Nyt lähtee.
Vittu kuinka läski musta on tullu. Hyi kamala. Tästä päivästä lähtien mä syön aina vaan vähemmän ja vähemmän. Haluun olla laiha. Keinolla millä hyvänsä. Nyt tän loppuviikon mä vähennän mun syömistä ihan minimiinsä kuitenki että syön kaikilla ruokailuilla.
Mulla on tavote. Jos en paina 40 kg vuoden loppuun mennessä niin tapan itseni. En halua elää tälläsena läskinä epäonnistujana.
Ihs vaikka oon osastolla. Ei ne voi pakottaa mua syömään. Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämäntapa ja mä pyrin siihen. Haluun olla kauniin laiha. Sit kaikki pitäis musta ja mulla ois itseluottamusta enemmän kauniina kuin tälläsena rumaan läskikasana. Hyi saatana.
En jaksa laskea kaloreita, mutta syön joka ruualla mahdollisimman vähän.
- Lilja
torstai 8. marraskuuta 2018
tiistai 6. marraskuuta 2018
usvaa
Kaikki on vaan pimeetä. Harmaata ja tummaa. Välillä näkyy valoa, mutta sitten se taas katoaa. Tällähetkellä en tiiä mitä mä tunnen. Oonko mää vihainen vai surullinen ehkä onnellinen. En mä vaan tiiä. Makaan mun sängyssä peiton alla ja tunnen kun muutama kyynel valuu mun poskea pitkin. Kai mä nyt oon surullinen.
Mä meen vaan päivästä toiseen. Tänään on keskiviikko, huomenna torstai. Yritän sinnitellä eteenpäin, tiiän että kohta romahan. Etten jaksa enää vain pitää kaikkea mun sisällä. Että se alkaa näkymään ulos päin, mun paha olo.
On tosi voimaton olo. Haluan pois, haluaisin viiltää se on mun ainoo keino päästä pahaa oloa karkuun. Mutta mulla ei oo täällä terää. En voi viiltää, en voi helpottaa mun oloa. Se kun tunnen ihon rikkoutuvan, näen kun veri valuu, se kipu mitä siitä tulee. Mutta ei. Mä voin vaan haaveilla terästä, sellaisesta joka leikkaa iho kuin sakset paperia.
Mulla on viiltäessä yleensä kaks vaihtoehtoa, joko mä satutan itseäni tai tapan itseni. Joten mä raavin tai ajattelen itsaria ja sen toteutusta. Joka helvetin päivä.
- Lilja
Mä meen vaan päivästä toiseen. Tänään on keskiviikko, huomenna torstai. Yritän sinnitellä eteenpäin, tiiän että kohta romahan. Etten jaksa enää vain pitää kaikkea mun sisällä. Että se alkaa näkymään ulos päin, mun paha olo.
On tosi voimaton olo. Haluan pois, haluaisin viiltää se on mun ainoo keino päästä pahaa oloa karkuun. Mutta mulla ei oo täällä terää. En voi viiltää, en voi helpottaa mun oloa. Se kun tunnen ihon rikkoutuvan, näen kun veri valuu, se kipu mitä siitä tulee. Mutta ei. Mä voin vaan haaveilla terästä, sellaisesta joka leikkaa iho kuin sakset paperia.
Mulla on viiltäessä yleensä kaks vaihtoehtoa, joko mä satutan itseäni tai tapan itseni. Joten mä raavin tai ajattelen itsaria ja sen toteutusta. Joka helvetin päivä.
- Lilja
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
Haluan pois
Tuntuu ihan kamalalta. On paska olla. Haluan vaan päästä pois.
Ei en mä oikeesti ees tiiä miltä musta tuntuu. En tunne mitään. Haluun itkee mut kyyneliä ei tuu. Haluun huutaa mut ääntä ei lähe.
Miks mun elämän pitää olla tälläistä.
Mä en halua olla tällänen mut en pysty muuttumaan. En mä pysty elämään. En mä jaksa elämää, en mitään tai ketään. Oon tänäänkin ollut mun huoneessa paitsi silloin ku oon käyny syömässä. Ei tee mieli ruokaa, en jaksa tehä mitään.
Mun iskä ja sisko kävi tänää aamulla täällä. Iskä kyselee ihan hirveästi liian hankalia kysymyksiä. Mutta mä en osaa vastata niihin, en halua kuitenkaan valehdella joten vastaan jotain epämääräistä.
En saa mitään selvää mun ajatuksista. Mun pään sisällä on nii sekasin kaikki asiat.
Samaan aikaan mä haluan elää mut silti haluan kuolla en jaksa enää yrittää elää. Haluan vaan pois. Haluan kuolla. Haluan että mua ei enää olis haluaisin lopettaa TÄN kaiken. Jos joku tulee nyt sanomaan että kaikki jää kaipaamaan sua nii vitut mitä sitten. Mä en jaksa elää muiden takia.
-Lilja
Ei en mä oikeesti ees tiiä miltä musta tuntuu. En tunne mitään. Haluun itkee mut kyyneliä ei tuu. Haluun huutaa mut ääntä ei lähe.
Miks mun elämän pitää olla tälläistä.
Mä en halua olla tällänen mut en pysty muuttumaan. En mä pysty elämään. En mä jaksa elämää, en mitään tai ketään. Oon tänäänkin ollut mun huoneessa paitsi silloin ku oon käyny syömässä. Ei tee mieli ruokaa, en jaksa tehä mitään.
Mun iskä ja sisko kävi tänää aamulla täällä. Iskä kyselee ihan hirveästi liian hankalia kysymyksiä. Mutta mä en osaa vastata niihin, en halua kuitenkaan valehdella joten vastaan jotain epämääräistä.
En saa mitään selvää mun ajatuksista. Mun pään sisällä on nii sekasin kaikki asiat.
Samaan aikaan mä haluan elää mut silti haluan kuolla en jaksa enää yrittää elää. Haluan vaan pois. Haluan kuolla. Haluan että mua ei enää olis haluaisin lopettaa TÄN kaiken. Jos joku tulee nyt sanomaan että kaikki jää kaipaamaan sua nii vitut mitä sitten. Mä en jaksa elää muiden takia.
-Lilja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)