvottava olo. En halua tehdä mitään. Haluan kuolla tähän sängylle.<br />
<br />
Pelkään näyttää mun oikeeta mielentilaa. En vaan halua, että kukaan tietäis miltä musta tuntuu. Samalla haluan huutaa jollekin että mulla on helvetin paha olo ja haluan tarvittavan ahdistus lääkkeen. En kyllä varmasti lähe täältä mun turvapaikasta minnekään. Mun sänky, viltin alla, huppu päässä, kuulokkeet päässä, pimeä huone. Tää on mun turva.<br />
<br />
En tiiä miks tunnen olevani turvassa pimeässä. Varmaan sen takia että mua ei voi nähdä. Voin olla yksin pahan oloni kanssa. Tekis mieli oksentaa kaikki ruoka ulos. Haluan tehdä tälle ololle jotain konkreettisesti. Mut en mä voi. En voi viiltää, en voi tappaa itseäni. En voi satuttaa itseäni millään muullakaan tavalla. Ja sitäpaitsi viistäminen helpottaa tuskaa kaikista eniten.<br />
<br />
On niin väärin että multa viedään mun ainut keino pysyä hengissä. Tästä sit lähtee syömättömyys ja raapiminen. Tai no en mä jaksa raapia. Se on nii vitun säälittävää. Vaan viiltämällä saa syviä ja tarpeeksi kipua selviämiseen. En tiiä mitä noi tekee sit ku mä lähes tätä alamäkeä alaspäin vetämään. Koska viiltelyn avulla oon jaksanu edes jotenkin. Nytkun se viedään multa pois mun mielentila laskee niin varmasti ja on alkanu laskemaan että oon kohta jossain letkuissa suunnilleen koska en jaksa syödä eikä tee mieli ruokaa tai muutenkaan tehdä mitään.<br />
<br />
Elämä on liian vaikeaa mulle. Antais mun vaan jumalauta päästää irti. Pääsis kaikki muutkin paljon helpommalla <3<br />
<br />
- LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-10158540516164223492018-12-26T06:59:00.000-08:002018-12-26T06:59:48.435-08:00VituttaaMiks mun elämän pitää olla näin saatanan vaikeaa. Mikään ei onnistu. Mikkään ei mee suunnitelmien mukaan. Kaikki vaan hajoaa käsiin. Heti ku oon saamassa enemmän vapauksia menee kaikki päin persettä. <div>
<br /></div>
<div>
Miks vitussa mun pitää olla tällänen ihminen. Haluan kuolla. Haluan pois. En halua elää. En halua olla täällä. Haluan pois tästä kaikesta. Ilman kipua ei ole minua. En tiiä kauanko jaksan ilman viiltävistä. En kauan. Sit mun on pakko purkaa mun pahaa oloa johonki. Haluan terän niin saatanan paljon että alkaa itkettää.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Miks mun piti mennä antamaan se terä pois. Nyt en pääse pitkään aikaan kotiin tai pihalle. Nii vitun paskaa oikeesti. Menee moti. Haluan oikeesti hypätä alas sillankaiteelta. Tai vetää ranteet auki. Ois niin ihanaa. Veri vakuus vaan pois ja lopulta mäkin lähtisin. Ranteet vaan auki. Pitkät viillot. Suuret suonet katki eikä paluuta mihinkään. Oisin vaan haudas ikuisessa raujassa. Eihäirite melu, ei ahdistus. Mitään ei ois. Ei tarvis mitään pakoon päästä, ku ei oo mitään mitä pelätä, ei mitään mitä rakastaa. Ei vaan ois mitään. Sillä selvä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tällähetkellä itsari houkuttaisi. Nii paljon että haluan toteuttaa sen. Mut hyvällä suunnitelmalla. En millään hätiköidyllä paikalla minkä takia menis pitkäksi ajaksi mahdollisuudet. Pitäis olla hyvä suunnitelma. Niin varma että se kestäis tuulen ja myrskyn. Sellainen joka oikeesti toimis. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ranteet auki taktiikka ois hyvä. Se sattuis ihan vitusti. Muttamutta mullahan ei oo niitä saatanan teriä. Ku noi kusipäät vei ne multa pois. Vittujen vatun vittu. Miks onnistun taas jälleeen kerran paskomaan asiat. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Haluan ulos. Tää mun fiilis kaipaa suklaata ja hyvän sarjan. Pimeän huoneen. Siten mä pääsisin yli tästä olosta. Ehkä. Mut todennäköisesti en pääse ees pihalle. Vittu. No pitää mennä kysymään koska saatana haluun raikasta ilmaa ja suklaata.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
-Lilja</div>
Liljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-54339449644458843262018-12-26T01:26:00.000-08:002018-12-26T01:26:55.419-08:00Perseelleen menivoi vittujen vittu.<br />
Mulla ei oo enää yhtään terää. Noiden saatanan ärsyttävien hoitajien takia. Vittu. Kerkesin viiltää vaan muutaman jotka ei ees ollu syviä vituttavaa.<br />
<br />
No mähän sit järkevänä äsken revin tikit pois hampailla. Vaan toisesta haavasta. Nyt ahistaa muutenkin ihan vitusti. Ei tee mieli tehdä mittään muuta ku viillellä, mut mä en voi viillellä ku ei oo terää. Oon nii vitun vihainen noille ku ne vie mun ainoan keinon hallita ahdistusta niin ettei ahistus hallitse mua.<br />
<br />
Noi ei ymmärrä mittään. Vitun kusipäitä kaikki.<br />
<br />
Haluan kauppaan. Tarvin suklaata ja ripsientaivuttimen. Sain joululahjaksi lahjakortin kaikkiin K-ryhmän kauppoihin. Eli se käy kaikissa K- marketeissa, intersportissa ja budjeksportissa. Tän osaston lähellä on K-market nii voin mennä sit ostaa sieltä suklaata ja smoothien ja ripsientaivuttajan. Ne mä tarvin nyt.<br />
<br />
Mut jollain vitun tavalla en usko että se toimii tuolla kaupassa. Skevdiekbs enkä tiiä että viitsinkö mennä sinne jos se ei toimikkaan koska mulla ei oo tilillä paljon raha... tuo asia ahistaa mua ihan helvetin paljon vaikka tiiän kuitenkin että se toimii siellä koska k-market kuuluu k- kauppoihin.<br />
<br />
Joo oon ihan sekasin ja ahdistunut. En halua olla mä mut en halua olla kukaan muu.<br />
<br />
- LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-66612158720555513942018-12-24T00:00:00.000-08:002018-12-24T00:00:00.359-08:00Joulu on taas täällä Tänään on 24. päivä Joulukuuta. Eli jouluaatto.<br />
Mä en tykkää joulusta yhtään. Turhaa panikointia ja stressiä ruuasta, lahjoista ja siisteydestä. Kaiken pitää olla täydellistä. Nii ja sit pitää viettää joulua perheen kanssa. Kavereita ei saa nähdä, koska on joulu.<br />
<br />
Inhoan tota. En jaksa panostaa lahjoihin tai ruokaan. Mulle se on yks päivä muiden seassa. En tykkää antaa lahjoja tai saada lahjoja. Mä annoin vaan yhden joululahjan. Ja se oli mun parhaalle kaverille. Halusin muistaa sitä, kun hän on ollu mulle tukena koko tän hankalan syksyn. Se riittää mulle.<br />
<br />
Tää joulu ei ees tunnu joululta. Oon koko joulun osastolla viiltelyyn takia. Yhdeksän tikkiä. Toisaalta oisin halunnu olla joulun kotona ihan vaan mun sisarusten takia mut toisin kävi. Tai no saatan mä tänään päästä käymään kotona jos mun vanhemmat uskaltaa ottaa mut kotiin. Yöksi en missään nimessä pääse ja se päivälomakin on aika mahdoton saada.<br />
<br />
Mut joo. Oon nyt nää jouluhössötys päivät viiltelemättä, mut sen jälkeen lähtee. Omistan nyt kaks terää, kun se yks pöllittiin. No kaks terää on ihan fine.<br />
<br />
Nyt mulla on täällä osastolla paljon enemmän kivoja vaatteita ja muutenkin asioita mitä tarvin enemmän :)) No kai tästä joulusta voi tulla ihan siedettävä. Ehkä. Todennäköisesti ei.<br />
<br />
Jokatapauksessa hyvää joulun aikaa <3<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-vvhymlNB-Ts/XCCR6uMgsnI/AAAAAAAAACg/hHFuzIf2oyk2NvnxBdJeeKMO61_IVt9tACLcBGAs/s1600/5DA4D05A-EA9B-4C1B-AB6C-EC5446DD6F0F.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="412" data-original-width="236" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-vvhymlNB-Ts/XCCR6uMgsnI/AAAAAAAAACg/hHFuzIf2oyk2NvnxBdJeeKMO61_IVt9tACLcBGAs/s320/5DA4D05A-EA9B-4C1B-AB6C-EC5446DD6F0F.jpeg" width="183" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-L0shogrZYF8/XCCR6jUaz9I/AAAAAAAAACk/PmWzjLc1gw0c4TOxOr--qctrLL40EVpYACLcBGAs/s1600/9E23966C-45D5-4D3A-96C4-8F1B29AB71F8.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="322" data-original-width="235" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-L0shogrZYF8/XCCR6jUaz9I/AAAAAAAAACk/PmWzjLc1gw0c4TOxOr--qctrLL40EVpYACLcBGAs/s320/9E23966C-45D5-4D3A-96C4-8F1B29AB71F8.jpeg" width="233" /></a></div>
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-34388073484945472202018-12-22T23:48:00.001-08:002018-12-22T23:48:32.466-08:00Viiltely<br />
<span style="color: red;"><span style="caret-color: rgb(255, 0, 0);">Triggered varotus!!! Tämä postaus sisältää viiltely kuvia, joten lukeminen omalla vastuulla ja omaa harkitsemiskykyä käyttäen!!!</span></span><br />
<br />
<br />
Nonni mun kotiloma meni just niinku pelkäsin.<br />
Kotona viilsin muutaman pikkusen. Ja piilotin kolme terää mun tavaroihin. Kotona meni muuten ihan hyvin. Leivoin suklaakakun, olin puhalla koirien kanssa, näkkiin mun parasta kaveria ja näin.<br />
<br />
Kun tulin tänne mun tavarat tarkistettiin. Ja haha ne ei löytänyt yhtään terää. No sit meni moti elämään jamenin viiltelee vessaan. En käyny iltapalalla ja viiltelin ehkä sellaisen 40 min. Pesin vessan siitä mun verestä ja lähtien omaan huoneeseen ilman että niitten syvien jälkien oli mitään. No just sillon piti mennä hakee lääkkeet ja se vuoti mun hupparin läpi. Onneks se hoitaja ei huomannut.<br />
<br />
No ku vihdoin pääsin omaan huoneeseen jatkoin vaan viiltelyä. Olin just saamassa siitä yhdestä syvän, kun hoitaja tuli mun huoneeseen. Se nyt tietenki huomas sen ja sit hälytti apua. Kerkesin työntää terän mun tyynyn alle mut ne löysi sen kuitenkin.<br />
<br />
No sain yhteensä yhdeksän tikkiä. Viis toiseen ja toiseen neljä. Loppujen lopuksi vaan kaks piti tikata vaikka muutama oli just silleen et tikataanko vai ei. No tän takia en saata päästä lomille jouluksi :((<br />
Vittu.<br />
<br />
Sit ku tulee uudelleen oaska olo nii voin viillellä :) toki en aio tehdä ihan nii syviä että ne pitäis tikata. Mut melkein sellaisia. Koska ne sattuu ihan vitusti ja muutenkin rumemman näköset parantuneena ja mullehan on ihan oikein et näytän vielä rumemmaksi mitä ennen. Ja sitä paitsi ku en voi näyttää mun käsiä missään joka tapauksessa nii ihan sama vaikka ne ois rumemman näköset.<br />
<br />
Se lääkäri joka tuli tikkaamaan mun käden, sano et muutama sentti enemmän pituutta nii oisin vetänyt jänteen katki ja sit ei toimia käsi enää kunnolla. No ehkä viillän nyt tästä eteenpäin silleen etten voi vetää jänteitä poikki.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-usvPGP8WSDc/XB89eSZyu7I/AAAAAAAAACQ/AMNkatd-EI8VV9AyA8Blg927gEfrsRJCACLcBGAs/s1600/67CF2C5F-2200-402F-BFE3-52082BA8858B.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-usvPGP8WSDc/XB89eSZyu7I/AAAAAAAAACQ/AMNkatd-EI8VV9AyA8Blg927gEfrsRJCACLcBGAs/s320/67CF2C5F-2200-402F-BFE3-52082BA8858B.jpeg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-oXvDA4C4Uck/XB89eY3HU7I/AAAAAAAAACM/HOTAhZzjS_YjAkLappeZu_C9HOoWUdWIgCLcBGAs/s1600/228A205C-C953-42BF-A8AE-440A70646F0E.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-oXvDA4C4Uck/XB89eY3HU7I/AAAAAAAAACM/HOTAhZzjS_YjAkLappeZu_C9HOoWUdWIgCLcBGAs/s320/228A205C-C953-42BF-A8AE-440A70646F0E.jpeg" width="240" /></a></div>
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-8658805917022702342018-12-21T05:50:00.000-08:002018-12-21T05:50:00.633-08:00Sataan osaan hajonnut<br />
Tuntuu niin rikkinäiseltä.<br />
En oikein saa kiinni mun ajatuksista. Ne on nii sekavia. Tuntuu kuin kaikki hajoais käsiin. Mä pääsen huomenna päivälomalle kotiin. Se on tosi iso askel mulle eteenpäin, koska en oo käyny kotona pitkään aikaan. Haluun sinne nii kovasti mut samalla pelottaa ihan helvetisti.<br />
<br />
Tiiän että paskon mun päiväloman. En ees uskottelee itelleni että se menee hyvin. Koska mitä saat kun yhdistät tytön joka on viillellyt monta vuotta ja sitten estetään viiktelemästä monen kuukauden ajan + kotiloma jossa tyttö pääsee käsiksi kaikkiin omiin teriinsä ja purkamaan monen kuukauden ahdistukset?<br />
<br />
Nii luulen että siitä ei seuraa mitään hyvää. Nimittäin mä vedän käet ihan helvetin täyteen syviä viiltoja, koska en oo pystyny satuttaa itteäni kunnolla ja mä oikeesti tarvin kipua ja verta nyt ihan helvetin paljon :)<br />
<br />
Ois kivaa jos pääsisin tänään pihalle. Mun omahoitaja on tänää iltavuorossa ja ku kysyin se sano et mahdollisesti. Toivon et pääsen pihalle tarvin raikasta ilmaa. Lisäksi ku en eilen pääsy pihalle nii vituttais aika paljon jos en pääsis tänäänkään.<br />
<br />
Kun oon nyt alkanu stressaa kauheasti kaikkia asioita, mun naama on alkanu taas kukkimaan. Tällähetkellä omistan kaksi ihan helvetin isoa ja saatanan kipeää finniä. Toinen leuassa toinen otsassa . Ja näytän täten tosi viisaalta . No onneks meikit on keksitty :)<br />
<br />
Kolme yötä jouluun. En tykkää joulusta. Turhaa lahjojen antamista ja hössöttämustä ruuasta ja siivouksesta. En mä vaan jaksa sellasta.<br />
<br />
Ja laihduttamisen takia joulu on yhtä helvettiä, kun ei voi välttää ruokailuja... No ehkä mä kestän yhden päivän jos paastoon muutaman edellisen. Tänään oon syöny 250 kaloria ja huomenna syön 100 kcal. En nimittäin halua olla tällänen läski possu jolla on ruma keho.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-1ilDNmZKtlg/XBzvG5AOEPI/AAAAAAAAACA/I_FJvysxe_sqqbWRmlaHhCynkOMKmTlzwCLcBGAs/s1600/63228610-85AF-4873-8803-5F84A9500AEB.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="322" data-original-width="235" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-1ilDNmZKtlg/XBzvG5AOEPI/AAAAAAAAACA/I_FJvysxe_sqqbWRmlaHhCynkOMKmTlzwCLcBGAs/s320/63228610-85AF-4873-8803-5F84A9500AEB.jpeg" width="233" /></a></div>
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-29629512845782936972018-12-20T23:51:00.004-08:002018-12-20T23:51:55.764-08:00Kohta voin taas viiltää Vielä yksi päivä. Yksi päivä ja pääsen ensimmäistä kertaa kotiin moneen kuukauteen. Jes :))<br />
<br />
Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.<br />
<br />
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕<br />
<br />
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.<br />
<br />
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.<br />
<br />
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ZkuW2-TjcHI/XBybajZVZ7I/AAAAAAAAABc/wKVcqBpk20UkL7XN3MMPQ-6sNCEm1ki9QCLcBGAs/s1600/6ABFDF56-9782-483C-B128-1308609C3EE9.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-ZkuW2-TjcHI/XBybajZVZ7I/AAAAAAAAABc/wKVcqBpk20UkL7XN3MMPQ-6sNCEm1ki9QCLcBGAs/s320/6ABFDF56-9782-483C-B128-1308609C3EE9.jpeg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-iufffN7A6V4/XBybapFpVoI/AAAAAAAAABY/R4-aTBvvlGkN2UEhwg5kbJ4_ALJN2-ZfQCLcBGAs/s1600/082A1AD8-1BB9-4C08-8A09-1BC3CBF1C641.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="236" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-iufffN7A6V4/XBybapFpVoI/AAAAAAAAABY/R4-aTBvvlGkN2UEhwg5kbJ4_ALJN2-ZfQCLcBGAs/s320/082A1AD8-1BB9-4C08-8A09-1BC3CBF1C641.jpeg" width="231" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-SSAEE7lewQ0/XBybahbOwlI/AAAAAAAAABU/1Kc0Dj8B6aU0MQU0Zmq-vG2Lk4mEd4kgwCLcBGAs/s1600/872B3B18-8EBD-42C0-90AA-3CD40A5F0309.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1278" data-original-width="723" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-SSAEE7lewQ0/XBybahbOwlI/AAAAAAAAABU/1Kc0Dj8B6aU0MQU0Zmq-vG2Lk4mEd4kgwCLcBGAs/s320/872B3B18-8EBD-42C0-90AA-3CD40A5F0309.jpeg" width="180" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-PyflCTkTkdQ/XBybbe4dwWI/AAAAAAAAABg/O7ckSPHzoxoS03CfigdgMo0u5Qm1DIDXACLcBGAs/s1600/952A640E-8074-4FBC-8207-1FFEE4A6DE80.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1524" data-original-width="1600" height="304" src="https://1.bp.blogspot.com/-PyflCTkTkdQ/XBybbe4dwWI/AAAAAAAAABg/O7ckSPHzoxoS03CfigdgMo0u5Qm1DIDXACLcBGAs/s320/952A640E-8074-4FBC-8207-1FFEE4A6DE80.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-tk7ILBh33nM/XBybbwtBtsI/AAAAAAAAABk/uynLfdUWwQ4d77iMjsaJSdSSQCFjjnjxQCLcBGAs/s1600/D4D2A37C-566D-4790-B613-10B4D9700954.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://3.bp.blogspot.com/-tk7ILBh33nM/XBybbwtBtsI/AAAAAAAAABk/uynLfdUWwQ4d77iMjsaJSdSSQCFjjnjxQCLcBGAs/s320/D4D2A37C-566D-4790-B613-10B4D9700954.jpeg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-63835123004691814092018-12-15T02:14:00.000-08:002018-12-15T02:14:02.528-08:00Sometime is better keep outNukuin tänään pitkään.<br />
Jatkoin vaan nukkumista vaikka hoitajat yritti repiä mua sängystä ylös.<br />
En kerenny aamupalalle, mikä ei haittaa mua yhtään, koska aamulla tulee usein syötyä ihan liikaa.<br />
On jotenki tosi outo olo. En tiiä mitä tapahtuu. Mitä mulle tapahtuu. Miks mun pitää olla täällä.<br />
En jaksa voimat on lopussa. Ihan kokonaan. Väsyttää ja vituttaa kaikki.<br />
<br />
Lounaalla söin 95 kaloria. Välipalalla juon kupin kahvia riisimaidolla. Siinä on 13 kcal/ 100ml.<br />
Ajattelin että nopeutat tätä laihdutusoperaatiota, koska ahistaa nii paljon kattoa itteäni peilistä. Ruuan jättäminen ei oo mikään ongelma, koska ruoka ja kalorit ahistaa mua ihan helvetin paljon.<br />
<br />
On ikävä mun teriä. On ikävä viiltelyä. Sitä kun veri valuu altaaseen ja kipu valtaa koko käden. Tiiän tää kuulostaa niin vitun hullulta. Mut mä oon hullu, ainakin noitten lääkärien ja hoitajien mielestä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen satuta itteäån. Mä voin kuitenkin sanoa että satutan itteäni ja laihdutan ja oon ihan kunnossa.<br />
<br />
Sit ku sais uskoteltua muille että oon kunnossa nii ois ihan kiva. Kuitenkin jokatapauksessa ei ne voi ikuisesti pitää mua täällä. Saan ennemmin tai myöhemmin tapettua itteni. Nyt kuitenkin ajattelin elää ainakin tämän vuoden loppuun asti. Eihän se ois nyt kiva pilata kaikkien joulua.<br />
<br />
Ja tähän loppuun vielä muutama kuva musta tällähetkellä. Ärsyttää ku en tiedä mun painoa, mut kyllä mä saan katsottua sen kotona :))<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-sjK8pnFUiZ4/XBTTZ7vH6UI/AAAAAAAAABA/hDZcuyE6jWAPaDK-8tyG-kKf1pJL_8ycQCLcBGAs/s1600/7FC2FDDC-E5AA-4757-8446-E6945604F7ED.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="917" data-original-width="640" height="320" src="https://2.bp.blogspot.com/-sjK8pnFUiZ4/XBTTZ7vH6UI/AAAAAAAAABA/hDZcuyE6jWAPaDK-8tyG-kKf1pJL_8ycQCLcBGAs/s320/7FC2FDDC-E5AA-4757-8446-E6945604F7ED.jpeg" width="223" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-7NVBXUuEGnM/XBTTZ3roTkI/AAAAAAAAABE/oEg5jj5dIqAgHanU-F2zRM3Yw1QnPN3uQCLcBGAs/s1600/19BAFECF-3AA3-4539-AF4A-78AFC4C6E51C.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1524" data-original-width="1600" height="304" src="https://2.bp.blogspot.com/-7NVBXUuEGnM/XBTTZ3roTkI/AAAAAAAAABE/oEg5jj5dIqAgHanU-F2zRM3Yw1QnPN3uQCLcBGAs/s320/19BAFECF-3AA3-4539-AF4A-78AFC4C6E51C.jpeg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-IO2iw8B7Mok/XBTTZnoACjI/AAAAAAAAAA8/FUJvIxu-LX0LiEzM6jrohuw1CuducSB5gCLcBGAs/s1600/806AC83C-E887-4131-B965-5E2FEE398725.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1596" height="320" src="https://4.bp.blogspot.com/-IO2iw8B7Mok/XBTTZnoACjI/AAAAAAAAAA8/FUJvIxu-LX0LiEzM6jrohuw1CuducSB5gCLcBGAs/s320/806AC83C-E887-4131-B965-5E2FEE398725.jpeg" width="319" /></a></div>
<br />Liljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-39684362154560606482018-12-14T07:21:00.002-08:002018-12-14T07:21:48.992-08:00Elämästä ei selviä hengissäPitkästä aikaa pääsen tänne kirjottelemaan. Yli kuukausi sitten julkaisin edellisen postauksen.<br />
Mulla ei ollu puhelinta moneen viikkoon, joten en viini kirjoittaa. Muuten voimat on vaan ollu nii lopussa että en oo saanu kirjotettua mitään.<br />
<br />
Oon edelleen osastolla. Tää on perseestä. En saanu mun itsari yrityksen jälkeen mennä yli neljään viikkoon pihalle. Nyt oon saanu käydä kattomassa mun koiraa. Viikon päästä lauantaina pääsen päivälomalla ja seuraavana viikkona saan ulkoilut. Jos en lähe hatkoille, pääsen lomalle . En todellakaan ota hatkoja, koska haluan kotia. En oo käyny siellä melkein kolmeen kuukauteen.<br />
<br />
Kaikki luulee et mulla menee paremmin. Että lääkkeet on alkanu auttaa. Ei ne auta. Mulla on yhtä paska olla kuin lokakuun alussa. En vaan haluu näyttää sitä. Muuten en pääsis lomille. Ja lomille haluan sen takia, että saan termiä tänne. Että määrä voin viillellä.<br />
<br />
Sit jos se päiväloma menee hyvin pääsen jouluksi kotilomille. Määrä kuitenkin tiiän että se ei mee hyvin. Todennäköisesti joudun tikkaukseen. Vedän nimittäin kotona käet täyteen haavoja, syviä ja pitkiä. Mut ei se mua haittaa. Pääasia että saan viillellä.<br />
<br />
Kaikki paha olo mitä oisin purkanu viiltelyyn moonen viikon ajalla purkautuu kotona mun käteen. Laskin et siihen mahtuu sopivasti 12 syvää viiltoa. Toisessa kädessä on tosi paljon tilaa mut sen säästän osastolle viiltelyä varten. Sit kk siitä loppuu tila nii olkavarsissa mulla ei oo mitään nii niihinki mahtuu ainakin 50 viiltoa.<br />
<br />
Ja hah oikeesti mää oon nii ovela. Piilotan ainakin 10 terää ennen ku lähes takas osastolle. Tampoonin sisälle tungen 1-2 terää. Sen sit vaan työntää sisälleni ei ne sitä voi löytää xd. Jos sanoo jotain nii sanon et mulla on menkat. Sit kaikki shampoo purkit ja resorit täyteen teriä. Todennäköisesti ne löytää jotku teristä, mut ei se haittaa. Mulle jää vähintään kaks terää.<br />
<br />
Jos kukaan ei huomaa mun viiltelyä nii pääsen kotiin jouluksi. Sitten voin salakuljettaa enemmän teriä osastolle. Voin pitää kunnon viiltelyjuhlat täällä.<br />
<br />
Kotona meen heti ensimmäiseksi sheivaamaan kainalot ja jalat. Ajatteleppa muutama kuukausi sheivaamatta. Hyi että ku näyttää rumalta. Toki revin toisen kainalon kulmapinseteillå. Sattu muuten ihan helvetisti. En suosittele.<br />
<br />
Oon nyt laihduttanut aika paljon. Syön joka ruualla mahollisimman vähän, mut kerran viikossa saan päivän ajan syödä mitä mieli tekee. Se alkaa näkyy mun kädessä. Luut näkyy paljon selvemmin. Jalat on mun rumin osa kehossani. Ne ei oo vielä muuttunut. Nautin siitä kun luut paistaa läpi. Oon ihan vitun kateellinen kaikille anorektikoilke ketä on täällä osastolla. Ne on nii ihanan laihoja. Ja sit tulen minä tälläben saatanan läski porsas....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-Z5E3UeCN-oI/XBPJgsbkgNI/AAAAAAAAAAg/4zAUtKY2b2oqvt0vizH8_jzeojVcagBswCLcBGAs/s1600/7A3ED2FF-88EC-4B95-A55C-5F8F05A7053F.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1511" data-original-width="1600" height="188" src="https://1.bp.blogspot.com/-Z5E3UeCN-oI/XBPJgsbkgNI/AAAAAAAAAAg/4zAUtKY2b2oqvt0vizH8_jzeojVcagBswCLcBGAs/s200/7A3ED2FF-88EC-4B95-A55C-5F8F05A7053F.jpeg" width="200" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-qPCQ211S3KY/XBPJghefntI/AAAAAAAAAAc/ryhNp4tW5BgSSpari6sg20-zZys4lTo5gCLcBGAs/s1600/91898EC3-77DC-40D9-90A4-2B84CFBB2EBA.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="853" data-original-width="1280" height="133" src="https://3.bp.blogspot.com/-qPCQ211S3KY/XBPJghefntI/AAAAAAAAAAc/ryhNp4tW5BgSSpari6sg20-zZys4lTo5gCLcBGAs/s200/91898EC3-77DC-40D9-90A4-2B84CFBB2EBA.jpeg" width="200" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-eJp4ILgG9Uo/XBPJhktzvkI/AAAAAAAAAAk/8RcrScBmiy89Z0Da9uYqITPNL71t6xCcgCLcBGAs/s1600/D0CA7283-4A2B-4424-9CB1-680AF14DAA3C.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="499" data-original-width="374" height="320" src="https://1.bp.blogspot.com/-eJp4ILgG9Uo/XBPJhktzvkI/AAAAAAAAAAk/8RcrScBmiy89Z0Da9uYqITPNL71t6xCcgCLcBGAs/s320/D0CA7283-4A2B-4424-9CB1-680AF14DAA3C.png" width="239" /></a></div>
<br />Liljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-7047003353832475012018-11-08T00:05:00.001-08:002018-11-08T00:05:47.929-08:00Nyt lähtee Nyt lähtee.<br />
<br />
Vittu kuinka läski musta on tullu. Hyi kamala. Tästä päivästä lähtien mä syön aina vaan vähemmän ja vähemmän. Haluun olla laiha. Keinolla millä hyvänsä. Nyt tän loppuviikon mä vähennän mun syömistä ihan minimiinsä kuitenki että syön kaikilla ruokailuilla.<br />
<br />
Mulla on tavote. Jos en paina 40 kg vuoden loppuun mennessä niin tapan itseni. En halua elää tälläsena läskinä epäonnistujana.<br />
<br />
Ihs vaikka oon osastolla. Ei ne voi pakottaa mua syömään. Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämäntapa ja mä pyrin siihen. Haluun olla kauniin laiha. Sit kaikki pitäis musta ja mulla ois itseluottamusta enemmän kauniina kuin tälläsena rumaan läskikasana. Hyi saatana.<br />
<br />
En jaksa laskea kaloreita, mutta syön joka ruualla mahdollisimman vähän.<br />
<br />
- LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-80228189278663055222018-11-06T23:06:00.001-08:002018-11-06T23:06:21.007-08:00usvaa Kaikki on vaan pimeetä. Harmaata ja tummaa. Välillä näkyy valoa, mutta sitten se taas katoaa. Tällähetkellä en tiiä mitä mä tunnen. Oonko mää vihainen vai surullinen ehkä onnellinen. En mä vaan tiiä. Makaan mun sängyssä peiton alla ja tunnen kun muutama kyynel valuu mun poskea pitkin. Kai mä nyt oon surullinen.<br />
<br />
Mä meen vaan päivästä toiseen. Tänään on keskiviikko, huomenna torstai. Yritän sinnitellä eteenpäin, tiiän että kohta romahan. Etten jaksa enää vain pitää kaikkea mun sisällä. Että se alkaa näkymään ulos päin, mun paha olo.<br />
<br />
On tosi voimaton olo. Haluan pois, haluaisin viiltää se on mun ainoo keino päästä pahaa oloa karkuun. Mutta mulla ei oo täällä terää. En voi viiltää, en voi helpottaa mun oloa. Se kun tunnen ihon rikkoutuvan, näen kun veri valuu, se kipu mitä siitä tulee. Mutta ei. Mä voin vaan haaveilla terästä, sellaisesta joka leikkaa iho kuin sakset paperia.<br />
<br />
Mulla on viiltäessä yleensä kaks vaihtoehtoa, joko mä satutan itseäni tai tapan itseni. Joten mä raavin tai ajattelen itsaria ja sen toteutusta. Joka helvetin päivä. <br />
<br />
- LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-54763457754416410062018-11-04T03:09:00.000-08:002018-11-04T03:09:34.686-08:00Haluan pois Tuntuu ihan kamalalta. On paska olla. Haluan vaan päästä pois.<br />
Ei en mä oikeesti ees tiiä miltä musta tuntuu. En tunne mitään. Haluun itkee mut kyyneliä ei tuu. Haluun huutaa mut ääntä ei lähe.<br />
<br />
Miks mun elämän pitää olla tälläistä.<br />
<br />
Mä en halua olla tällänen mut en pysty muuttumaan. En mä pysty elämään. En mä jaksa elämää, en mitään tai ketään. Oon tänäänkin ollut mun huoneessa paitsi silloin ku oon käyny syömässä. Ei tee mieli ruokaa, en jaksa tehä mitään.<br />
<br />
Mun iskä ja sisko kävi tänää aamulla täällä. Iskä kyselee ihan hirveästi liian hankalia kysymyksiä. Mutta mä en osaa vastata niihin, en halua kuitenkaan valehdella joten vastaan jotain epämääräistä.<br />
<br />
En saa mitään selvää mun ajatuksista. Mun pään sisällä on nii sekasin kaikki asiat.<br />
<br />
Samaan aikaan mä haluan elää mut silti haluan kuolla en jaksa enää yrittää elää. Haluan vaan pois. Haluan kuolla. Haluan että mua ei enää olis haluaisin lopettaa TÄN kaiken. Jos joku tulee nyt sanomaan että kaikki jää kaipaamaan sua nii vitut mitä sitten. Mä en jaksa elää muiden takia.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-74917305465733987252018-10-28T05:39:00.000-07:002018-11-06T23:07:06.762-08:00Kyynel Ahistaa. Ihan helvetisti. Se iso musta möykky on taas mun sisällä. Se muistuttaa siitä että se on olemassa. Mä yritän työntää sitä kauemmaksi, mutta se ei mene. Yritän itkeä, en onnistu, yritän huutaa, ääntä ei lähde. Painan silmät kiinni ja mietin miksi oon vielä täällä. Oon yrittänyt lopettaa tän kaiken liian monta kertaa. Mä oon ollut varma etten mä nää enää huomista. Mutta silti mä olen vielä tässä. Haluun huutaa kaikille että miks ne haluaa pitää mut hengissä. Itkeä ja raivota eikä ne kukaan tajua että mä haluan pois. Jos mä en saa tappaa itseäni nii voisko joku lähettää mut jonnekki kauas.<br />
<br />
En haluan olla täällä. Miks osastolla olo auttais mua nyt ku ei se oo auttanu aiemmin. Yritän esittää vahvaa vaikka en oo. En tiiä miks esitän, mutta se on jotenki kirjoitettu mun päähän.<br />
<br />
Toisaalta tekis mieli kertoa kaikki. Se mitä mun nelosluokan päiväkirjassa luki, kuinka yksinäinen mä oon ollu aina, se kun mua kiusattiin ja kiusataan kuinka se satuttaa mua, kuinka ankara ja vaativa mä oon itteäni kohtaan, miten mä pelkään joka hetki epäonnistuvani, se mitä paineita mulla on isosiskona olemisesta ja elämästä ylipäätään. Mutta mä en uskalla. Jos joku ois kuuntelemassa niitä sanoja ei vaan tuu.<br />
<br />
Mun ahistus vaan kasvaa. Se jyrää kaiken muun pois se hallitsee mun ajatuksia. Päässä soi kaikki ne sanat mitä mulle on sanottu ja mitä mä kannan mukanani vaikka en niitä ihan joka hetki muistakkaan. Ne on sanoja mitkä satuttaa mua.<br />
<br />
Samalla tuntuu tyhjältä. En ees oikein tiedä mitä mä tunnen, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki on sitä samaa harmaata ja tyhjää.<br />
<br />
Nyt jäljellä ei oo enää mitää. Voisin tuijottaa kattoa koko loppu illan. En mä mitään järkevääkään jaksa tehdä.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-48598900280728177412018-10-27T00:15:00.002-07:002018-10-27T00:16:21.371-07:00Jaksanko mä tätä oikeesti enää? En oo nyt vähään aikaan jaksanu kirjoitella tänne mitään. Oikeestaan oon vaan kulkenut päivästä toiseen vailla päämäärää. Viikko sitten otin hatkat kun olin hoitajan kanssa pihalla. Sanoin tappavampi itseni. Lopulta päädyin sillalle. Aluksi halusin tappaa itseni jäämällä junan alle mutta koska junia ei tullut menin sillalle. Olin juuri hyppäämässä kun poliisit ajo siitä ohi. Ja huomaa mut. Otti kädestä kiinni ja veti kaiteelta pois.<br />
<br />
Nyt mulla ei oo ulkoiluja enkä pääse pihalle. Haluan tappaa itseni. En kestä tätä. Mielummin kyllä eläisin ilman pahaa oloa kuin kuolisin mutta en jaksa taistella joka päivä pahaa oloa vastaan. Voimat on niin vähissä ja koko ajan tuntuu että menisin vain alas päin.<br />
<br />
Tää päivä on niin syvältä kuin vaan voi. Aamulla ku heräsin toivoin että olisin kuollut. Kävin syömässä aamupalan ja ottamassa aamulääkkeet. Se hoitaja huomautti mulle mun eilisistä meikeistä. ”Oot nyt paljon nätimpi kuin eilen sulla oli niin rankat meikit. Oliko siihen joku erityinen syy?” Yks mun pahimmista peloista on olla huono. Mä olin eilen tosi tyytyväinen mun meikkeihin, olin kerrankin jaksanut vähän panostaa. Mä en riitä edes osastolla sellaisena mitä mä olen.<br />
<br />
Mä haluaisin vaan kadota tai vajota maan alle. Tulla sieltä ehkä esiin sitten ku kaikki ois paremmin. Niin säälittävältä kuin se kuulostaa haluan mennä karkuun mun pahaa oloa. Vaikka en mä sitä karkuun pääsis se on osa mua. Mun kädet muistuttaa mua aina siitä kuinka paha mulla on olla.<br />
<br />
Pelkään aivan sairaan paljon sitä etten onnistu. Oon nyt jo epäonnistuja, kun en oo pystynyt selviämään yksin. En oo vahva vaan heikko säälittävä arpia täynnä oleva ihminen joka ei oo hyvä missään. Pettää kaikkien odotukset, on huono esimerkki pikkusisaruksille eikä pysty selviämään edes mistään tavallisista asioista ilman ponnisteluja. Sellanen mä olen. Koulussa mun arvosanat vaan laskee, en oo siinäkään enää hyvä. Lentopallo meni jo. En pysty enää ikinä pelaamaan mun käsien ja jalkojen takia.<br />
<br />
Miks vitussa oon näin heikko. En osaa puhua mun asioista, enkä pysty siihen. En pysty kertomaan kenellekkään että mä pelkään joka päivä joka ikistä hetkeä koska voin epäonnistua. Voin olla surkee ja mua voidaan syyttää siitä. Se sattuu ihan helvetisti. Edes pieni sanominen siitä millaiset vaatteet tai meikit mulla on, miten mää puhun tai käyttäydyn. Se romuttaa mut täysin sisältäpäin vaikka saatan näyttää vahvalta.<br />
<br />
Sellanen mä olen. Yritän piilottaa mun ajatukset ja tunteet. Yritän esittää vahvempaa mitä mä oikeesti olen. Yritän olla hyvä kaikessa mutta mä en ole. Yritän selvitä muiden takia, vaikka oikeesti voisin sortua mikä hetki vain.<br />
<br />
Jos pitää jotain positiivista löytää nii en pysty enää viiltelemään. Mä itken ja huudan hakkaan itseäni. Mut mä en halua olla niin huono että jatkaisin. Vaikka se oli ainut asia minkä takia selvisin päivästä toiseen.<br />
<br />
-LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-7841703770819152662018-10-13T05:03:00.001-07:002018-10-13T05:03:44.781-07:00Onko missään mitään järkeä Oon ihan paskassa kunnossa. Odotan vaan että mun terä löydetään. Tai noi tajuaa että mulla on terä ku käsissä taas haavoja. Osa syviä. Haluan koko ajan viiltää. Ja mähän myös viillän.<br />
<br />
Oikeesti onko loppujenlopuksi elämässä mitään järkeä? Jokatapauksessa me kaikki kuollaan. Thats it. Ei sille voi mitään. Haluan tietää minkä ihmeen takia mut halutaan pitää hengissä. Minkä takia mä en sais satuttaa itseäni. Miks sitä ylipäätään pidetään pahana tapana. Mulla se on tapa. Aina kun haluan päästä pahaa oloa karkuun viiltelen koska silloin en keskity mihinkään muuhun.<br />
<br />
Miten ylipäätään määritellään hyvä ja paha. Miks jotku tietyt tavat on pahoja.<br />
<br />
esimerkiksi jos kaadut maahan ja käteesi tulee haava. Sehän ei ole yhtään paha asia. Kunhan vaan putsataan ja laitetaan laastari niin sitten kaikki on hyvin. No sitten jos viillän käteesi haavan ja menet kertomaan siitä jollekin niin sut lähetetään heti jonnekki terapiaan silleen joo bai. Halveksutaan ja katsotaan pitkään jos sulla on viiltely jälkiä.<br />
<br />
Hirveästi lähtee kiertämään puheita susta. Kaikki ylireagoi ja pelkää sun jälkiä. Miks ihmiset tekee niin. Jos jollakin on niin paha olla ettei löydä muuta keinoa kuin itsensä satuttaminen, ei niitä arpia pitäis piilotella. Se vain todistaa että oot ihan helvetin vahva, jos oot selvinnyt.<br />
<br />
En nyt itse käytä lyhyt hihaisia ollenkaan, muuten kun yöllä omassa huoneessa. Kädet on aina auki niin ei viiti järkyttää muita.<br />
<br />
- LiljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3109878531267875116.post-50521052903711327712018-10-11T06:56:00.000-07:002018-10-11T06:56:37.145-07:00Miks elämä on olemassa? Kaikki vaan jauhaa samaa.<br />
<br />
Älä ajattele ittes tappamista, kun oot noin nuori. Sulla on koko elämä edessä. Mieti mitä et oo vielä kokenu sun elämässä. Ymmärrän kyllä että sulla on paha olla, mutta voisit sää kuitenki tsempata. Jos päätät että paranet nii sitten sää parannut. Mieti kaikkia niitä ihmisiä ketkä jäis suremaan sua. Yritä ajatella positiivisesti.<br />
<br />
Mulla menee nää tunteisiin ihan huolella. Jos mä oon nyt noin nuori niin pitäiskö säästellä ja esittää vielä ja sit vanhempana näyttää kaikki. Kyllä mää varmasti tekisin noin jos jaksaisin.<br />
Nii mullahan on vielä koko elämä edessä. Mitä jos musta tuntuu että mä en jaksa tota elämää tälläsena kun oon, ja en jaksa muuttaa itseäni niin että kelpaisi itselleni. Mitä noihin kokemuksiin elämästå tulee nii mulle riittää ihan hyvin nää kokemukset.<br />
Kaikista huvittavinta on ehkä tää voisit vielä tsempata- juttu. Nii no joo voisin. Mulle vaan sängystä nouseminen on helvetin raskasta. Kaikki mitä satun tekemään, tuntuu hankalalta ja hirveältä taakalta.<br />
Sain kuulla hän jos yrität niin parannut lauseen mun sossulta. Vittu meinasin alkaa nauramaan. Ihan niinku mä voisin päättää että nyt mä paranen. Olisipa se niin helppoa.<br />
Jaa että ihmiset jäis suremaan mua kun kuolen. Että mää taistelisin ja kärsisin, huutaisin, itkisin, olisin ihan hajalla, mutta hengissä ihan vain mun läheisten takia. Jos mulla on niin paha olla että ei oo muuta ratkaisua kuin kuolema niin en kyllä jaksa kenenkään muun takia elää.<br />
Yritä ajatella positiivisesti. Nauran tälle. Oikeesti uskallan väittää että kuka tahansa joka on kokenu masennuksen nii voi seistä sen takana, että positiivinen ajattelu ei oikein auta.<br />
<br />
Mää oon tajunnu, että pääsääntöisesti kaikki ihmiset kuulee muiden puheista vain sen hyvän puolen. Valitsee sen mikä tuntuu ihan okei asioilta puhua. Jos meen avautumaan jollekin nii sieltä mun puheista poimitaan vaan ne asiat mitkä miellyttää omaa korvaa ja joihin osaa vastata. Miks ei voida vaan suoraan sanoa että no itse asiassa en tiedä tähän vastata.<br />
<br />
Miks kaikki ei vois vaan hyväksyä sitä asiaa, että kaikki kuolee joskus. Ja että mä nyt vaan kuolisin oman käden kautta vähän aikasemmin kun yleensä ihmiset ruukaa kuolla. Mutta mitä sitten. Kun mää en ite halua elää nii miks sitten kaikki yrittää väkisin pitää mut hengissä ?<br />
<br />
-liljaLiljahttp://www.blogger.com/profile/06498222243568298520noreply@blogger.com0