Päivät menee niin tuskallisen hitaasti.
Eilen oli tekemistä tosi paljon ja nyt kerään voimia että jaksaisin. Kävin shoppailemassa vaatteita ja osastolla kävin ulkona ja ostin hiusvärin. Illalla suihkussa sitten värjäsin mun hiukset. Niistä tuli ihan kivat mut väri ei tarttunut joihinkin kohtiin nii se näyttää vähän höpsöltä mut ei kiinnosta voin värjätä ne uudestaan parin viikon päästä jolloin niistä tulee tasaisen väriset.
Fiilis on paska ja vituttaa. Haluan terän. Haluan viiltää. Onneks mä saatan päästä kotiin jonku ajan päästä nii sit kyllä lähtee. Viillän ja viillän. Ihanaa verta paljon kipua mun elämä. Se on elämää. Se on parasta. Kun kerrankin ahistus helpottaa.
Ne tikatut haavat on tulehtuneet xd. Hyvin meni. Pitää näyttää niitä lääkärille. Ne on punaiset vuotaa mätää ja ihan helvetin kipiät.Btw mun hiukset haisee aika hyvältä .
Äiti aiko tulla käymään kohta. Pelottaa mitä se sanoo näistä hiuksisita. No mut mun hiukset nii mitä vitun väliä. Ei vaikuta sen elämään :))
-Lilja
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
yksin ja hukassa
Mun on vaan niin pala olla. En jaksa enää. Makaan yksin pimeässä huoneessa kuulokkeet korvilla. En van jaksa. Tekis mieli maata koko päivä loppuun asti. Olla vaan sängyn pohjalla ja itkeä. Mut kyyneleitä ei tuu. Sisältäni oon ihan hukassa. Olo on nii tyhjä ja turha, palasiksi hajonnut. En vaan kestä mitään.
Ahistaa kaikki. Kylmiä väreitä kulkee mun selkää pitkin. Ne tuntuu vähitellen kaikkialla. Käsissä jaloissa päässä mahassa jokapuolella. Makaan vaan paikoillani. En jaksa tehdä mitään mut tuntuu siltä että on pakko tehdä jotakin. En kestä ajatusta että en jaksa tehdä mitään. On liian turha olo.
Oon ollu aina se tyyppi, joka tekee kaikki projektit etuajassa ja täydellisesti. Se iloinen pirteä ja vauhdikas kympin tyttö. Mut mä en vaan jaksa. En jaksa tänään. En jaksa huomenna. Oon henkisesti ihan palasina.
Vanhemmat hokee luottamuksenpuutetta. Nii no en luota itseeni nii miten muutkaan vois luottaa muhun. Voi paska. Mikä mua oikein vaivaa?
En jaksa. Mut en halua näyttää sitä kenellekään. Mun pitäis olla vahva. Mut mä en enää jaksa esittää vahvaa, kun en mä oo. Oon henkisesti niin heikkona ettei sitä voi ees tajuta ihmisjärjellä.
Ainut toivo mun tässä päivässä oli kaupassa käynti. Mutta en mä sinne päässy, hoitajia ei ollu tarpeeksi. Niin ärsyttävää. Yks ainut asia mitä oisin halunnut. Vain yks asia mikä ois pelastanu mun päivän. Sitä ei enää voi pelastaa mikään muu kuin suklaa tai terä.
Suklaassa on kyllä ihan hirveästi kaloreita mut ei se mitään koska oon syöny nyt muutenkin tosi huonosti. Ei tee mieli mitään muuta ruokaa kuin suklaata. On vaan kuvottava olo. En halua tehdä mitään. Haluan kuolla tähän sängylle.
Pelkään näyttää mun oikeeta mielentilaa. En vaan halua, että kukaan tietäis miltä musta tuntuu. Samalla haluan huutaa jollekin että mulla on helvetin paha olo ja haluan tarvittavan ahdistus lääkkeen. En kyllä varmasti lähe täältä mun turvapaikasta minnekään. Mun sänky, viltin alla, huppu päässä, kuulokkeet päässä, pimeä huone. Tää on mun turva.
En tiiä miks tunnen olevani turvassa pimeässä. Varmaan sen takia että mua ei voi nähdä. Voin olla yksin pahan oloni kanssa. Tekis mieli oksentaa kaikki ruoka ulos. Haluan tehdä tälle ololle jotain konkreettisesti. Mut en mä voi. En voi viiltää, en voi tappaa itseäni. En voi satuttaa itseäni millään muullakaan tavalla. Ja sitäpaitsi viistäminen helpottaa tuskaa kaikista eniten.
On niin väärin että multa viedään mun ainut keino pysyä hengissä. Tästä sit lähtee syömättömyys ja raapiminen. Tai no en mä jaksa raapia. Se on nii vitun säälittävää. Vaan viiltämällä saa syviä ja tarpeeksi kipua selviämiseen. En tiiä mitä noi tekee sit ku mä lähes tätä alamäkeä alaspäin vetämään. Koska viiltelyn avulla oon jaksanu edes jotenkin. Nytkun se viedään multa pois mun mielentila laskee niin varmasti ja on alkanu laskemaan että oon kohta jossain letkuissa suunnilleen koska en jaksa syödä eikä tee mieli ruokaa tai muutenkaan tehdä mitään.
Elämä on liian vaikeaa mulle. Antais mun vaan jumalauta päästää irti. Pääsis kaikki muutkin paljon helpommalla <3
- Lilja
Ahistaa kaikki. Kylmiä väreitä kulkee mun selkää pitkin. Ne tuntuu vähitellen kaikkialla. Käsissä jaloissa päässä mahassa jokapuolella. Makaan vaan paikoillani. En jaksa tehdä mitään mut tuntuu siltä että on pakko tehdä jotakin. En kestä ajatusta että en jaksa tehdä mitään. On liian turha olo.
Oon ollu aina se tyyppi, joka tekee kaikki projektit etuajassa ja täydellisesti. Se iloinen pirteä ja vauhdikas kympin tyttö. Mut mä en vaan jaksa. En jaksa tänään. En jaksa huomenna. Oon henkisesti ihan palasina.
Vanhemmat hokee luottamuksenpuutetta. Nii no en luota itseeni nii miten muutkaan vois luottaa muhun. Voi paska. Mikä mua oikein vaivaa?
En jaksa. Mut en halua näyttää sitä kenellekään. Mun pitäis olla vahva. Mut mä en enää jaksa esittää vahvaa, kun en mä oo. Oon henkisesti niin heikkona ettei sitä voi ees tajuta ihmisjärjellä.
Ainut toivo mun tässä päivässä oli kaupassa käynti. Mutta en mä sinne päässy, hoitajia ei ollu tarpeeksi. Niin ärsyttävää. Yks ainut asia mitä oisin halunnut. Vain yks asia mikä ois pelastanu mun päivän. Sitä ei enää voi pelastaa mikään muu kuin suklaa tai terä.
Suklaassa on kyllä ihan hirveästi kaloreita mut ei se mitään koska oon syöny nyt muutenkin tosi huonosti. Ei tee mieli mitään muuta ruokaa kuin suklaata. On vaan kuvottava olo. En halua tehdä mitään. Haluan kuolla tähän sängylle.
Pelkään näyttää mun oikeeta mielentilaa. En vaan halua, että kukaan tietäis miltä musta tuntuu. Samalla haluan huutaa jollekin että mulla on helvetin paha olo ja haluan tarvittavan ahdistus lääkkeen. En kyllä varmasti lähe täältä mun turvapaikasta minnekään. Mun sänky, viltin alla, huppu päässä, kuulokkeet päässä, pimeä huone. Tää on mun turva.
En tiiä miks tunnen olevani turvassa pimeässä. Varmaan sen takia että mua ei voi nähdä. Voin olla yksin pahan oloni kanssa. Tekis mieli oksentaa kaikki ruoka ulos. Haluan tehdä tälle ololle jotain konkreettisesti. Mut en mä voi. En voi viiltää, en voi tappaa itseäni. En voi satuttaa itseäni millään muullakaan tavalla. Ja sitäpaitsi viistäminen helpottaa tuskaa kaikista eniten.
On niin väärin että multa viedään mun ainut keino pysyä hengissä. Tästä sit lähtee syömättömyys ja raapiminen. Tai no en mä jaksa raapia. Se on nii vitun säälittävää. Vaan viiltämällä saa syviä ja tarpeeksi kipua selviämiseen. En tiiä mitä noi tekee sit ku mä lähes tätä alamäkeä alaspäin vetämään. Koska viiltelyn avulla oon jaksanu edes jotenkin. Nytkun se viedään multa pois mun mielentila laskee niin varmasti ja on alkanu laskemaan että oon kohta jossain letkuissa suunnilleen koska en jaksa syödä eikä tee mieli ruokaa tai muutenkaan tehdä mitään.
Elämä on liian vaikeaa mulle. Antais mun vaan jumalauta päästää irti. Pääsis kaikki muutkin paljon helpommalla <3
- Lilja
Vituttaa
Miks mun elämän pitää olla näin saatanan vaikeaa. Mikään ei onnistu. Mikkään ei mee suunnitelmien mukaan. Kaikki vaan hajoaa käsiin. Heti ku oon saamassa enemmän vapauksia menee kaikki päin persettä.
Miks vitussa mun pitää olla tällänen ihminen. Haluan kuolla. Haluan pois. En halua elää. En halua olla täällä. Haluan pois tästä kaikesta. Ilman kipua ei ole minua. En tiiä kauanko jaksan ilman viiltävistä. En kauan. Sit mun on pakko purkaa mun pahaa oloa johonki. Haluan terän niin saatanan paljon että alkaa itkettää.
Miks mun piti mennä antamaan se terä pois. Nyt en pääse pitkään aikaan kotiin tai pihalle. Nii vitun paskaa oikeesti. Menee moti. Haluan oikeesti hypätä alas sillankaiteelta. Tai vetää ranteet auki. Ois niin ihanaa. Veri vakuus vaan pois ja lopulta mäkin lähtisin. Ranteet vaan auki. Pitkät viillot. Suuret suonet katki eikä paluuta mihinkään. Oisin vaan haudas ikuisessa raujassa. Eihäirite melu, ei ahdistus. Mitään ei ois. Ei tarvis mitään pakoon päästä, ku ei oo mitään mitä pelätä, ei mitään mitä rakastaa. Ei vaan ois mitään. Sillä selvä.
Tällähetkellä itsari houkuttaisi. Nii paljon että haluan toteuttaa sen. Mut hyvällä suunnitelmalla. En millään hätiköidyllä paikalla minkä takia menis pitkäksi ajaksi mahdollisuudet. Pitäis olla hyvä suunnitelma. Niin varma että se kestäis tuulen ja myrskyn. Sellainen joka oikeesti toimis.
Ranteet auki taktiikka ois hyvä. Se sattuis ihan vitusti. Muttamutta mullahan ei oo niitä saatanan teriä. Ku noi kusipäät vei ne multa pois. Vittujen vatun vittu. Miks onnistun taas jälleeen kerran paskomaan asiat.
Haluan ulos. Tää mun fiilis kaipaa suklaata ja hyvän sarjan. Pimeän huoneen. Siten mä pääsisin yli tästä olosta. Ehkä. Mut todennäköisesti en pääse ees pihalle. Vittu. No pitää mennä kysymään koska saatana haluun raikasta ilmaa ja suklaata.
-Lilja
Perseelleen meni
voi vittujen vittu.
Mulla ei oo enää yhtään terää. Noiden saatanan ärsyttävien hoitajien takia. Vittu. Kerkesin viiltää vaan muutaman jotka ei ees ollu syviä vituttavaa.
No mähän sit järkevänä äsken revin tikit pois hampailla. Vaan toisesta haavasta. Nyt ahistaa muutenkin ihan vitusti. Ei tee mieli tehdä mittään muuta ku viillellä, mut mä en voi viillellä ku ei oo terää. Oon nii vitun vihainen noille ku ne vie mun ainoan keinon hallita ahdistusta niin ettei ahistus hallitse mua.
Noi ei ymmärrä mittään. Vitun kusipäitä kaikki.
Haluan kauppaan. Tarvin suklaata ja ripsientaivuttimen. Sain joululahjaksi lahjakortin kaikkiin K-ryhmän kauppoihin. Eli se käy kaikissa K- marketeissa, intersportissa ja budjeksportissa. Tän osaston lähellä on K-market nii voin mennä sit ostaa sieltä suklaata ja smoothien ja ripsientaivuttajan. Ne mä tarvin nyt.
Mut jollain vitun tavalla en usko että se toimii tuolla kaupassa. Skevdiekbs enkä tiiä että viitsinkö mennä sinne jos se ei toimikkaan koska mulla ei oo tilillä paljon raha... tuo asia ahistaa mua ihan helvetin paljon vaikka tiiän kuitenkin että se toimii siellä koska k-market kuuluu k- kauppoihin.
Joo oon ihan sekasin ja ahdistunut. En halua olla mä mut en halua olla kukaan muu.
- Lilja
Mulla ei oo enää yhtään terää. Noiden saatanan ärsyttävien hoitajien takia. Vittu. Kerkesin viiltää vaan muutaman jotka ei ees ollu syviä vituttavaa.
No mähän sit järkevänä äsken revin tikit pois hampailla. Vaan toisesta haavasta. Nyt ahistaa muutenkin ihan vitusti. Ei tee mieli tehdä mittään muuta ku viillellä, mut mä en voi viillellä ku ei oo terää. Oon nii vitun vihainen noille ku ne vie mun ainoan keinon hallita ahdistusta niin ettei ahistus hallitse mua.
Noi ei ymmärrä mittään. Vitun kusipäitä kaikki.
Haluan kauppaan. Tarvin suklaata ja ripsientaivuttimen. Sain joululahjaksi lahjakortin kaikkiin K-ryhmän kauppoihin. Eli se käy kaikissa K- marketeissa, intersportissa ja budjeksportissa. Tän osaston lähellä on K-market nii voin mennä sit ostaa sieltä suklaata ja smoothien ja ripsientaivuttajan. Ne mä tarvin nyt.
Mut jollain vitun tavalla en usko että se toimii tuolla kaupassa. Skevdiekbs enkä tiiä että viitsinkö mennä sinne jos se ei toimikkaan koska mulla ei oo tilillä paljon raha... tuo asia ahistaa mua ihan helvetin paljon vaikka tiiän kuitenkin että se toimii siellä koska k-market kuuluu k- kauppoihin.
Joo oon ihan sekasin ja ahdistunut. En halua olla mä mut en halua olla kukaan muu.
- Lilja
maanantai 24. joulukuuta 2018
Joulu on taas täällä
Tänään on 24. päivä Joulukuuta. Eli jouluaatto.
Mä en tykkää joulusta yhtään. Turhaa panikointia ja stressiä ruuasta, lahjoista ja siisteydestä. Kaiken pitää olla täydellistä. Nii ja sit pitää viettää joulua perheen kanssa. Kavereita ei saa nähdä, koska on joulu.
Inhoan tota. En jaksa panostaa lahjoihin tai ruokaan. Mulle se on yks päivä muiden seassa. En tykkää antaa lahjoja tai saada lahjoja. Mä annoin vaan yhden joululahjan. Ja se oli mun parhaalle kaverille. Halusin muistaa sitä, kun hän on ollu mulle tukena koko tän hankalan syksyn. Se riittää mulle.
Tää joulu ei ees tunnu joululta. Oon koko joulun osastolla viiltelyyn takia. Yhdeksän tikkiä. Toisaalta oisin halunnu olla joulun kotona ihan vaan mun sisarusten takia mut toisin kävi. Tai no saatan mä tänään päästä käymään kotona jos mun vanhemmat uskaltaa ottaa mut kotiin. Yöksi en missään nimessä pääse ja se päivälomakin on aika mahdoton saada.
Mut joo. Oon nyt nää jouluhössötys päivät viiltelemättä, mut sen jälkeen lähtee. Omistan nyt kaks terää, kun se yks pöllittiin. No kaks terää on ihan fine.
Nyt mulla on täällä osastolla paljon enemmän kivoja vaatteita ja muutenkin asioita mitä tarvin enemmän :)) No kai tästä joulusta voi tulla ihan siedettävä. Ehkä. Todennäköisesti ei.
Jokatapauksessa hyvää joulun aikaa <3
-Lilja
Mä en tykkää joulusta yhtään. Turhaa panikointia ja stressiä ruuasta, lahjoista ja siisteydestä. Kaiken pitää olla täydellistä. Nii ja sit pitää viettää joulua perheen kanssa. Kavereita ei saa nähdä, koska on joulu.
Inhoan tota. En jaksa panostaa lahjoihin tai ruokaan. Mulle se on yks päivä muiden seassa. En tykkää antaa lahjoja tai saada lahjoja. Mä annoin vaan yhden joululahjan. Ja se oli mun parhaalle kaverille. Halusin muistaa sitä, kun hän on ollu mulle tukena koko tän hankalan syksyn. Se riittää mulle.
Tää joulu ei ees tunnu joululta. Oon koko joulun osastolla viiltelyyn takia. Yhdeksän tikkiä. Toisaalta oisin halunnu olla joulun kotona ihan vaan mun sisarusten takia mut toisin kävi. Tai no saatan mä tänään päästä käymään kotona jos mun vanhemmat uskaltaa ottaa mut kotiin. Yöksi en missään nimessä pääse ja se päivälomakin on aika mahdoton saada.
Mut joo. Oon nyt nää jouluhössötys päivät viiltelemättä, mut sen jälkeen lähtee. Omistan nyt kaks terää, kun se yks pöllittiin. No kaks terää on ihan fine.
Nyt mulla on täällä osastolla paljon enemmän kivoja vaatteita ja muutenkin asioita mitä tarvin enemmän :)) No kai tästä joulusta voi tulla ihan siedettävä. Ehkä. Todennäköisesti ei.
Jokatapauksessa hyvää joulun aikaa <3
-Lilja
lauantai 22. joulukuuta 2018
Viiltely
Triggered varotus!!! Tämä postaus sisältää viiltely kuvia, joten lukeminen omalla vastuulla ja omaa harkitsemiskykyä käyttäen!!!
Nonni mun kotiloma meni just niinku pelkäsin.
Kotona viilsin muutaman pikkusen. Ja piilotin kolme terää mun tavaroihin. Kotona meni muuten ihan hyvin. Leivoin suklaakakun, olin puhalla koirien kanssa, näkkiin mun parasta kaveria ja näin.
Kun tulin tänne mun tavarat tarkistettiin. Ja haha ne ei löytänyt yhtään terää. No sit meni moti elämään jamenin viiltelee vessaan. En käyny iltapalalla ja viiltelin ehkä sellaisen 40 min. Pesin vessan siitä mun verestä ja lähtien omaan huoneeseen ilman että niitten syvien jälkien oli mitään. No just sillon piti mennä hakee lääkkeet ja se vuoti mun hupparin läpi. Onneks se hoitaja ei huomannut.
No ku vihdoin pääsin omaan huoneeseen jatkoin vaan viiltelyä. Olin just saamassa siitä yhdestä syvän, kun hoitaja tuli mun huoneeseen. Se nyt tietenki huomas sen ja sit hälytti apua. Kerkesin työntää terän mun tyynyn alle mut ne löysi sen kuitenkin.
No sain yhteensä yhdeksän tikkiä. Viis toiseen ja toiseen neljä. Loppujen lopuksi vaan kaks piti tikata vaikka muutama oli just silleen et tikataanko vai ei. No tän takia en saata päästä lomille jouluksi :((
Vittu.
Sit ku tulee uudelleen oaska olo nii voin viillellä :) toki en aio tehdä ihan nii syviä että ne pitäis tikata. Mut melkein sellaisia. Koska ne sattuu ihan vitusti ja muutenkin rumemman näköset parantuneena ja mullehan on ihan oikein et näytän vielä rumemmaksi mitä ennen. Ja sitä paitsi ku en voi näyttää mun käsiä missään joka tapauksessa nii ihan sama vaikka ne ois rumemman näköset.
Se lääkäri joka tuli tikkaamaan mun käden, sano et muutama sentti enemmän pituutta nii oisin vetänyt jänteen katki ja sit ei toimia käsi enää kunnolla. No ehkä viillän nyt tästä eteenpäin silleen etten voi vetää jänteitä poikki.
-Lilja
perjantai 21. joulukuuta 2018
Sataan osaan hajonnut
Tuntuu niin rikkinäiseltä.
En oikein saa kiinni mun ajatuksista. Ne on nii sekavia. Tuntuu kuin kaikki hajoais käsiin. Mä pääsen huomenna päivälomalle kotiin. Se on tosi iso askel mulle eteenpäin, koska en oo käyny kotona pitkään aikaan. Haluun sinne nii kovasti mut samalla pelottaa ihan helvetisti.
Tiiän että paskon mun päiväloman. En ees uskottelee itelleni että se menee hyvin. Koska mitä saat kun yhdistät tytön joka on viillellyt monta vuotta ja sitten estetään viiktelemästä monen kuukauden ajan + kotiloma jossa tyttö pääsee käsiksi kaikkiin omiin teriinsä ja purkamaan monen kuukauden ahdistukset?
Nii luulen että siitä ei seuraa mitään hyvää. Nimittäin mä vedän käet ihan helvetin täyteen syviä viiltoja, koska en oo pystyny satuttaa itteäni kunnolla ja mä oikeesti tarvin kipua ja verta nyt ihan helvetin paljon :)
Ois kivaa jos pääsisin tänään pihalle. Mun omahoitaja on tänää iltavuorossa ja ku kysyin se sano et mahdollisesti. Toivon et pääsen pihalle tarvin raikasta ilmaa. Lisäksi ku en eilen pääsy pihalle nii vituttais aika paljon jos en pääsis tänäänkään.
Kun oon nyt alkanu stressaa kauheasti kaikkia asioita, mun naama on alkanu taas kukkimaan. Tällähetkellä omistan kaksi ihan helvetin isoa ja saatanan kipeää finniä. Toinen leuassa toinen otsassa . Ja näytän täten tosi viisaalta . No onneks meikit on keksitty :)
Kolme yötä jouluun. En tykkää joulusta. Turhaa lahjojen antamista ja hössöttämustä ruuasta ja siivouksesta. En mä vaan jaksa sellasta.
Ja laihduttamisen takia joulu on yhtä helvettiä, kun ei voi välttää ruokailuja... No ehkä mä kestän yhden päivän jos paastoon muutaman edellisen. Tänään oon syöny 250 kaloria ja huomenna syön 100 kcal. En nimittäin halua olla tällänen läski possu jolla on ruma keho.
-Lilja
torstai 20. joulukuuta 2018
Kohta voin taas viiltää
Vielä yksi päivä. Yksi päivä ja pääsen ensimmäistä kertaa kotiin moneen kuukauteen. Jes :))
Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.
-Lilja
Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.
-Lilja
lauantai 15. joulukuuta 2018
Sometime is better keep out
Nukuin tänään pitkään.
Jatkoin vaan nukkumista vaikka hoitajat yritti repiä mua sängystä ylös.
En kerenny aamupalalle, mikä ei haittaa mua yhtään, koska aamulla tulee usein syötyä ihan liikaa.
On jotenki tosi outo olo. En tiiä mitä tapahtuu. Mitä mulle tapahtuu. Miks mun pitää olla täällä.
En jaksa voimat on lopussa. Ihan kokonaan. Väsyttää ja vituttaa kaikki.
Lounaalla söin 95 kaloria. Välipalalla juon kupin kahvia riisimaidolla. Siinä on 13 kcal/ 100ml.
Ajattelin että nopeutat tätä laihdutusoperaatiota, koska ahistaa nii paljon kattoa itteäni peilistä. Ruuan jättäminen ei oo mikään ongelma, koska ruoka ja kalorit ahistaa mua ihan helvetin paljon.
On ikävä mun teriä. On ikävä viiltelyä. Sitä kun veri valuu altaaseen ja kipu valtaa koko käden. Tiiän tää kuulostaa niin vitun hullulta. Mut mä oon hullu, ainakin noitten lääkärien ja hoitajien mielestä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen satuta itteäån. Mä voin kuitenkin sanoa että satutan itteäni ja laihdutan ja oon ihan kunnossa.
Sit ku sais uskoteltua muille että oon kunnossa nii ois ihan kiva. Kuitenkin jokatapauksessa ei ne voi ikuisesti pitää mua täällä. Saan ennemmin tai myöhemmin tapettua itteni. Nyt kuitenkin ajattelin elää ainakin tämän vuoden loppuun asti. Eihän se ois nyt kiva pilata kaikkien joulua.
Ja tähän loppuun vielä muutama kuva musta tällähetkellä. Ärsyttää ku en tiedä mun painoa, mut kyllä mä saan katsottua sen kotona :))
Jatkoin vaan nukkumista vaikka hoitajat yritti repiä mua sängystä ylös.
En kerenny aamupalalle, mikä ei haittaa mua yhtään, koska aamulla tulee usein syötyä ihan liikaa.
On jotenki tosi outo olo. En tiiä mitä tapahtuu. Mitä mulle tapahtuu. Miks mun pitää olla täällä.
En jaksa voimat on lopussa. Ihan kokonaan. Väsyttää ja vituttaa kaikki.
Lounaalla söin 95 kaloria. Välipalalla juon kupin kahvia riisimaidolla. Siinä on 13 kcal/ 100ml.
Ajattelin että nopeutat tätä laihdutusoperaatiota, koska ahistaa nii paljon kattoa itteäni peilistä. Ruuan jättäminen ei oo mikään ongelma, koska ruoka ja kalorit ahistaa mua ihan helvetin paljon.
On ikävä mun teriä. On ikävä viiltelyä. Sitä kun veri valuu altaaseen ja kipu valtaa koko käden. Tiiän tää kuulostaa niin vitun hullulta. Mut mä oon hullu, ainakin noitten lääkärien ja hoitajien mielestä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen satuta itteäån. Mä voin kuitenkin sanoa että satutan itteäni ja laihdutan ja oon ihan kunnossa.
Sit ku sais uskoteltua muille että oon kunnossa nii ois ihan kiva. Kuitenkin jokatapauksessa ei ne voi ikuisesti pitää mua täällä. Saan ennemmin tai myöhemmin tapettua itteni. Nyt kuitenkin ajattelin elää ainakin tämän vuoden loppuun asti. Eihän se ois nyt kiva pilata kaikkien joulua.
Ja tähän loppuun vielä muutama kuva musta tällähetkellä. Ärsyttää ku en tiedä mun painoa, mut kyllä mä saan katsottua sen kotona :))
perjantai 14. joulukuuta 2018
Elämästä ei selviä hengissä
Pitkästä aikaa pääsen tänne kirjottelemaan. Yli kuukausi sitten julkaisin edellisen postauksen.
Mulla ei ollu puhelinta moneen viikkoon, joten en viini kirjoittaa. Muuten voimat on vaan ollu nii lopussa että en oo saanu kirjotettua mitään.
Oon edelleen osastolla. Tää on perseestä. En saanu mun itsari yrityksen jälkeen mennä yli neljään viikkoon pihalle. Nyt oon saanu käydä kattomassa mun koiraa. Viikon päästä lauantaina pääsen päivälomalla ja seuraavana viikkona saan ulkoilut. Jos en lähe hatkoille, pääsen lomalle . En todellakaan ota hatkoja, koska haluan kotia. En oo käyny siellä melkein kolmeen kuukauteen.
Kaikki luulee et mulla menee paremmin. Että lääkkeet on alkanu auttaa. Ei ne auta. Mulla on yhtä paska olla kuin lokakuun alussa. En vaan haluu näyttää sitä. Muuten en pääsis lomille. Ja lomille haluan sen takia, että saan termiä tänne. Että määrä voin viillellä.
Sit jos se päiväloma menee hyvin pääsen jouluksi kotilomille. Määrä kuitenkin tiiän että se ei mee hyvin. Todennäköisesti joudun tikkaukseen. Vedän nimittäin kotona käet täyteen haavoja, syviä ja pitkiä. Mut ei se mua haittaa. Pääasia että saan viillellä.
Kaikki paha olo mitä oisin purkanu viiltelyyn moonen viikon ajalla purkautuu kotona mun käteen. Laskin et siihen mahtuu sopivasti 12 syvää viiltoa. Toisessa kädessä on tosi paljon tilaa mut sen säästän osastolle viiltelyä varten. Sit kk siitä loppuu tila nii olkavarsissa mulla ei oo mitään nii niihinki mahtuu ainakin 50 viiltoa.
Ja hah oikeesti mää oon nii ovela. Piilotan ainakin 10 terää ennen ku lähes takas osastolle. Tampoonin sisälle tungen 1-2 terää. Sen sit vaan työntää sisälleni ei ne sitä voi löytää xd. Jos sanoo jotain nii sanon et mulla on menkat. Sit kaikki shampoo purkit ja resorit täyteen teriä. Todennäköisesti ne löytää jotku teristä, mut ei se haittaa. Mulle jää vähintään kaks terää.
Jos kukaan ei huomaa mun viiltelyä nii pääsen kotiin jouluksi. Sitten voin salakuljettaa enemmän teriä osastolle. Voin pitää kunnon viiltelyjuhlat täällä.
Kotona meen heti ensimmäiseksi sheivaamaan kainalot ja jalat. Ajatteleppa muutama kuukausi sheivaamatta. Hyi että ku näyttää rumalta. Toki revin toisen kainalon kulmapinseteillå. Sattu muuten ihan helvetisti. En suosittele.
Oon nyt laihduttanut aika paljon. Syön joka ruualla mahollisimman vähän, mut kerran viikossa saan päivän ajan syödä mitä mieli tekee. Se alkaa näkyy mun kädessä. Luut näkyy paljon selvemmin. Jalat on mun rumin osa kehossani. Ne ei oo vielä muuttunut. Nautin siitä kun luut paistaa läpi. Oon ihan vitun kateellinen kaikille anorektikoilke ketä on täällä osastolla. Ne on nii ihanan laihoja. Ja sit tulen minä tälläben saatanan läski porsas....
Mulla ei ollu puhelinta moneen viikkoon, joten en viini kirjoittaa. Muuten voimat on vaan ollu nii lopussa että en oo saanu kirjotettua mitään.
Oon edelleen osastolla. Tää on perseestä. En saanu mun itsari yrityksen jälkeen mennä yli neljään viikkoon pihalle. Nyt oon saanu käydä kattomassa mun koiraa. Viikon päästä lauantaina pääsen päivälomalla ja seuraavana viikkona saan ulkoilut. Jos en lähe hatkoille, pääsen lomalle . En todellakaan ota hatkoja, koska haluan kotia. En oo käyny siellä melkein kolmeen kuukauteen.
Kaikki luulee et mulla menee paremmin. Että lääkkeet on alkanu auttaa. Ei ne auta. Mulla on yhtä paska olla kuin lokakuun alussa. En vaan haluu näyttää sitä. Muuten en pääsis lomille. Ja lomille haluan sen takia, että saan termiä tänne. Että määrä voin viillellä.
Sit jos se päiväloma menee hyvin pääsen jouluksi kotilomille. Määrä kuitenkin tiiän että se ei mee hyvin. Todennäköisesti joudun tikkaukseen. Vedän nimittäin kotona käet täyteen haavoja, syviä ja pitkiä. Mut ei se mua haittaa. Pääasia että saan viillellä.
Kaikki paha olo mitä oisin purkanu viiltelyyn moonen viikon ajalla purkautuu kotona mun käteen. Laskin et siihen mahtuu sopivasti 12 syvää viiltoa. Toisessa kädessä on tosi paljon tilaa mut sen säästän osastolle viiltelyä varten. Sit kk siitä loppuu tila nii olkavarsissa mulla ei oo mitään nii niihinki mahtuu ainakin 50 viiltoa.
Ja hah oikeesti mää oon nii ovela. Piilotan ainakin 10 terää ennen ku lähes takas osastolle. Tampoonin sisälle tungen 1-2 terää. Sen sit vaan työntää sisälleni ei ne sitä voi löytää xd. Jos sanoo jotain nii sanon et mulla on menkat. Sit kaikki shampoo purkit ja resorit täyteen teriä. Todennäköisesti ne löytää jotku teristä, mut ei se haittaa. Mulle jää vähintään kaks terää.
Jos kukaan ei huomaa mun viiltelyä nii pääsen kotiin jouluksi. Sitten voin salakuljettaa enemmän teriä osastolle. Voin pitää kunnon viiltelyjuhlat täällä.
Kotona meen heti ensimmäiseksi sheivaamaan kainalot ja jalat. Ajatteleppa muutama kuukausi sheivaamatta. Hyi että ku näyttää rumalta. Toki revin toisen kainalon kulmapinseteillå. Sattu muuten ihan helvetisti. En suosittele.
Oon nyt laihduttanut aika paljon. Syön joka ruualla mahollisimman vähän, mut kerran viikossa saan päivän ajan syödä mitä mieli tekee. Se alkaa näkyy mun kädessä. Luut näkyy paljon selvemmin. Jalat on mun rumin osa kehossani. Ne ei oo vielä muuttunut. Nautin siitä kun luut paistaa läpi. Oon ihan vitun kateellinen kaikille anorektikoilke ketä on täällä osastolla. Ne on nii ihanan laihoja. Ja sit tulen minä tälläben saatanan läski porsas....
torstai 8. marraskuuta 2018
Nyt lähtee
Nyt lähtee.
Vittu kuinka läski musta on tullu. Hyi kamala. Tästä päivästä lähtien mä syön aina vaan vähemmän ja vähemmän. Haluun olla laiha. Keinolla millä hyvänsä. Nyt tän loppuviikon mä vähennän mun syömistä ihan minimiinsä kuitenki että syön kaikilla ruokailuilla.
Mulla on tavote. Jos en paina 40 kg vuoden loppuun mennessä niin tapan itseni. En halua elää tälläsena läskinä epäonnistujana.
Ihs vaikka oon osastolla. Ei ne voi pakottaa mua syömään. Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämäntapa ja mä pyrin siihen. Haluun olla kauniin laiha. Sit kaikki pitäis musta ja mulla ois itseluottamusta enemmän kauniina kuin tälläsena rumaan läskikasana. Hyi saatana.
En jaksa laskea kaloreita, mutta syön joka ruualla mahdollisimman vähän.
- Lilja
Vittu kuinka läski musta on tullu. Hyi kamala. Tästä päivästä lähtien mä syön aina vaan vähemmän ja vähemmän. Haluun olla laiha. Keinolla millä hyvänsä. Nyt tän loppuviikon mä vähennän mun syömistä ihan minimiinsä kuitenki että syön kaikilla ruokailuilla.
Mulla on tavote. Jos en paina 40 kg vuoden loppuun mennessä niin tapan itseni. En halua elää tälläsena läskinä epäonnistujana.
Ihs vaikka oon osastolla. Ei ne voi pakottaa mua syömään. Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämäntapa ja mä pyrin siihen. Haluun olla kauniin laiha. Sit kaikki pitäis musta ja mulla ois itseluottamusta enemmän kauniina kuin tälläsena rumaan läskikasana. Hyi saatana.
En jaksa laskea kaloreita, mutta syön joka ruualla mahdollisimman vähän.
- Lilja
tiistai 6. marraskuuta 2018
usvaa
Kaikki on vaan pimeetä. Harmaata ja tummaa. Välillä näkyy valoa, mutta sitten se taas katoaa. Tällähetkellä en tiiä mitä mä tunnen. Oonko mää vihainen vai surullinen ehkä onnellinen. En mä vaan tiiä. Makaan mun sängyssä peiton alla ja tunnen kun muutama kyynel valuu mun poskea pitkin. Kai mä nyt oon surullinen.
Mä meen vaan päivästä toiseen. Tänään on keskiviikko, huomenna torstai. Yritän sinnitellä eteenpäin, tiiän että kohta romahan. Etten jaksa enää vain pitää kaikkea mun sisällä. Että se alkaa näkymään ulos päin, mun paha olo.
On tosi voimaton olo. Haluan pois, haluaisin viiltää se on mun ainoo keino päästä pahaa oloa karkuun. Mutta mulla ei oo täällä terää. En voi viiltää, en voi helpottaa mun oloa. Se kun tunnen ihon rikkoutuvan, näen kun veri valuu, se kipu mitä siitä tulee. Mutta ei. Mä voin vaan haaveilla terästä, sellaisesta joka leikkaa iho kuin sakset paperia.
Mulla on viiltäessä yleensä kaks vaihtoehtoa, joko mä satutan itseäni tai tapan itseni. Joten mä raavin tai ajattelen itsaria ja sen toteutusta. Joka helvetin päivä.
- Lilja
Mä meen vaan päivästä toiseen. Tänään on keskiviikko, huomenna torstai. Yritän sinnitellä eteenpäin, tiiän että kohta romahan. Etten jaksa enää vain pitää kaikkea mun sisällä. Että se alkaa näkymään ulos päin, mun paha olo.
On tosi voimaton olo. Haluan pois, haluaisin viiltää se on mun ainoo keino päästä pahaa oloa karkuun. Mutta mulla ei oo täällä terää. En voi viiltää, en voi helpottaa mun oloa. Se kun tunnen ihon rikkoutuvan, näen kun veri valuu, se kipu mitä siitä tulee. Mutta ei. Mä voin vaan haaveilla terästä, sellaisesta joka leikkaa iho kuin sakset paperia.
Mulla on viiltäessä yleensä kaks vaihtoehtoa, joko mä satutan itseäni tai tapan itseni. Joten mä raavin tai ajattelen itsaria ja sen toteutusta. Joka helvetin päivä.
- Lilja
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
Haluan pois
Tuntuu ihan kamalalta. On paska olla. Haluan vaan päästä pois.
Ei en mä oikeesti ees tiiä miltä musta tuntuu. En tunne mitään. Haluun itkee mut kyyneliä ei tuu. Haluun huutaa mut ääntä ei lähe.
Miks mun elämän pitää olla tälläistä.
Mä en halua olla tällänen mut en pysty muuttumaan. En mä pysty elämään. En mä jaksa elämää, en mitään tai ketään. Oon tänäänkin ollut mun huoneessa paitsi silloin ku oon käyny syömässä. Ei tee mieli ruokaa, en jaksa tehä mitään.
Mun iskä ja sisko kävi tänää aamulla täällä. Iskä kyselee ihan hirveästi liian hankalia kysymyksiä. Mutta mä en osaa vastata niihin, en halua kuitenkaan valehdella joten vastaan jotain epämääräistä.
En saa mitään selvää mun ajatuksista. Mun pään sisällä on nii sekasin kaikki asiat.
Samaan aikaan mä haluan elää mut silti haluan kuolla en jaksa enää yrittää elää. Haluan vaan pois. Haluan kuolla. Haluan että mua ei enää olis haluaisin lopettaa TÄN kaiken. Jos joku tulee nyt sanomaan että kaikki jää kaipaamaan sua nii vitut mitä sitten. Mä en jaksa elää muiden takia.
-Lilja
Ei en mä oikeesti ees tiiä miltä musta tuntuu. En tunne mitään. Haluun itkee mut kyyneliä ei tuu. Haluun huutaa mut ääntä ei lähe.
Miks mun elämän pitää olla tälläistä.
Mä en halua olla tällänen mut en pysty muuttumaan. En mä pysty elämään. En mä jaksa elämää, en mitään tai ketään. Oon tänäänkin ollut mun huoneessa paitsi silloin ku oon käyny syömässä. Ei tee mieli ruokaa, en jaksa tehä mitään.
Mun iskä ja sisko kävi tänää aamulla täällä. Iskä kyselee ihan hirveästi liian hankalia kysymyksiä. Mutta mä en osaa vastata niihin, en halua kuitenkaan valehdella joten vastaan jotain epämääräistä.
En saa mitään selvää mun ajatuksista. Mun pään sisällä on nii sekasin kaikki asiat.
Samaan aikaan mä haluan elää mut silti haluan kuolla en jaksa enää yrittää elää. Haluan vaan pois. Haluan kuolla. Haluan että mua ei enää olis haluaisin lopettaa TÄN kaiken. Jos joku tulee nyt sanomaan että kaikki jää kaipaamaan sua nii vitut mitä sitten. Mä en jaksa elää muiden takia.
-Lilja
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
Kyynel
Ahistaa. Ihan helvetisti. Se iso musta möykky on taas mun sisällä. Se muistuttaa siitä että se on olemassa. Mä yritän työntää sitä kauemmaksi, mutta se ei mene. Yritän itkeä, en onnistu, yritän huutaa, ääntä ei lähde. Painan silmät kiinni ja mietin miksi oon vielä täällä. Oon yrittänyt lopettaa tän kaiken liian monta kertaa. Mä oon ollut varma etten mä nää enää huomista. Mutta silti mä olen vielä tässä. Haluun huutaa kaikille että miks ne haluaa pitää mut hengissä. Itkeä ja raivota eikä ne kukaan tajua että mä haluan pois. Jos mä en saa tappaa itseäni nii voisko joku lähettää mut jonnekki kauas.
En haluan olla täällä. Miks osastolla olo auttais mua nyt ku ei se oo auttanu aiemmin. Yritän esittää vahvaa vaikka en oo. En tiiä miks esitän, mutta se on jotenki kirjoitettu mun päähän.
Toisaalta tekis mieli kertoa kaikki. Se mitä mun nelosluokan päiväkirjassa luki, kuinka yksinäinen mä oon ollu aina, se kun mua kiusattiin ja kiusataan kuinka se satuttaa mua, kuinka ankara ja vaativa mä oon itteäni kohtaan, miten mä pelkään joka hetki epäonnistuvani, se mitä paineita mulla on isosiskona olemisesta ja elämästä ylipäätään. Mutta mä en uskalla. Jos joku ois kuuntelemassa niitä sanoja ei vaan tuu.
Mun ahistus vaan kasvaa. Se jyrää kaiken muun pois se hallitsee mun ajatuksia. Päässä soi kaikki ne sanat mitä mulle on sanottu ja mitä mä kannan mukanani vaikka en niitä ihan joka hetki muistakkaan. Ne on sanoja mitkä satuttaa mua.
Samalla tuntuu tyhjältä. En ees oikein tiedä mitä mä tunnen, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki on sitä samaa harmaata ja tyhjää.
Nyt jäljellä ei oo enää mitää. Voisin tuijottaa kattoa koko loppu illan. En mä mitään järkevääkään jaksa tehdä.
-Lilja
En haluan olla täällä. Miks osastolla olo auttais mua nyt ku ei se oo auttanu aiemmin. Yritän esittää vahvaa vaikka en oo. En tiiä miks esitän, mutta se on jotenki kirjoitettu mun päähän.
Toisaalta tekis mieli kertoa kaikki. Se mitä mun nelosluokan päiväkirjassa luki, kuinka yksinäinen mä oon ollu aina, se kun mua kiusattiin ja kiusataan kuinka se satuttaa mua, kuinka ankara ja vaativa mä oon itteäni kohtaan, miten mä pelkään joka hetki epäonnistuvani, se mitä paineita mulla on isosiskona olemisesta ja elämästä ylipäätään. Mutta mä en uskalla. Jos joku ois kuuntelemassa niitä sanoja ei vaan tuu.
Mun ahistus vaan kasvaa. Se jyrää kaiken muun pois se hallitsee mun ajatuksia. Päässä soi kaikki ne sanat mitä mulle on sanottu ja mitä mä kannan mukanani vaikka en niitä ihan joka hetki muistakkaan. Ne on sanoja mitkä satuttaa mua.
Samalla tuntuu tyhjältä. En ees oikein tiedä mitä mä tunnen, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki on sitä samaa harmaata ja tyhjää.
Nyt jäljellä ei oo enää mitää. Voisin tuijottaa kattoa koko loppu illan. En mä mitään järkevääkään jaksa tehdä.
-Lilja
lauantai 27. lokakuuta 2018
Jaksanko mä tätä oikeesti enää?
En oo nyt vähään aikaan jaksanu kirjoitella tänne mitään. Oikeestaan oon vaan kulkenut päivästä toiseen vailla päämäärää. Viikko sitten otin hatkat kun olin hoitajan kanssa pihalla. Sanoin tappavampi itseni. Lopulta päädyin sillalle. Aluksi halusin tappaa itseni jäämällä junan alle mutta koska junia ei tullut menin sillalle. Olin juuri hyppäämässä kun poliisit ajo siitä ohi. Ja huomaa mut. Otti kädestä kiinni ja veti kaiteelta pois.
Nyt mulla ei oo ulkoiluja enkä pääse pihalle. Haluan tappaa itseni. En kestä tätä. Mielummin kyllä eläisin ilman pahaa oloa kuin kuolisin mutta en jaksa taistella joka päivä pahaa oloa vastaan. Voimat on niin vähissä ja koko ajan tuntuu että menisin vain alas päin.
Tää päivä on niin syvältä kuin vaan voi. Aamulla ku heräsin toivoin että olisin kuollut. Kävin syömässä aamupalan ja ottamassa aamulääkkeet. Se hoitaja huomautti mulle mun eilisistä meikeistä. ”Oot nyt paljon nätimpi kuin eilen sulla oli niin rankat meikit. Oliko siihen joku erityinen syy?” Yks mun pahimmista peloista on olla huono. Mä olin eilen tosi tyytyväinen mun meikkeihin, olin kerrankin jaksanut vähän panostaa. Mä en riitä edes osastolla sellaisena mitä mä olen.
Mä haluaisin vaan kadota tai vajota maan alle. Tulla sieltä ehkä esiin sitten ku kaikki ois paremmin. Niin säälittävältä kuin se kuulostaa haluan mennä karkuun mun pahaa oloa. Vaikka en mä sitä karkuun pääsis se on osa mua. Mun kädet muistuttaa mua aina siitä kuinka paha mulla on olla.
Pelkään aivan sairaan paljon sitä etten onnistu. Oon nyt jo epäonnistuja, kun en oo pystynyt selviämään yksin. En oo vahva vaan heikko säälittävä arpia täynnä oleva ihminen joka ei oo hyvä missään. Pettää kaikkien odotukset, on huono esimerkki pikkusisaruksille eikä pysty selviämään edes mistään tavallisista asioista ilman ponnisteluja. Sellanen mä olen. Koulussa mun arvosanat vaan laskee, en oo siinäkään enää hyvä. Lentopallo meni jo. En pysty enää ikinä pelaamaan mun käsien ja jalkojen takia.
Miks vitussa oon näin heikko. En osaa puhua mun asioista, enkä pysty siihen. En pysty kertomaan kenellekkään että mä pelkään joka päivä joka ikistä hetkeä koska voin epäonnistua. Voin olla surkee ja mua voidaan syyttää siitä. Se sattuu ihan helvetisti. Edes pieni sanominen siitä millaiset vaatteet tai meikit mulla on, miten mää puhun tai käyttäydyn. Se romuttaa mut täysin sisältäpäin vaikka saatan näyttää vahvalta.
Sellanen mä olen. Yritän piilottaa mun ajatukset ja tunteet. Yritän esittää vahvempaa mitä mä oikeesti olen. Yritän olla hyvä kaikessa mutta mä en ole. Yritän selvitä muiden takia, vaikka oikeesti voisin sortua mikä hetki vain.
Jos pitää jotain positiivista löytää nii en pysty enää viiltelemään. Mä itken ja huudan hakkaan itseäni. Mut mä en halua olla niin huono että jatkaisin. Vaikka se oli ainut asia minkä takia selvisin päivästä toiseen.
-Lilja
Nyt mulla ei oo ulkoiluja enkä pääse pihalle. Haluan tappaa itseni. En kestä tätä. Mielummin kyllä eläisin ilman pahaa oloa kuin kuolisin mutta en jaksa taistella joka päivä pahaa oloa vastaan. Voimat on niin vähissä ja koko ajan tuntuu että menisin vain alas päin.
Tää päivä on niin syvältä kuin vaan voi. Aamulla ku heräsin toivoin että olisin kuollut. Kävin syömässä aamupalan ja ottamassa aamulääkkeet. Se hoitaja huomautti mulle mun eilisistä meikeistä. ”Oot nyt paljon nätimpi kuin eilen sulla oli niin rankat meikit. Oliko siihen joku erityinen syy?” Yks mun pahimmista peloista on olla huono. Mä olin eilen tosi tyytyväinen mun meikkeihin, olin kerrankin jaksanut vähän panostaa. Mä en riitä edes osastolla sellaisena mitä mä olen.
Mä haluaisin vaan kadota tai vajota maan alle. Tulla sieltä ehkä esiin sitten ku kaikki ois paremmin. Niin säälittävältä kuin se kuulostaa haluan mennä karkuun mun pahaa oloa. Vaikka en mä sitä karkuun pääsis se on osa mua. Mun kädet muistuttaa mua aina siitä kuinka paha mulla on olla.
Pelkään aivan sairaan paljon sitä etten onnistu. Oon nyt jo epäonnistuja, kun en oo pystynyt selviämään yksin. En oo vahva vaan heikko säälittävä arpia täynnä oleva ihminen joka ei oo hyvä missään. Pettää kaikkien odotukset, on huono esimerkki pikkusisaruksille eikä pysty selviämään edes mistään tavallisista asioista ilman ponnisteluja. Sellanen mä olen. Koulussa mun arvosanat vaan laskee, en oo siinäkään enää hyvä. Lentopallo meni jo. En pysty enää ikinä pelaamaan mun käsien ja jalkojen takia.
Miks vitussa oon näin heikko. En osaa puhua mun asioista, enkä pysty siihen. En pysty kertomaan kenellekkään että mä pelkään joka päivä joka ikistä hetkeä koska voin epäonnistua. Voin olla surkee ja mua voidaan syyttää siitä. Se sattuu ihan helvetisti. Edes pieni sanominen siitä millaiset vaatteet tai meikit mulla on, miten mää puhun tai käyttäydyn. Se romuttaa mut täysin sisältäpäin vaikka saatan näyttää vahvalta.
Sellanen mä olen. Yritän piilottaa mun ajatukset ja tunteet. Yritän esittää vahvempaa mitä mä oikeesti olen. Yritän olla hyvä kaikessa mutta mä en ole. Yritän selvitä muiden takia, vaikka oikeesti voisin sortua mikä hetki vain.
Jos pitää jotain positiivista löytää nii en pysty enää viiltelemään. Mä itken ja huudan hakkaan itseäni. Mut mä en halua olla niin huono että jatkaisin. Vaikka se oli ainut asia minkä takia selvisin päivästä toiseen.
-Lilja
lauantai 13. lokakuuta 2018
Onko missään mitään järkeä
Oon ihan paskassa kunnossa. Odotan vaan että mun terä löydetään. Tai noi tajuaa että mulla on terä ku käsissä taas haavoja. Osa syviä. Haluan koko ajan viiltää. Ja mähän myös viillän.
Oikeesti onko loppujenlopuksi elämässä mitään järkeä? Jokatapauksessa me kaikki kuollaan. Thats it. Ei sille voi mitään. Haluan tietää minkä ihmeen takia mut halutaan pitää hengissä. Minkä takia mä en sais satuttaa itseäni. Miks sitä ylipäätään pidetään pahana tapana. Mulla se on tapa. Aina kun haluan päästä pahaa oloa karkuun viiltelen koska silloin en keskity mihinkään muuhun.
Miten ylipäätään määritellään hyvä ja paha. Miks jotku tietyt tavat on pahoja.
esimerkiksi jos kaadut maahan ja käteesi tulee haava. Sehän ei ole yhtään paha asia. Kunhan vaan putsataan ja laitetaan laastari niin sitten kaikki on hyvin. No sitten jos viillän käteesi haavan ja menet kertomaan siitä jollekin niin sut lähetetään heti jonnekki terapiaan silleen joo bai. Halveksutaan ja katsotaan pitkään jos sulla on viiltely jälkiä.
Hirveästi lähtee kiertämään puheita susta. Kaikki ylireagoi ja pelkää sun jälkiä. Miks ihmiset tekee niin. Jos jollakin on niin paha olla ettei löydä muuta keinoa kuin itsensä satuttaminen, ei niitä arpia pitäis piilotella. Se vain todistaa että oot ihan helvetin vahva, jos oot selvinnyt.
En nyt itse käytä lyhyt hihaisia ollenkaan, muuten kun yöllä omassa huoneessa. Kädet on aina auki niin ei viiti järkyttää muita.
- Lilja
Oikeesti onko loppujenlopuksi elämässä mitään järkeä? Jokatapauksessa me kaikki kuollaan. Thats it. Ei sille voi mitään. Haluan tietää minkä ihmeen takia mut halutaan pitää hengissä. Minkä takia mä en sais satuttaa itseäni. Miks sitä ylipäätään pidetään pahana tapana. Mulla se on tapa. Aina kun haluan päästä pahaa oloa karkuun viiltelen koska silloin en keskity mihinkään muuhun.
Miten ylipäätään määritellään hyvä ja paha. Miks jotku tietyt tavat on pahoja.
esimerkiksi jos kaadut maahan ja käteesi tulee haava. Sehän ei ole yhtään paha asia. Kunhan vaan putsataan ja laitetaan laastari niin sitten kaikki on hyvin. No sitten jos viillän käteesi haavan ja menet kertomaan siitä jollekin niin sut lähetetään heti jonnekki terapiaan silleen joo bai. Halveksutaan ja katsotaan pitkään jos sulla on viiltely jälkiä.
Hirveästi lähtee kiertämään puheita susta. Kaikki ylireagoi ja pelkää sun jälkiä. Miks ihmiset tekee niin. Jos jollakin on niin paha olla ettei löydä muuta keinoa kuin itsensä satuttaminen, ei niitä arpia pitäis piilotella. Se vain todistaa että oot ihan helvetin vahva, jos oot selvinnyt.
En nyt itse käytä lyhyt hihaisia ollenkaan, muuten kun yöllä omassa huoneessa. Kädet on aina auki niin ei viiti järkyttää muita.
- Lilja
torstai 11. lokakuuta 2018
Miks elämä on olemassa?
Kaikki vaan jauhaa samaa.
Älä ajattele ittes tappamista, kun oot noin nuori. Sulla on koko elämä edessä. Mieti mitä et oo vielä kokenu sun elämässä. Ymmärrän kyllä että sulla on paha olla, mutta voisit sää kuitenki tsempata. Jos päätät että paranet nii sitten sää parannut. Mieti kaikkia niitä ihmisiä ketkä jäis suremaan sua. Yritä ajatella positiivisesti.
Mulla menee nää tunteisiin ihan huolella. Jos mä oon nyt noin nuori niin pitäiskö säästellä ja esittää vielä ja sit vanhempana näyttää kaikki. Kyllä mää varmasti tekisin noin jos jaksaisin.
Nii mullahan on vielä koko elämä edessä. Mitä jos musta tuntuu että mä en jaksa tota elämää tälläsena kun oon, ja en jaksa muuttaa itseäni niin että kelpaisi itselleni. Mitä noihin kokemuksiin elämästå tulee nii mulle riittää ihan hyvin nää kokemukset.
Kaikista huvittavinta on ehkä tää voisit vielä tsempata- juttu. Nii no joo voisin. Mulle vaan sängystä nouseminen on helvetin raskasta. Kaikki mitä satun tekemään, tuntuu hankalalta ja hirveältä taakalta.
Sain kuulla hän jos yrität niin parannut lauseen mun sossulta. Vittu meinasin alkaa nauramaan. Ihan niinku mä voisin päättää että nyt mä paranen. Olisipa se niin helppoa.
Jaa että ihmiset jäis suremaan mua kun kuolen. Että mää taistelisin ja kärsisin, huutaisin, itkisin, olisin ihan hajalla, mutta hengissä ihan vain mun läheisten takia. Jos mulla on niin paha olla että ei oo muuta ratkaisua kuin kuolema niin en kyllä jaksa kenenkään muun takia elää.
Yritä ajatella positiivisesti. Nauran tälle. Oikeesti uskallan väittää että kuka tahansa joka on kokenu masennuksen nii voi seistä sen takana, että positiivinen ajattelu ei oikein auta.
Mää oon tajunnu, että pääsääntöisesti kaikki ihmiset kuulee muiden puheista vain sen hyvän puolen. Valitsee sen mikä tuntuu ihan okei asioilta puhua. Jos meen avautumaan jollekin nii sieltä mun puheista poimitaan vaan ne asiat mitkä miellyttää omaa korvaa ja joihin osaa vastata. Miks ei voida vaan suoraan sanoa että no itse asiassa en tiedä tähän vastata.
Miks kaikki ei vois vaan hyväksyä sitä asiaa, että kaikki kuolee joskus. Ja että mä nyt vaan kuolisin oman käden kautta vähän aikasemmin kun yleensä ihmiset ruukaa kuolla. Mutta mitä sitten. Kun mää en ite halua elää nii miks sitten kaikki yrittää väkisin pitää mut hengissä ?
-lilja
Älä ajattele ittes tappamista, kun oot noin nuori. Sulla on koko elämä edessä. Mieti mitä et oo vielä kokenu sun elämässä. Ymmärrän kyllä että sulla on paha olla, mutta voisit sää kuitenki tsempata. Jos päätät että paranet nii sitten sää parannut. Mieti kaikkia niitä ihmisiä ketkä jäis suremaan sua. Yritä ajatella positiivisesti.
Mulla menee nää tunteisiin ihan huolella. Jos mä oon nyt noin nuori niin pitäiskö säästellä ja esittää vielä ja sit vanhempana näyttää kaikki. Kyllä mää varmasti tekisin noin jos jaksaisin.
Nii mullahan on vielä koko elämä edessä. Mitä jos musta tuntuu että mä en jaksa tota elämää tälläsena kun oon, ja en jaksa muuttaa itseäni niin että kelpaisi itselleni. Mitä noihin kokemuksiin elämästå tulee nii mulle riittää ihan hyvin nää kokemukset.
Kaikista huvittavinta on ehkä tää voisit vielä tsempata- juttu. Nii no joo voisin. Mulle vaan sängystä nouseminen on helvetin raskasta. Kaikki mitä satun tekemään, tuntuu hankalalta ja hirveältä taakalta.
Sain kuulla hän jos yrität niin parannut lauseen mun sossulta. Vittu meinasin alkaa nauramaan. Ihan niinku mä voisin päättää että nyt mä paranen. Olisipa se niin helppoa.
Jaa että ihmiset jäis suremaan mua kun kuolen. Että mää taistelisin ja kärsisin, huutaisin, itkisin, olisin ihan hajalla, mutta hengissä ihan vain mun läheisten takia. Jos mulla on niin paha olla että ei oo muuta ratkaisua kuin kuolema niin en kyllä jaksa kenenkään muun takia elää.
Yritä ajatella positiivisesti. Nauran tälle. Oikeesti uskallan väittää että kuka tahansa joka on kokenu masennuksen nii voi seistä sen takana, että positiivinen ajattelu ei oikein auta.
Mää oon tajunnu, että pääsääntöisesti kaikki ihmiset kuulee muiden puheista vain sen hyvän puolen. Valitsee sen mikä tuntuu ihan okei asioilta puhua. Jos meen avautumaan jollekin nii sieltä mun puheista poimitaan vaan ne asiat mitkä miellyttää omaa korvaa ja joihin osaa vastata. Miks ei voida vaan suoraan sanoa että no itse asiassa en tiedä tähän vastata.
Miks kaikki ei vois vaan hyväksyä sitä asiaa, että kaikki kuolee joskus. Ja että mä nyt vaan kuolisin oman käden kautta vähän aikasemmin kun yleensä ihmiset ruukaa kuolla. Mutta mitä sitten. Kun mää en ite halua elää nii miks sitten kaikki yrittää väkisin pitää mut hengissä ?
-lilja
keskiviikko 10. lokakuuta 2018
Jokaisella on joskus paha olla
Mulla on koko ajan. Välillä on sen verran voimia että saan esitettyä parempaa oloa. Mutta sitten taas sortuu se kuori minkä oon rakentanu mun ympärille.
Jännittää ihan pirusti. Mulla on tänään neuvottelu, minne tulee mun avo-hoidon porukkaa, uus sossu ja lääkäri, mun vanhemmat ja hoitaja. Nautin. No en. Vihaan olla muiden huomion keskipisteenä. Vihaan sitä ku multa kysytään kaikkea ison joukon edessä. En mää halua sanoa suoraan tiettyjä asioita tietyille ihmisille.
Äiti oli löytäny sen mun puukon mun huoneesta xd. Meni sit sanomaan sen perhetapaamisessa. Oli tosi jotenki mukava. Nyt ne oikeesti luulee että oon viillelly mun huoneessa. Sit se vittu alkaa puhumaan että haluaa nähdä mun kädet. Nii ihan tosissaanko se meinas, että mä näytän mun sille sen miltä musta oikeesti tuntuu. Mun arpiset käsivarret, kämmenet, jalat ja kyljen. No kuule en näytä. En mä luota ihmisiin sen verran että voisin näyttää ne. Jos näytän jollekin mun arvet, nii luotan siihen ihmiseen ainakin jollain tasolla. Mutta sellaiselle joka tonkii mun vaatekaappia, nyt varmaan koko huoneen. Paskat.
Vittu heti ku toi neuvottelu on ohi nii meen vessaan ja viillän syvälle. Tosi syvälle. Haluan nähdä kun veri virtaa musta ulos. Toisaalta voisin kyllä viiltää niin ison, että kuolisin siihen. Sit se ois niinku rip. Mutta jos päädyn tohon nii onnistun varmasti. Enää en jaksa yritää uudestaan.
Elikka niin. Kyllä halun kuolla. Edelleen. Tai vaan kuihtua pois. Kadota lopullisesti. Mutta vitut mää täältä mihinkään pääsen. Oon viimeksi ollu hän osaston ulkopuolella viisi päivää sitten. Viime torstain jälkeen oon käyny kaks kertaa ulkona. Sillon ku menin toiselta osastolta lanssin kyytiin ja lanssista tälle osastolle missä oon nyt. Eli varmaan kaks minuuttia yhteensä. Viikon aikana. No arvatkaapa onko vituttavaa. On. Mä toki kyllä lähtisin vetämään ihan heti. Ei kiinnosta olla täällä yhtään. Haluan tappaa itteni. Heti ku pääsen ulos, meen tonne sillalle ja hyppään alas.
Mulla on nyt jo kaks suunnitelmaa. Viiltää käsi auki ja hypätä jokeen. Jos nii ei jostaki syystä onnistu niin voisin tukehduttaa itteni tyynyyn. Tai kuristaa jollain vaatteella. Hmm toki vois näännyttää itteni syömättä mitään. Tai leikkiä että syön vaikka en oikeesti syö nii ne ei hoksais laittaa letkuihin. Mitäköhän muuta vielä keksisin. No ainahan voin hypätä junan alle. Tai jostain korkeen rakennuksen katolta. Kerätä vitusti lääkkeitä tai suoraan jotain huumeita ja ottaa yliannostus. Kyllä mää keinot keksin ei siinä. Tapan itseni heti ku siihen tulee tilaisuus.
-Lilja
Jännittää ihan pirusti. Mulla on tänään neuvottelu, minne tulee mun avo-hoidon porukkaa, uus sossu ja lääkäri, mun vanhemmat ja hoitaja. Nautin. No en. Vihaan olla muiden huomion keskipisteenä. Vihaan sitä ku multa kysytään kaikkea ison joukon edessä. En mää halua sanoa suoraan tiettyjä asioita tietyille ihmisille.
Äiti oli löytäny sen mun puukon mun huoneesta xd. Meni sit sanomaan sen perhetapaamisessa. Oli tosi jotenki mukava. Nyt ne oikeesti luulee että oon viillelly mun huoneessa. Sit se vittu alkaa puhumaan että haluaa nähdä mun kädet. Nii ihan tosissaanko se meinas, että mä näytän mun sille sen miltä musta oikeesti tuntuu. Mun arpiset käsivarret, kämmenet, jalat ja kyljen. No kuule en näytä. En mä luota ihmisiin sen verran että voisin näyttää ne. Jos näytän jollekin mun arvet, nii luotan siihen ihmiseen ainakin jollain tasolla. Mutta sellaiselle joka tonkii mun vaatekaappia, nyt varmaan koko huoneen. Paskat.
Vittu heti ku toi neuvottelu on ohi nii meen vessaan ja viillän syvälle. Tosi syvälle. Haluan nähdä kun veri virtaa musta ulos. Toisaalta voisin kyllä viiltää niin ison, että kuolisin siihen. Sit se ois niinku rip. Mutta jos päädyn tohon nii onnistun varmasti. Enää en jaksa yritää uudestaan.
Elikka niin. Kyllä halun kuolla. Edelleen. Tai vaan kuihtua pois. Kadota lopullisesti. Mutta vitut mää täältä mihinkään pääsen. Oon viimeksi ollu hän osaston ulkopuolella viisi päivää sitten. Viime torstain jälkeen oon käyny kaks kertaa ulkona. Sillon ku menin toiselta osastolta lanssin kyytiin ja lanssista tälle osastolle missä oon nyt. Eli varmaan kaks minuuttia yhteensä. Viikon aikana. No arvatkaapa onko vituttavaa. On. Mä toki kyllä lähtisin vetämään ihan heti. Ei kiinnosta olla täällä yhtään. Haluan tappaa itteni. Heti ku pääsen ulos, meen tonne sillalle ja hyppään alas.
Mulla on nyt jo kaks suunnitelmaa. Viiltää käsi auki ja hypätä jokeen. Jos nii ei jostaki syystä onnistu niin voisin tukehduttaa itteni tyynyyn. Tai kuristaa jollain vaatteella. Hmm toki vois näännyttää itteni syömättä mitään. Tai leikkiä että syön vaikka en oikeesti syö nii ne ei hoksais laittaa letkuihin. Mitäköhän muuta vielä keksisin. No ainahan voin hypätä junan alle. Tai jostain korkeen rakennuksen katolta. Kerätä vitusti lääkkeitä tai suoraan jotain huumeita ja ottaa yliannostus. Kyllä mää keinot keksin ei siinä. Tapan itseni heti ku siihen tulee tilaisuus.
-Lilja
tiistai 9. lokakuuta 2018
Vituttaa niin maan perkeleesti
” istun vessan lattialla. kaivan taskusta terän jonka sain yheltä tosi ihanalta ihmiseltä :) vihdoinki saan viiltää. edellisestä kerrasta on kulunu melkein viikko. se aika on ollu silkkaa kidutusta. aina ahdistavalla hetkellä oon vaan raapinu, huutanu, hakannu päätä seinään. halunnut päästä pois. tossatilassa tekee mieli vaikka tukehduttaa itteni mun tyynyyn. ihan sama miten mut tapaa itseni. edelleen on sellainen fiilis. mä haluan tapaa itteni. päästä pois. nyt. se terä on uus. terävä ja puhdas. aivan ihana. se leikkaa ihoa tosi helposti. sattuu ihan pirusti mut se onki tarkoitus. veri nousee pinnalle. pyyhin sen pois. viillän syvemmälle. verta tulee vain lisää, alkaa valumaan kättä pitkin. mä tuijotan tota verta. se saa mut tajuamaan että oon elossa. mä vaan haluaisin olla kuollu. miks oon niin surkee ihminen että en ees onnistu tappamaan itseäni?”
maanantai 8. lokakuuta 2018
Auttakaa
haluan päästä täältä pois. Haluan viiltää. Upottaa terän ihooni ja antaa veren valua. Haluan tapaa itseni. Sitten kaikki olis ohi lopullisesti.
Mutta ei. Vittu mut pidetään hengissä vaikka väkisin. Ei kukaan nää kuinka paha olla mulla on. Sanotaan vaan että miten sää nyt tollasia ajattelet oot nuori ja koko elämä edessä. Nii mut mitä jos mulla ei oo sitä saatanan elämää. Mitä jos mua vittu vähiten kiinnostaisi elää.
Mut pidetään täällä niin kauan kuin että mun tilanne on menny sen varaan paremmaksi, että ne uskaltaa päästää mut kotiin. Tai en tiiä meenkö ees kotiin. Koska en oo pärjänby kotona. Nii miks pärjäisin jatkossa. Lääkäri kysy että missä mä haluaisin olla. Sanoin että haluan kuolla. Sano että sijoitusta saatetaan miettiä. Eli menisin todennäköisesti johonkin laitokseen. Vittu jee. Vittu koko saatanan elämä vittu.
Oon ihan tosi positiivisella tuulella niinkuin aina. Haluan sen terän. Ees jonku ihanan terän millä voin viiltää. Sekoan lopullisesti jos en saa viiltää ihan oikeestiii... se että oon taas melkein kuukauden viillelly päivittäin, ei auta yhtään ku multa otetaan terät pois. Vittu ne poliisit vei multa yhden terän. Ja toisella osastolla ne vei mun kaks parhainta terää. Vituttaa
-Lilja
Mutta ei. Vittu mut pidetään hengissä vaikka väkisin. Ei kukaan nää kuinka paha olla mulla on. Sanotaan vaan että miten sää nyt tollasia ajattelet oot nuori ja koko elämä edessä. Nii mut mitä jos mulla ei oo sitä saatanan elämää. Mitä jos mua vittu vähiten kiinnostaisi elää.
Mut pidetään täällä niin kauan kuin että mun tilanne on menny sen varaan paremmaksi, että ne uskaltaa päästää mut kotiin. Tai en tiiä meenkö ees kotiin. Koska en oo pärjänby kotona. Nii miks pärjäisin jatkossa. Lääkäri kysy että missä mä haluaisin olla. Sanoin että haluan kuolla. Sano että sijoitusta saatetaan miettiä. Eli menisin todennäköisesti johonkin laitokseen. Vittu jee. Vittu koko saatanan elämä vittu.
Oon ihan tosi positiivisella tuulella niinkuin aina. Haluan sen terän. Ees jonku ihanan terän millä voin viiltää. Sekoan lopullisesti jos en saa viiltää ihan oikeestiii... se että oon taas melkein kuukauden viillelly päivittäin, ei auta yhtään ku multa otetaan terät pois. Vittu ne poliisit vei multa yhden terän. Ja toisella osastolla ne vei mun kaks parhainta terää. Vituttaa
-Lilja
lauantai 6. lokakuuta 2018
Pakkohoito
nonii...
meni taas jotenki tosi hyvin ihan omastaki mielestä. Mä oon edelleen elossa. Vittu. On ihan saatanan sekava olo. En tiiä yhtään mitä ulkopuolella tapahtuu ja oon ihan hukassa. Haamuja vaan tullee koko ajan enemmän ja kuoleman halu on koko ajan tosi suuri. Oon pihalla kaikesta. Mikään ei enää tunnu miltään. Oon vaan vihainen kaikille. Eniten itselleni, oon niin surkea etten edes onnistu tapaamaan itseäni.
En jaksa selittää sen enempää tälläkertaa mitä on tapahtunut. Mut poliisit löys mut ja sitten menin akutaan josta mut laitettiin osastolle. Hihhuli hei. En ois menny osastolle vapaa-ehtoisesti joten aluksi mut laitettiin tarkkailuun. Tarkkailuun laittamisesta heti seuraavana päivänä lääkäri teki päätöksen laittaa mut pakkohoitoon. Sano että äkkiseltään se diaknosois mulle psykoottisen masennuksen.
Sain sitten siiron toiselle osastolle ja ei muuta kuin lanssiin istumaan. Viis tuntia köytettynä paareissa . Ihan virun hauskaa. Onneks se lanssihoitaja oli tosi mukava. Se oli ite käyny koko vitun masennuksen läpi ja keskusteltiin melkein koko viiden tunnin matka.
Mä haluan edelleen kuolla. Kaikki ois helpompaa jos oisn kuollu.
-Lilja
meni taas jotenki tosi hyvin ihan omastaki mielestä. Mä oon edelleen elossa. Vittu. On ihan saatanan sekava olo. En tiiä yhtään mitä ulkopuolella tapahtuu ja oon ihan hukassa. Haamuja vaan tullee koko ajan enemmän ja kuoleman halu on koko ajan tosi suuri. Oon pihalla kaikesta. Mikään ei enää tunnu miltään. Oon vaan vihainen kaikille. Eniten itselleni, oon niin surkea etten edes onnistu tapaamaan itseäni.
En jaksa selittää sen enempää tälläkertaa mitä on tapahtunut. Mut poliisit löys mut ja sitten menin akutaan josta mut laitettiin osastolle. Hihhuli hei. En ois menny osastolle vapaa-ehtoisesti joten aluksi mut laitettiin tarkkailuun. Tarkkailuun laittamisesta heti seuraavana päivänä lääkäri teki päätöksen laittaa mut pakkohoitoon. Sano että äkkiseltään se diaknosois mulle psykoottisen masennuksen.
Sain sitten siiron toiselle osastolle ja ei muuta kuin lanssiin istumaan. Viis tuntia köytettynä paareissa . Ihan virun hauskaa. Onneks se lanssihoitaja oli tosi mukava. Se oli ite käyny koko vitun masennuksen läpi ja keskusteltiin melkein koko viiden tunnin matka.
Mä haluan edelleen kuolla. Kaikki ois helpompaa jos oisn kuollu.
-Lilja
sunnuntai 30. syyskuuta 2018
Ahistus nousee sanoinkuvailettamon nopeasti. Pelottaa.
Oon ollu koko viikonlopun mun kaverin kanssa mökillä. Ja arvatkaa jätänkö kaikki mun itsari suunnitelmat ja terät sekä keräämänsä lääkkeet kotiin? No kyllä jätin. Mun tuurilla mun vanhemmat on nyt ratsasi mun huoneen läpi ja ku tuun kotiin on edessä ihan hirvee saarna. Kaiken lisäksi jos ne löytää sen mun itsari suunnitelman nii ei kyllä hyvin käy.
Siinä vaiheessa kyllä lähen kävelemään kotoa. Enkä tuu takas. En ikinä. Hyppään vaikka jokeen jos ei muu auta. Ja sillä selvä. Voisin vaan kadota pliis. Toivon ettei ne löydä mitään. Oikeesti. Kuolen.
-lilja
Oon ollu koko viikonlopun mun kaverin kanssa mökillä. Ja arvatkaa jätänkö kaikki mun itsari suunnitelmat ja terät sekä keräämänsä lääkkeet kotiin? No kyllä jätin. Mun tuurilla mun vanhemmat on nyt ratsasi mun huoneen läpi ja ku tuun kotiin on edessä ihan hirvee saarna. Kaiken lisäksi jos ne löytää sen mun itsari suunnitelman nii ei kyllä hyvin käy.
Siinä vaiheessa kyllä lähen kävelemään kotoa. Enkä tuu takas. En ikinä. Hyppään vaikka jokeen jos ei muu auta. Ja sillä selvä. Voisin vaan kadota pliis. Toivon ettei ne löydä mitään. Oikeesti. Kuolen.
-lilja
lauantai 29. syyskuuta 2018
haluan kadota
Miksi kaikki kaunis katoaa? Miksi kaikki käsiin hajoaa?
Oon yksin. Kokonaan. Piste. En halua elää, en halua olla olemassa. Haluan päättää tän koko kärsimyksen nyt. Mutta mun pitää jaksaa vielä viikko. Yksi viikko. Se riittää. Sitten mä oon valmis päästämään irti lopullisesti. Sitten mulle riitti. Enkä tuu takaisin, en ikinä.
Eli viikon päästä mä meen kouluun. Mut lähen kesken koulupäivän ja meen junalla jonnekkin kauas. Siellä mä saatan elää vähän aikaa, riippuu siitä miten jaksan. Sitten mä tapan itseni. Hih. Siihen loppu mul tarina.
Mulla ei ole syitä miksi eläisin. Ei ole. Vaikka on mulla hyviä asioita mun elämässä. Ne ei vaan oo syitä elää. Voisin vaikka listata asiat miksi tapan itseni. Syitä, jos joku niitä kaipaa. No täältä me löytää.
1. Vihaan itseäni
2. Kukaan ei välitä minusta
3. Olen ulkopuolinen, erilainen kuin muut
4. Mikään ei voi parantaa tilannettani
5. Erosin tyttöystäväni kanssa
6. En ole hyvä tälläisena, mutta voimat eivät riitä muuttumiseen
7. En onnistu missään
8. Olen hirveä taakka koko perheelle
9. kiusattuna oleminen, kiitos kiusaajat
10. Epäonnistun kaikessa mitä teen
11. Ahdistun kaikesta, pelkään kaikkea
12. Olen henkisesti syvällä suossa mistä ei voi nousta
13. Sanat joita en voi unohtaa:- ei sinulla ole mikään hätänä, - mitä sää oikein esität? - hirvee läski pulla!
14. Koulu, ahdistus ja suorituspaineet sekä kamalat ihmiset
Niin. Tiedän olen säälittävä. Oon säälittävä, koska en taistele. Mutta mun usko on mennyttä. En usko itseeni, tai koko maailmaan. En luota keneenkään, enkä halua olla muiden vaiva. Luovutan.
-Lilja
Oon yksin. Kokonaan. Piste. En halua elää, en halua olla olemassa. Haluan päättää tän koko kärsimyksen nyt. Mutta mun pitää jaksaa vielä viikko. Yksi viikko. Se riittää. Sitten mä oon valmis päästämään irti lopullisesti. Sitten mulle riitti. Enkä tuu takaisin, en ikinä.
Eli viikon päästä mä meen kouluun. Mut lähen kesken koulupäivän ja meen junalla jonnekkin kauas. Siellä mä saatan elää vähän aikaa, riippuu siitä miten jaksan. Sitten mä tapan itseni. Hih. Siihen loppu mul tarina.
Mulla ei ole syitä miksi eläisin. Ei ole. Vaikka on mulla hyviä asioita mun elämässä. Ne ei vaan oo syitä elää. Voisin vaikka listata asiat miksi tapan itseni. Syitä, jos joku niitä kaipaa. No täältä me löytää.
1. Vihaan itseäni
2. Kukaan ei välitä minusta
3. Olen ulkopuolinen, erilainen kuin muut
4. Mikään ei voi parantaa tilannettani
5. Erosin tyttöystäväni kanssa
6. En ole hyvä tälläisena, mutta voimat eivät riitä muuttumiseen
7. En onnistu missään
8. Olen hirveä taakka koko perheelle
9. kiusattuna oleminen, kiitos kiusaajat
10. Epäonnistun kaikessa mitä teen
11. Ahdistun kaikesta, pelkään kaikkea
12. Olen henkisesti syvällä suossa mistä ei voi nousta
13. Sanat joita en voi unohtaa:- ei sinulla ole mikään hätänä, - mitä sää oikein esität? - hirvee läski pulla!
14. Koulu, ahdistus ja suorituspaineet sekä kamalat ihmiset
Niin. Tiedän olen säälittävä. Oon säälittävä, koska en taistele. Mutta mun usko on mennyttä. En usko itseeni, tai koko maailmaan. En luota keneenkään, enkä halua olla muiden vaiva. Luovutan.
-Lilja
perjantai 28. syyskuuta 2018
tiistai 25. syyskuuta 2018
Haamuja
” ei tunnu miltään. vaellan pimeydessä. sumussa. vailla päämäärää. mikään ei voi mua nostaa. en tiiä miks musta tuntuu näin pahalta. mun elämä vaan hajoaa käsiin. en voi enää hallita sitä. en voi hallita itseäni. en voi estää itseäni satuttamista itseäni. en voi käskeä itseäni puhumaan tän kaiken paskan pois. en voi tehdä mitään. nää ajatukset on alkanu vielä mua. enkä mä enää ohjaa niitä. se tuntuu niin väärältä. ihan kuin olisin eri ihminen sisältäpäin. mun ajatukset on niin ristiriitaiset. kun on hyvä hetki pystyn ajattelemaan selkeästi, muuten ajatukset on tosi sekavia, ei mitään järkeä, itsetuhoisia. nyt on hyvä hetki. en mä muuten pystyis kirjottaa tälleen. mä oon seonnu lopullisesti. näen kaikkialla haamuja. leijuvia olentoja. ilmeettömät kasvot. luiset sormet ja jalat. valkoiset tiukat vaatteet. niitä on kaikkialla. haluan kuolla. en tiiä onko noi henkilöt totta. joskus ne häviää hetkeksi. niitä on erilaisissa paikoissa eri verran. voisko ne vaan vetää mutki haamuksi, pois täältä? ”
maanantai 24. syyskuuta 2018
Joka päivä
Mä en tiiä. En tiiä mitään. Ahistaa. Mä en tiiä itestänikään mitään. Oon ihan outo. Haluan itkeä, kertoa jollekin. Saada apua. Päästä ittestäni eroon. Mutta mä en enää jaksa uskoa, että mikään vois auttaa mua. Oisin vaan harmiksi muille.
Vaellan täällä maan päällä päivästä toiseen. Viikosta toiseen kolmanteen. Joka päivänä viillän. Joka päivä haluan kuolla. Joka päivä elämä näyttää aina vain paskemmalta. Joka päivä ajatukset syvenee. Joka aamu herätessään toivoo, että ei olisi herännyt. Joka päivä satuttaa muita olemalla itse pohjalla. Joka päivä vajoaa syvemmälle. Joka päivä on aina vain hankalampaa ja hankalampaa pitää pahaa oloa kuoren alla. Joka ikinen päivä.
Joka päivä. Paistoi sitten aurinko, tai satoi vettä. Söin välipalaksi omenan tai mandariinin. Kaikesta huolimatta. Aina mulla on hankala olla. Aina mä tunnen olevani haitaksi muille. Aina mä haluan kuolla. Lopettaa tän kaiken.
Nii, tältä musta tuntuu. Ihan oikeesti. En haluais olla tällänen, vaan ihan normaali. Onnellinen. Mut oon kaukana onnellisesta. Pelkään sitä mitä tapahtuu jos meen puhumaan kenellekkään. En puhu edes kavereille. Jotain pintapuolista tästä paskasta saatan mainita, jos ne kysyy. Ja vain läheisimmilleni.
Yleensä kun ihmisetkin puhuu syvällisiä niin ne raapaisee vain vähän sitä mustanaukon pintaa. Mutta mä oon jo uponnu siihen mustaan, pimeään, tyhjään ja surulliseen paikkaan. Enkä näe tietä ulos. En näe mitään. En halua. En halua. Miksi? Miks?
Mulla on nyt liian paha olla. En tiiä kauanko kestän. Päivän? Kaksi päivää? Viikon? Kaksi viikkoa?
Tätä menoa en enää hetkeäkään. En jaksa mennä kouluun. Mutta on pakko, muuten äiti ja iskä mun kimpussa. Niillä hirvee huoli musta ihan turhan. Ei ne pysty mua mitenkään auttamaan. Enkä halua että ne auttaa. Painukoot kuuseen.
Verta valuu taas.
-Lilja
Vaellan täällä maan päällä päivästä toiseen. Viikosta toiseen kolmanteen. Joka päivänä viillän. Joka päivä haluan kuolla. Joka päivä elämä näyttää aina vain paskemmalta. Joka päivä ajatukset syvenee. Joka aamu herätessään toivoo, että ei olisi herännyt. Joka päivä satuttaa muita olemalla itse pohjalla. Joka päivä vajoaa syvemmälle. Joka päivä on aina vain hankalampaa ja hankalampaa pitää pahaa oloa kuoren alla. Joka ikinen päivä.
Joka päivä. Paistoi sitten aurinko, tai satoi vettä. Söin välipalaksi omenan tai mandariinin. Kaikesta huolimatta. Aina mulla on hankala olla. Aina mä tunnen olevani haitaksi muille. Aina mä haluan kuolla. Lopettaa tän kaiken.
Nii, tältä musta tuntuu. Ihan oikeesti. En haluais olla tällänen, vaan ihan normaali. Onnellinen. Mut oon kaukana onnellisesta. Pelkään sitä mitä tapahtuu jos meen puhumaan kenellekkään. En puhu edes kavereille. Jotain pintapuolista tästä paskasta saatan mainita, jos ne kysyy. Ja vain läheisimmilleni.
Yleensä kun ihmisetkin puhuu syvällisiä niin ne raapaisee vain vähän sitä mustanaukon pintaa. Mutta mä oon jo uponnu siihen mustaan, pimeään, tyhjään ja surulliseen paikkaan. Enkä näe tietä ulos. En näe mitään. En halua. En halua. Miksi? Miks?
Mulla on nyt liian paha olla. En tiiä kauanko kestän. Päivän? Kaksi päivää? Viikon? Kaksi viikkoa?
Tätä menoa en enää hetkeäkään. En jaksa mennä kouluun. Mutta on pakko, muuten äiti ja iskä mun kimpussa. Niillä hirvee huoli musta ihan turhan. Ei ne pysty mua mitenkään auttamaan. Enkä halua että ne auttaa. Painukoot kuuseen.
Verta valuu taas.
-Lilja
Jos saisin toivoa....
niin toivoisin että mä kuolisin. Sitten se loppuis. Sitten en enää kiitos täällä. Kukaan ei joutuis kärsimään mun takia.
Oon niin hukassa. Eilen valvoin neljään asti. Itkin kolme tuntia elämääni. En jaksanut edes nousta vessaan. Makasin voimattomana sängyssä, pimeässä huoneessa, yksin. Olin niin rikki että en jaksanut viiltää. Edelleen on ihan kamala olo.
Viiltelin eilen paljon. Ja tosi syviä ja ihan tosi paljon. Kädet näyttää taas kamalilta. Muutama arpi mulla on mahassa. Jaloissa on paljon myös. Mun koko keho on täynnä jälkiä mun pahasta olosta. Ja mullahan on paha olla. Joka helvetin hetki. Kokoajan. No on mulla päivässä muutama ihan siedettävä hetki mutta muuten täyttä helvettiä.
HELVETTI. Mun elämä on yhtä helvettiä. En osaa mittään, vihaan itteäni!! Vihaan koko maailmaa. Haluan pois!! Kuoleman jälkeinen helvettikin ois varmasti paljon mukavampi kuin tää maailma mulle. No mähän varmaan joudun sinne helvettiin, kun en usko. Tänki takia oon paska ihminen. En saatana vie usko mihinkään Jeesukseen tai pelastukseen !! Mutta mun pitäs. Mun pitäis uskoa. Mun pitäis lla täydellinen ihminen. Mun pitäis olla hyvä. Mun pitäis jaksaa kaikkea ja tehä kaikki mitä mun käsketään tehä.
Mää en jaksa enää.
-Lilja
Oon niin hukassa. Eilen valvoin neljään asti. Itkin kolme tuntia elämääni. En jaksanut edes nousta vessaan. Makasin voimattomana sängyssä, pimeässä huoneessa, yksin. Olin niin rikki että en jaksanut viiltää. Edelleen on ihan kamala olo.
Viiltelin eilen paljon. Ja tosi syviä ja ihan tosi paljon. Kädet näyttää taas kamalilta. Muutama arpi mulla on mahassa. Jaloissa on paljon myös. Mun koko keho on täynnä jälkiä mun pahasta olosta. Ja mullahan on paha olla. Joka helvetin hetki. Kokoajan. No on mulla päivässä muutama ihan siedettävä hetki mutta muuten täyttä helvettiä.
HELVETTI. Mun elämä on yhtä helvettiä. En osaa mittään, vihaan itteäni!! Vihaan koko maailmaa. Haluan pois!! Kuoleman jälkeinen helvettikin ois varmasti paljon mukavampi kuin tää maailma mulle. No mähän varmaan joudun sinne helvettiin, kun en usko. Tänki takia oon paska ihminen. En saatana vie usko mihinkään Jeesukseen tai pelastukseen !! Mutta mun pitäs. Mun pitäis uskoa. Mun pitäis lla täydellinen ihminen. Mun pitäis olla hyvä. Mun pitäis jaksaa kaikkea ja tehä kaikki mitä mun käsketään tehä.
Mää en jaksa enää.
-Lilja
lauantai 22. syyskuuta 2018
Viikonloppu suunnitelmia
Kävelen mun huonetta ympäri. Vielä 10 minuuttia nii sitten voin pysähtyä. Kello on puol kaksitoista ja oon tehny lihaskuntoa ja kävelly koko aamun. Eilinen meni ruokailuiden osalta niin perseelleen, että hävettää tosi paljon. Miten mun itsekuri ei kestänyt?
No tänään ja huomenna on sitten astetta rankemmat päivät tulossa. Viikonlopun aikana laihdutan kilon pois mum läskistä vartalosta. Eli se tarkoittaa -3500 kcal per päivä. Mun keho tarvii päivässä 1900 kcal ja kun liikun 1600 kalorin edestä+ syömieni ruokien edestä, mun pitäis päästä tohon.
Aamupalaksi söin mandariinin. Siinä kesti 25 min. Lisäksi join 6 dl jääkylmää vettä. Hyi, ruuaksi meillä on kotona jotain pastaa... syön mahdollisimman vähän, en halua olla lihava.
Käyn tänään juoksulenkillä ja teen vielä varmaan neljä kertaa lihaskuntoliikesarjan, jossa on 150 liikettä. Eli yhteensä 600 lihaskuntoliikettä. Kävelen aina kun olen omassa huoneessa, enkä istu yhtään. Eiköhän noiden kilojen pitäis alkaa lähtemään. Ja jos tää toimii nii jatkan koko seuraavan viikon :)
-Lilja
No tänään ja huomenna on sitten astetta rankemmat päivät tulossa. Viikonlopun aikana laihdutan kilon pois mum läskistä vartalosta. Eli se tarkoittaa -3500 kcal per päivä. Mun keho tarvii päivässä 1900 kcal ja kun liikun 1600 kalorin edestä+ syömieni ruokien edestä, mun pitäis päästä tohon.
Aamupalaksi söin mandariinin. Siinä kesti 25 min. Lisäksi join 6 dl jääkylmää vettä. Hyi, ruuaksi meillä on kotona jotain pastaa... syön mahdollisimman vähän, en halua olla lihava.
Käyn tänään juoksulenkillä ja teen vielä varmaan neljä kertaa lihaskuntoliikesarjan, jossa on 150 liikettä. Eli yhteensä 600 lihaskuntoliikettä. Kävelen aina kun olen omassa huoneessa, enkä istu yhtään. Eiköhän noiden kilojen pitäis alkaa lähtemään. Ja jos tää toimii nii jatkan koko seuraavan viikon :)
-Lilja
torstai 20. syyskuuta 2018
F*king life
VAROITUS!
teksti sisältää todella arkaluontoista ja synkkää sisältöä joten mieti tarkkaan ennen kuin luet. Tämän tekstin lukeminen ei ole herkille kannattavaa ja jokainen tekee sen omalla vastuullaan. Älkää menettäkö yöunianne<3
Moi,
mua taas vaihteeksi ärsyttää. Ja tällä kertaa sitten tosi paljon. Mä en onnistu missään. Pelottaa mennä puntarille, koska mun paino on varmaan noussu. Ahistaa käydä koulussa, mutta en voi jäädä kotiinkaan. Vituttaa koska mun vanhemmat haluais puhua mun kanssa saatana ihan kaikesta.
Nii iskä ehotti että leivotaan tänään pullaa. Joo suostuin, samalla voisin hioa taitoa olla näpsimästä taikinaa ja kasvattaa itsekuria. No leivottiin siinä ja sitten iskä alkaa puhumaan mulle että no miltä on tuntunu olla kotona. Kyselee mun huonoista päivistä, koska sossu meni sanomaan mun vanhemmille, että mulla on ollu tosi huonoja päiviä. Nii ja sitten vielä kysy että oliko se keskiviikko niin hankala päivä, että ois tullu viiltelyjälkiä.
No vittu. Sä et voi oikeesti tulla tolleen kysymään multa että onkos tullu VIILTELYJÄLKIÄ. Sorry bitch, but you’re So stubid. No joo ei oo tullu yhtään. Vittu ku se varmaan kohta tulee ratsaamaan huoneen, että onko niitä teriä .
Mää en jaksa noita. Mun välit vanhempiin on ihan paskat ja ne vaan haluaisi ymmärtää mua. VAIN ymmärtää mua, eihän se oo niiltä paljon vaadittu. Haluaa tukea mua ja auttaa. Fakin paskaa, ne ei voi auttaa mua millääntavalla. Tai no jos jättäis mut rauhaan. Mua ei voi jättää rauhaan, koska luottamus om kuulemma mennyt. Joo niin on mullaki menny koko elämäni ajan teihin luottamus. Viimeksi oon luottamu teihin ehkä joskus ykkösellä.
Voi että ku vihaan kaikkia. Miks te ette anna mun olla rauhassa. Te vedätte itsenne vaan mun mukana suohon, jos alatte ”auttamaan” mua.
Mä veikkaan että kenenkään päivä ei parane sillä jos mä tulisin puhumaan sille miltä musta tuntuu. Koska se menis näin: ” moi, mä oon Lilja ja oon tosi itsetuhonen. Kannan terää mukana kaikkialla, koska se huono hetki voi tulla milloin vain. Mua ei auta tässä maailmassa yhtään mikään ja haluaisin vain tappaa itseni. Oon hukassa koko elämäni kanssa joka tulee päättymään kohta puolin. Ja nii älä sano tätä kellekkään.”
Heti ekana jos menisin sanomaan noin niin soitettais kotiin. Sitten hyvällä tuurilla tehtäis lastensuojeluilmoitus ja sossu tulis taas hiillostamaan mua. Sitten mun huone ratsattaisiim terien varalta ja ristikuulusteltaos, että mikä on mun itsarisuunnitelma. Tosi hyvällä tuurilla mun käsi olis just tolloin auki ja joutuisiin lähteä tikattavaksi. Sitten joutuisin osastolle ja ne miettiä että mitäköhän me tehdään tämän ongelmalapsen kanssa, koska mikään ei tunnu auttavan.
Niin joten ei kiitos, en ole kertomassa mitään ihan vain muita suojellakseni. Ja jos sä satut lukemaan tätä blogia/tekstiä nii lue omalla vastuulla sisältö on aika griipiä.
-Lilja
maanantai 17. syyskuuta 2018
Hukassa
Väsyttää ja vituttaa. Taas tuli viilleltyä. Tavallaan kaduttaa mut tavallaan ei. Hankin myös lisää teriä. Ne on paljon terävämpiä... mut veri on ihana näky käsillä.
Huomenna en jaksa mennä kouluun. Jään vaan nukkumaan koko päiväksi. Piste. Jos äitillä on jotaki sitä vastaan niin vitut. Kyllä ihmisen pitää saada nukuttua. Yöllä mä suunnittelen mun itsaria vielä. Sen suunnitelman pitää olla täydellinen. Ei mitään aukkoja. Ja siitä mä en suostu puhumaan kenellekkään. Vaikka kysyiski.
Tänään oli eka terapia käynti osastojakso jälkeen. Menipä tosi hyvin. Puhuttiin vaan mun ”voimavaroista” meinasin sanoa että ne ei kanna mut pidin suuni kiinni :) viiltely nous esiin siellä. Ne ei pyytäny nähä mun käsiä ja mä arvostan sitä. En halua näyttää niitä muille.
Mun pitää sitten vaan delegoida mun puhelin kun lähen. Ei oo rahaa ostaa uutta ja en halua että mut voi jäljittää sen avulla. Kirjaudun kaikista ulos ja poistan kaiken. Sit järjestäm sen uudelleen ja pidän kiinni mahdollisimman kauan.
Ootan tota päivää niin paljon kun vaan katoan...
-Lilja
Huomenna en jaksa mennä kouluun. Jään vaan nukkumaan koko päiväksi. Piste. Jos äitillä on jotaki sitä vastaan niin vitut. Kyllä ihmisen pitää saada nukuttua. Yöllä mä suunnittelen mun itsaria vielä. Sen suunnitelman pitää olla täydellinen. Ei mitään aukkoja. Ja siitä mä en suostu puhumaan kenellekkään. Vaikka kysyiski.
Tänään oli eka terapia käynti osastojakso jälkeen. Menipä tosi hyvin. Puhuttiin vaan mun ”voimavaroista” meinasin sanoa että ne ei kanna mut pidin suuni kiinni :) viiltely nous esiin siellä. Ne ei pyytäny nähä mun käsiä ja mä arvostan sitä. En halua näyttää niitä muille.
Mun pitää sitten vaan delegoida mun puhelin kun lähen. Ei oo rahaa ostaa uutta ja en halua että mut voi jäljittää sen avulla. Kirjaudun kaikista ulos ja poistan kaiken. Sit järjestäm sen uudelleen ja pidän kiinni mahdollisimman kauan.
Ootan tota päivää niin paljon kun vaan katoan...
-Lilja
sunnuntai 16. syyskuuta 2018
Sellaista
” avaan kaappini oven. Jälleen kerran käsi siirtelee tavarat pois tieltä ja nostaa niiden alta terän. Tämä terä ei ole se kaikista terävin ja isoin. Mutta se on silti terävä ja tekee hyvää jälkeä iholla. Otan terän ja kävelen vessaan. Vähän paperia viereen ja alan viiltämään. Aluksi hitaasti ja pinnalle. Haava syvenee koko ajan. Verta alkaa tiputellen valua. Sitä tippuu lattialle. Pyyhin paperilla veret pois. Heitän verisen paperin pönttöön ja otan lisää. Viillän koko ajan syvemmälle. Välillä pysähdyn katsomaan. Lasken terän lattialle ja vain tuijotan tuota uutta jälkeä. Verta. Olen elossa. Olisinpa kuollut. Käsi ottaa terän ja viiltää vain syvemmälle. Pahaa oloa ei enää tunnu. Tuntuu vain kipua. Nojaan vessan kylmään seinään ja suljen silmät.
Heitän loput veriset paperit pönttöön ja vetäisen. Piilotan terän vaatteisiini ja lähden vessasta toivoen että uusi haava ei vuoda siteen läpi.”
Heitän loput veriset paperit pönttöön ja vetäisen. Piilotan terän vaatteisiini ja lähden vessasta toivoen että uusi haava ei vuoda siteen läpi.”
Piparminttutikkari
Ahistaa liikaa. Masentaa järkyttävän paljon. Oon niin huono ihminen. Haluan olla kuollut. Sitten mulla ei olis mitään ongelmia. Mä en usko kuoleman jälkeiseen elämään. Kuolema pelastaisi mit ja koko maailman multa.
Oon nyt viimeistellyt mun suunnitelman. Itsemurhasuunnitelman. En vaan jaksa mitään tai ketään nii miks mun pitäis elää. Ei mulla oo mitään syytä elää. Ei maailmalla oo mitään syytä pitää mua kärsimässä täällä. Mutta se suunnitelma on tosi hyvä. Se ei vaan voi mennä pieleen. Kai mä voisin kertoa sen täällä, eli mä lähen kotoa pois. En halua että musta syntyy harmia vielä kuolleenakin. Mä siis lähen ja tapan itseni. Päivämääräkin on jo varma.
Tarvitsen kuitenkin vielä parikymmentä euroa rahaa, jotta voin toteuttaa tuon. Ja en tiiä mistä voisin saada ne. En halua pyytää vanhemmilta, enkä halua keneltäkään muultakaan. Joten pitäis jotenkin tienata ne. Aikaa on kuitenkin vielä pari viikkoa niin enköhän mä kerkeä.
Mun pitäis kirjottaa kaikille kirjeet. En tiiä jaksanko kirjottaa. Oon vetäny itteni niin loppuun, että toivon jaksavani tuonne parin viikon päähän. Koulusta mun pitäis huolehtia, ja olla kaikille tosi ystävällinen ja tehä kaikki mitä pyydetään. Olla kerrankin se unelmalapsi.
Mutta minä en jaksa. En ihan yhtään. En jaksa. Piste. Huomenna ois enkun koe ja bilsan kasvimoniste pitäis tehdä. Äikänkin läksyt on tekemättä. Huoh. Ehkä mä alan tekemään niitä. Mut on vaan niin paska olo. Mä oon vielä syönytkin aika paljon. No oon keksiny että voin oksentaa ne ruuat mitä oon syöny ja huuhdella kaiken huonon musta pois.
Oon ihan liian palasina. Mun kädet näyttää ihan kamalilta, koska arvet. Hiukset on rasvaiset ja vaatteet likaset. Oon vaan tosi likanen ihminen. Hyi mua.... nyt nousen tästä sängyltä ja teen kaikki läksyt. Läksyjen jälkeen vielä suunnittelen tota itsemurhaa, jotta se varmasti onnistuu.
-Lilja
Oon nyt viimeistellyt mun suunnitelman. Itsemurhasuunnitelman. En vaan jaksa mitään tai ketään nii miks mun pitäis elää. Ei mulla oo mitään syytä elää. Ei maailmalla oo mitään syytä pitää mua kärsimässä täällä. Mutta se suunnitelma on tosi hyvä. Se ei vaan voi mennä pieleen. Kai mä voisin kertoa sen täällä, eli mä lähen kotoa pois. En halua että musta syntyy harmia vielä kuolleenakin. Mä siis lähen ja tapan itseni. Päivämääräkin on jo varma.
Tarvitsen kuitenkin vielä parikymmentä euroa rahaa, jotta voin toteuttaa tuon. Ja en tiiä mistä voisin saada ne. En halua pyytää vanhemmilta, enkä halua keneltäkään muultakaan. Joten pitäis jotenkin tienata ne. Aikaa on kuitenkin vielä pari viikkoa niin enköhän mä kerkeä.
Mun pitäis kirjottaa kaikille kirjeet. En tiiä jaksanko kirjottaa. Oon vetäny itteni niin loppuun, että toivon jaksavani tuonne parin viikon päähän. Koulusta mun pitäis huolehtia, ja olla kaikille tosi ystävällinen ja tehä kaikki mitä pyydetään. Olla kerrankin se unelmalapsi.
Mutta minä en jaksa. En ihan yhtään. En jaksa. Piste. Huomenna ois enkun koe ja bilsan kasvimoniste pitäis tehdä. Äikänkin läksyt on tekemättä. Huoh. Ehkä mä alan tekemään niitä. Mut on vaan niin paska olo. Mä oon vielä syönytkin aika paljon. No oon keksiny että voin oksentaa ne ruuat mitä oon syöny ja huuhdella kaiken huonon musta pois.
Oon ihan liian palasina. Mun kädet näyttää ihan kamalilta, koska arvet. Hiukset on rasvaiset ja vaatteet likaset. Oon vaan tosi likanen ihminen. Hyi mua.... nyt nousen tästä sängyltä ja teen kaikki läksyt. Läksyjen jälkeen vielä suunnittelen tota itsemurhaa, jotta se varmasti onnistuu.
-Lilja
perjantai 14. syyskuuta 2018
särkynyt
Eilinen meni vähän miten meni. Iltaan asti pystyin syömään aika vähän, mutta illalla otin myös yhden ruisleivän missä oli kurkkua päällä. En kestä mun huonoa itsekuria. Tiiän että jos mulla ei itsekuri kestä mä oon lihava koko loppuelämäni. Enkä todellakaan aio olla lihava.
Eilen tein 650 lihaskuntoliikettä, kävelin reipasta vauhtia huoneessani 2h ja koulussa n. 30 min ja illalla kävin fit joogassa. Siellä tuli ihan lämmin ja tuntuu että lihakset on nyt paljon vetreämmät. Voisin alkaa käymään siellä :)) Eilen miinuskaloreita kertyi vain -2800.
Tänään sorruin heti aamusta. Söin desin enemmän turkkilaista jugurttia, kuin mitä ateriasuunnitelmassa lukee. Tästä vittuuntuneena tein ennen koulua 300 lihaskuntoliikettä ja kävelin portaita ylös alas. Koulussa söin desin puuroa ja puoli litraa vettä. Tänään oli liikuntatunti ja sukkulajuoksutesti. Juoksin siinä niin kauan että veri alkoi maistua suusta ja polvet ei enää kestäny. Sain tulokseksi kuitenkin vain 53...
Nyt olen menossa kotiin bussilla. Syön välipalaksi mandariinin mahdollisimman hitaasti jotta ei tulisi näläntunnetta pitkään aikaan enkä sortuisi syömään. Teen kotiin päästyäni 150 lihaskuntoliikettä ja kävelen mahdollisimman kauan samalla kun teen läksyt. En halua olla huono oppilas koulussa. Vaikka tuntuu että ei jaksa, mun on pakko tehä ne kouluhommat.
Illemmalla lähden isäni kanssa kaupungille. Toivon että me ei käydä syömässä siellä, koska kaikissa ravintoloiden ruuissa on yleensä ihan hirveä määrä kaloreita.
Viikonloppuna mulla on sitten puhdistautuminen, eli hävitään kaiken kuona-aineet ja muut huonot asiat mun elimistöstä suolaveden ja vaan terveellisesti syönnin avulla.
-Lilja
Eilen tein 650 lihaskuntoliikettä, kävelin reipasta vauhtia huoneessani 2h ja koulussa n. 30 min ja illalla kävin fit joogassa. Siellä tuli ihan lämmin ja tuntuu että lihakset on nyt paljon vetreämmät. Voisin alkaa käymään siellä :)) Eilen miinuskaloreita kertyi vain -2800.
Tänään sorruin heti aamusta. Söin desin enemmän turkkilaista jugurttia, kuin mitä ateriasuunnitelmassa lukee. Tästä vittuuntuneena tein ennen koulua 300 lihaskuntoliikettä ja kävelin portaita ylös alas. Koulussa söin desin puuroa ja puoli litraa vettä. Tänään oli liikuntatunti ja sukkulajuoksutesti. Juoksin siinä niin kauan että veri alkoi maistua suusta ja polvet ei enää kestäny. Sain tulokseksi kuitenkin vain 53...
Nyt olen menossa kotiin bussilla. Syön välipalaksi mandariinin mahdollisimman hitaasti jotta ei tulisi näläntunnetta pitkään aikaan enkä sortuisi syömään. Teen kotiin päästyäni 150 lihaskuntoliikettä ja kävelen mahdollisimman kauan samalla kun teen läksyt. En halua olla huono oppilas koulussa. Vaikka tuntuu että ei jaksa, mun on pakko tehä ne kouluhommat.
Illemmalla lähden isäni kanssa kaupungille. Toivon että me ei käydä syömässä siellä, koska kaikissa ravintoloiden ruuissa on yleensä ihan hirveä määrä kaloreita.
Viikonloppuna mulla on sitten puhdistautuminen, eli hävitään kaiken kuona-aineet ja muut huonot asiat mun elimistöstä suolaveden ja vaan terveellisesti syönnin avulla.
-Lilja
torstai 13. syyskuuta 2018
Koulua ja tavotteita
Vihaan koko elämää, vihaan itteeni. Miks en vois vaan olla laiha? Kaunis ja suosittu ihminen, jolla kaikki on hyvin?
Koulu on ahistava paikka. En halua olla siellä. Mut jos jään nukkumaan niin äiti on koko ajan mun kimpussa. Eli mitä mun pitäis tehä? Tosin voisin mennä koulupäiväksi kirjastoon ja tehä siellä kaikki tehtävät ja läksyt. Kuroa ton matkan kiinni mitä oon jälessä muita. Mut siinä on yks ongelma. Nimittäin Wilma. Sinne tulee aina poissaolonerkintä. Vitun rasittavaa. Kirjastossa mun ei tarvis syödä mitään ja välipalaksi ottaisin vain hedelmän.
Aargh... mä kyllä teen tolleen. Ei mua huvita helvetin vertaa olla koulussa. Ihan vitun sama jos tulee merkintöjä, ihan sama vaikka äiti on mun kimpussa, millään ei oo mittään väliä. Mikään ei oo masennusta hankalampaa.
Suunnittelen kaiken tosi tarkasti joten tässä mun huomiset ruuat:
Aamupala- 5dl vettä, puoli desin maustamatontajugurttia ja kourallinen marjoja
Lounas- 1 l vettä
Välipala- omena ja vettä
Päivällinen- 1 dl kasvissosekeitto ja vettä
Iltapala- puolikas ruisleipä, 1/4 tl margariinia, kurkkua ja 3 dl tee
Nii iki-ihana ruokasuunnitelma. Voisipa se toteutua. Kyllä se toteutuu. Mä haluan niin kovasti olla laiha ja kaunis ihminen. Kauneus on mun mielestä kapeat jalat ja kädet, tosi litteä vatsa ja luut paistamassa hieman läpi. Mutta mä oon nyt vaan kasa läskiä ja rasvaa, hyi vittu. Laskin eilen netistä mun rasvaprosentin. Se oli 15.66 % hyi että. Murrun ihan kohta. Itken silmät päästä ja paastoan.
Mulla on sellanen tavote että laihdun 18.9. mennessä 45 kg. Sen jälkeen mä saan ostaa hiusvärin. En oo ihan varma, minkä värisen mut kuitenkin. Lisäksi mustan kynsilakan, jota saan käyttää. Hiusväriä käytän vasta 1.10.18 kun lähden lopullisesti kotoa. Karkaan pois. Sitten tapan itteni.
-Lilja
Koulu on ahistava paikka. En halua olla siellä. Mut jos jään nukkumaan niin äiti on koko ajan mun kimpussa. Eli mitä mun pitäis tehä? Tosin voisin mennä koulupäiväksi kirjastoon ja tehä siellä kaikki tehtävät ja läksyt. Kuroa ton matkan kiinni mitä oon jälessä muita. Mut siinä on yks ongelma. Nimittäin Wilma. Sinne tulee aina poissaolonerkintä. Vitun rasittavaa. Kirjastossa mun ei tarvis syödä mitään ja välipalaksi ottaisin vain hedelmän.
Aargh... mä kyllä teen tolleen. Ei mua huvita helvetin vertaa olla koulussa. Ihan vitun sama jos tulee merkintöjä, ihan sama vaikka äiti on mun kimpussa, millään ei oo mittään väliä. Mikään ei oo masennusta hankalampaa.
Suunnittelen kaiken tosi tarkasti joten tässä mun huomiset ruuat:
Aamupala- 5dl vettä, puoli desin maustamatontajugurttia ja kourallinen marjoja
Lounas- 1 l vettä
Välipala- omena ja vettä
Päivällinen- 1 dl kasvissosekeitto ja vettä
Iltapala- puolikas ruisleipä, 1/4 tl margariinia, kurkkua ja 3 dl tee
Nii iki-ihana ruokasuunnitelma. Voisipa se toteutua. Kyllä se toteutuu. Mä haluan niin kovasti olla laiha ja kaunis ihminen. Kauneus on mun mielestä kapeat jalat ja kädet, tosi litteä vatsa ja luut paistamassa hieman läpi. Mutta mä oon nyt vaan kasa läskiä ja rasvaa, hyi vittu. Laskin eilen netistä mun rasvaprosentin. Se oli 15.66 % hyi että. Murrun ihan kohta. Itken silmät päästä ja paastoan.
Mulla on sellanen tavote että laihdun 18.9. mennessä 45 kg. Sen jälkeen mä saan ostaa hiusvärin. En oo ihan varma, minkä värisen mut kuitenkin. Lisäksi mustan kynsilakan, jota saan käyttää. Hiusväriä käytän vasta 1.10.18 kun lähden lopullisesti kotoa. Karkaan pois. Sitten tapan itteni.
-Lilja
tiistai 11. syyskuuta 2018
Pro Ana?
Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämän tapa ja mä pyrin olemaan koko ajan vain laihempi. Se ei ole sairaus. Kun oot laiha kaikki tykkää susta ja elämä on parempaa. En usko että mun elämästä vois tulla hyvää, mutta on onnistumalla olemaan sairaan laiha mä oon saavuttanut edes jotain mun elämässä.
Ahistaa, kun en oo päässy pitkään aikaan puntarille. Oon ollu pari päivää ihan erityisen vähä kalorisella ruokavaliolla ja toivon että oon saanu myt ne kilot pois, mitä söin jotta täällä ei huomattais mun laihtumista. Onneks mun paino otettiin vasta aamupalan jälkeen. Painon tuolloin 49.1 kg. Sen jälkeen en oo käyny puntarilla, mutta oon liikkunu tosi paljon ja syöny vähän.
Tein mulle liikuntasuunnitelman. Siihen kuuluu aamulla ja illalla tehtävät jumppasarjat, tunnin kävely ja kahdesti päivässä puolen tunnin juoksulenkki. Täällä osastolla en oo voinu noita juoksulenkkejä toteuttaa mut oon sitten kävely niitten edestä. Aah toivon että mun paino ois jotain 46kg kun pääsen tänään illalla puntarille.
Tänään mulla on täällä päätöspalveri ja pääsen sen jälkeen lähtemään osastolta pois, jes! Mulla on vähän uudenlainen itsari suunnitelma, mutta sitä en aio avata täälläkään ettei se vain epäonnistu. Vitun paha virhe oli jättää suunnittelu paperit kotiin. Pitää vaan toivoa, että kukaan ei oo löytänyt niitä.
Se palaveri pelottaa mua ihan sairaan paljon, koska oon siellä huomionkeskipisteenä. Siellä puhutaan mun asioista ja mun tulevaisuudesta. Vain ja ainoastaan minusta. Pelkään myös sitä, että jos siellä sanotaan kuinka paljon multa on teriä takavarikoitu täällä... sen jälkeen olisin kotona ihan supertähti tarkkailussa vittu jee!! No niillä on vaitiolovelvollisuus joten eikai siinä, mutta koskeeko se sitä jos mä oon tosi itsetuhoinen.
Mä oon tosi tosi tosi pahasti kusessa jos mun pitää näyttää mun kädet täällä jollekin. Eilen viiltelin melkein joka kerralla kun kävin vessassa. Ennen nukkumaan menoa mukamas luin kirjaa vaikka oikeasti viiltelin. Tänään koulussa viiltelin toisen käden alapuolen täyteen koko käsivarren matkalta. Ja koulun jälkeen oon tehny muutaman syvemmän. Toivottavasti ne ei kysy. Mutta jos ne kysyy, sanon että en näytä. Ei ne voi pakottaa mua, oon vapaaehtoisessa.
Enää en tuu ikinä osastolle. Mut saa oikeesti raahata tänne että tulisin. Tosin jos noi avo puolen tukitoimet ei riitä mut saatetaan huostaanottaa syynä se että mä oon ite niin vaaraksi itelleni. Eli se sitten tarkoittaisi laitosta. En aio joutua laitokseen enkä osastolle. Mä aion tappaa itteni ennen, kuin on liian myöhäistä.
-Lilja
Ahistaa, kun en oo päässy pitkään aikaan puntarille. Oon ollu pari päivää ihan erityisen vähä kalorisella ruokavaliolla ja toivon että oon saanu myt ne kilot pois, mitä söin jotta täällä ei huomattais mun laihtumista. Onneks mun paino otettiin vasta aamupalan jälkeen. Painon tuolloin 49.1 kg. Sen jälkeen en oo käyny puntarilla, mutta oon liikkunu tosi paljon ja syöny vähän.
Tein mulle liikuntasuunnitelman. Siihen kuuluu aamulla ja illalla tehtävät jumppasarjat, tunnin kävely ja kahdesti päivässä puolen tunnin juoksulenkki. Täällä osastolla en oo voinu noita juoksulenkkejä toteuttaa mut oon sitten kävely niitten edestä. Aah toivon että mun paino ois jotain 46kg kun pääsen tänään illalla puntarille.
Tänään mulla on täällä päätöspalveri ja pääsen sen jälkeen lähtemään osastolta pois, jes! Mulla on vähän uudenlainen itsari suunnitelma, mutta sitä en aio avata täälläkään ettei se vain epäonnistu. Vitun paha virhe oli jättää suunnittelu paperit kotiin. Pitää vaan toivoa, että kukaan ei oo löytänyt niitä.
Se palaveri pelottaa mua ihan sairaan paljon, koska oon siellä huomionkeskipisteenä. Siellä puhutaan mun asioista ja mun tulevaisuudesta. Vain ja ainoastaan minusta. Pelkään myös sitä, että jos siellä sanotaan kuinka paljon multa on teriä takavarikoitu täällä... sen jälkeen olisin kotona ihan supertähti tarkkailussa vittu jee!! No niillä on vaitiolovelvollisuus joten eikai siinä, mutta koskeeko se sitä jos mä oon tosi itsetuhoinen.
Mä oon tosi tosi tosi pahasti kusessa jos mun pitää näyttää mun kädet täällä jollekin. Eilen viiltelin melkein joka kerralla kun kävin vessassa. Ennen nukkumaan menoa mukamas luin kirjaa vaikka oikeasti viiltelin. Tänään koulussa viiltelin toisen käden alapuolen täyteen koko käsivarren matkalta. Ja koulun jälkeen oon tehny muutaman syvemmän. Toivottavasti ne ei kysy. Mutta jos ne kysyy, sanon että en näytä. Ei ne voi pakottaa mua, oon vapaaehtoisessa.
Enää en tuu ikinä osastolle. Mut saa oikeesti raahata tänne että tulisin. Tosin jos noi avo puolen tukitoimet ei riitä mut saatetaan huostaanottaa syynä se että mä oon ite niin vaaraksi itelleni. Eli se sitten tarkoittaisi laitosta. En aio joutua laitokseen enkä osastolle. Mä aion tappaa itteni ennen, kuin on liian myöhäistä.
-Lilja
maanantai 10. syyskuuta 2018
Miksi edes elän?
On ihan helvetin huono olla. Kyyneleet yrittää tulla, mutta ne ei tuu. Oon niin huono ihminen. Miks mulla pitää olla masennus?
Multa takavarikoitiin pari päivää sitten taas terä. Vittu ku en enää kohta saa teriä mistäään. Mua ahistaa ihan hirveesti millanen oon. Oon niin vitun oaska ihminen joka vaan aiheuttaa muille huonoa oloa ja vie kaikkien voimavaroja. Mun ei kuuluis olla täällä. Haluan kuolla. En kestä. En oo kestäny pitkiin aikoihin.
Pääsen sentään osastolta pois. Mut en tiiä en halua puhua, koska pelkään että mun täytyis olla täällä kauemmin. No ei mun oo järkeä olla täällä enää yhtään koska ei tää auta eikä tuu auttamaan. Tuun olemaan aina tällänen epäonnistunut ihmisraunio jota muut joutuu kestämään.
En tiiä haluanko apua. No mä haluan kuolla joten siihen jos auttaisit nii ois ihan jees. Mut ei kukaan halua auttaa mua tappamaan itseäni. Ne haluaa että pysyisin hengissä. Mutta se on nii raskasta. Ei oikeesti ihminen voi kestää tälläistä.
-lilja
Multa takavarikoitiin pari päivää sitten taas terä. Vittu ku en enää kohta saa teriä mistäään. Mua ahistaa ihan hirveesti millanen oon. Oon niin vitun oaska ihminen joka vaan aiheuttaa muille huonoa oloa ja vie kaikkien voimavaroja. Mun ei kuuluis olla täällä. Haluan kuolla. En kestä. En oo kestäny pitkiin aikoihin.
Pääsen sentään osastolta pois. Mut en tiiä en halua puhua, koska pelkään että mun täytyis olla täällä kauemmin. No ei mun oo järkeä olla täällä enää yhtään koska ei tää auta eikä tuu auttamaan. Tuun olemaan aina tällänen epäonnistunut ihmisraunio jota muut joutuu kestämään.
En tiiä haluanko apua. No mä haluan kuolla joten siihen jos auttaisit nii ois ihan jees. Mut ei kukaan halua auttaa mua tappamaan itseäni. Ne haluaa että pysyisin hengissä. Mutta se on nii raskasta. Ei oikeesti ihminen voi kestää tälläistä.
-lilja
perjantai 7. syyskuuta 2018
Meni tosi hyvin
Jes, osastolla taas. Oikein mukava oli toi mun loma. No ei oikeesti. Mun loma meni päin vittua. No minkäs teet. Juu u mun sitten piti kertoa mun omahoitajallr että miten meni. Oikein loistavaa. No kerroin kaiken, ku olin siinä tilanteessa niin palasina. No sehän sit pölli mun terän ja kerto siitä kaikille. Toivon että ne ei kerro mun vanhemmille. Se ois niin perseestä. Mut onneks pääsen osastolta kokonaan pois tiistaina. Lähen tänään vkl lomalle ja sitten tiistaina on loppupalaveri.
Vituttaa ku menin kertomaan. Mä en ees yhtä asiaa voi olla kertomatta. Vitunsaatanaperkelevittu. Jos toi vaikuttaa jotenkin mun jatkohoitoon nii helvetti soikoon.
Oon pistäny nyt taas vähän suunnitelmat uusiksi. Oon edelleen ihan hukassa itseni kanssa ja niin. Mutta mutta aion mennä kotiin, en jaksa käydä koulua kunnolla ja mihinkään lanuun en mee mun elämää selittämään. Mä oon mun päätökseni tehnyt. En voi parantua masennuksesta ja kukaan ei voi auttaa mua.
Jos te luulette että en nää mitään asioita hyvänä ootte väärässä. Mä nään kaikki mun läheiset ja muut tärkeät asiat liian arvokkaina mulle. Mä en ansaitsis niitä. Kyse ei kuulkaas oo siitä että mä en näkis niitä. Mä en vaan halua satuttaa ketään muuta ja koko mun eläminen satuttaa niin saatanan monia ihmisiä, että ois parempi olla vaan kuollut.
Elämä on mulle liian arvokasta. En mä vaan yksinkertaisesti sais elää pilaamassa muitten maailmaa ja koko tätä paskaa. Saanen kertoa sellaisen hienon listan joka kertoo aika paljon musta.
1. Vihaan itseäni
2. Vihaan elämää
3. Vihaan koko muuta maailmaa
Näin. Ja siinä se. Tää maailma ei oo mun paikka. Jos olis ja mä olisin onnellinen voisin ihan hyvin elää. Mutta se on vaan jos. Ja tää on mutta. Elämä on perseestä.
-Lilja
Vituttaa ku menin kertomaan. Mä en ees yhtä asiaa voi olla kertomatta. Vitunsaatanaperkelevittu. Jos toi vaikuttaa jotenkin mun jatkohoitoon nii helvetti soikoon.
Oon pistäny nyt taas vähän suunnitelmat uusiksi. Oon edelleen ihan hukassa itseni kanssa ja niin. Mutta mutta aion mennä kotiin, en jaksa käydä koulua kunnolla ja mihinkään lanuun en mee mun elämää selittämään. Mä oon mun päätökseni tehnyt. En voi parantua masennuksesta ja kukaan ei voi auttaa mua.
Jos te luulette että en nää mitään asioita hyvänä ootte väärässä. Mä nään kaikki mun läheiset ja muut tärkeät asiat liian arvokkaina mulle. Mä en ansaitsis niitä. Kyse ei kuulkaas oo siitä että mä en näkis niitä. Mä en vaan halua satuttaa ketään muuta ja koko mun eläminen satuttaa niin saatanan monia ihmisiä, että ois parempi olla vaan kuollut.
Elämä on mulle liian arvokasta. En mä vaan yksinkertaisesti sais elää pilaamassa muitten maailmaa ja koko tätä paskaa. Saanen kertoa sellaisen hienon listan joka kertoo aika paljon musta.
1. Vihaan itseäni
2. Vihaan elämää
3. Vihaan koko muuta maailmaa
Näin. Ja siinä se. Tää maailma ei oo mun paikka. Jos olis ja mä olisin onnellinen voisin ihan hyvin elää. Mutta se on vaan jos. Ja tää on mutta. Elämä on perseestä.
-Lilja
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Helvetin elämä
Miks mun pittää elää? Oon niin oaska ja huono ihminen että pullaan vaan kaikkien elämän. Koulu on ihan kauheen ahistava paikka ja kaikki ahistaa. Haluan vaan kuolla. Antakaa mun tappaa itseni. Pitäiskö mun puhua hoitajille? En tiiä. En, vaan pilaisin sen hoitajan päivän ja hakisin vaan huomiota. Olisin ihan vitun säälittävä paska ihmisraunio.
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Elämäni suuria kysymyksiä
Viiltelin eilen taas lisää... jälkeen päin on tyhmä olo. Taas mä ”sorruin”. No oman päätökseni oon nyt tehnyt. En jaksa taistella vastaan, vaan annan mennä. Hukun omaan pahaan oloon. Ei mua kaduta että viiltelin, mutta se kaduttaa että viiltelin käteen. Siitä ne huomaa niin helposti.
Mun kaveri kutsui mut eilen viettämään iltaa. Meillä oli ihan hauskaa ja soitettiin ja tanssittiin siinä mukana. Menin mun kaverille pyörällä. Poljin ihan täysiä ja pidemmän reitin. Söin kaverilla palan rieskaa, porkkanoita ja 10 pientä sipsiä. Päätin mennä hyvälle ystävälleni yötä ja haimme minun kamat kotoa. No minulla vain oli pyörä, joten kaverini polki ja minä juoksin vieressä.
Puhuttiin kavereiden kanssa syvällisiä. Mä kerroin niille mun sossumerkinnöistä ja he kertoivat rikosrekisteristä, joka mun yhdellä parhaimmista kavereista on. Loppujen lopuksi oli mahtava ilta.
Hmm huomenna kouluun. Mua jännittää ihan sikapossun perkeleen paljon. Ihan varmasti ne kyselee, että missä oon ollu. No mä sanon että olin sairaalassa enkä enempää aijo kertoa. Ei se niille kuulu. En tiiä tää kuulostaa ihan sairaan ilkeeltä, mutta nii en mä mee ikinä sanomaan kellekkään mun luokkalaiselle ”moi, en ollu koulussa nyt tän kuukauden aikana koska olin sairaalassa psykiatrisessa hoidossa ja yritin kesän aikana neljä kertaa tappaa itseni.” Kaikilla on omat salaisuudet joten niin on myös mulla.
Oon vähän alkanu miettiä, että millasen itsemurhaviestin jätän kaikille. En halua satuttaa ketään, mun läheisistä joten alan erkanemaan heistä. Ihan vain heidän takia. Muutenkin kärsii, kun joutuu olemaan mun seurassa. Voisin tehdä jonku ison kirjeen jonka kopioisin ja lähettäisin kaikille, joilla on ollut jotain tekemistå minun kanssa. Syitä siihen miksi en enää halunnut elää.
Ongelmallista itsemurhasta nyt vain on se, että kun moni tietää mun aijemmista itsari yrityksistä. Ne vahtii mua ihan liian tarkkaan. Mutta jos odotan vaikka pari kuukautta, oon kerenny näännyttää itseni aika hyvin jolloin lääkkeet tehoaa varmasti satakertaa paremmin ja sitteb ihmiset alkaa uskomaan, että mulla on kaikki jo kunnossa, niin kaboom sit mä teen sen.
Sairasta, vai mitä? No tervetuloa karuun totuuteen. Näin se vain on. On olemassa ihmisiä, jotka haluaisivat lähes koko ajan kuolla pois.
-Lilja
Mun kaveri kutsui mut eilen viettämään iltaa. Meillä oli ihan hauskaa ja soitettiin ja tanssittiin siinä mukana. Menin mun kaverille pyörällä. Poljin ihan täysiä ja pidemmän reitin. Söin kaverilla palan rieskaa, porkkanoita ja 10 pientä sipsiä. Päätin mennä hyvälle ystävälleni yötä ja haimme minun kamat kotoa. No minulla vain oli pyörä, joten kaverini polki ja minä juoksin vieressä.
Puhuttiin kavereiden kanssa syvällisiä. Mä kerroin niille mun sossumerkinnöistä ja he kertoivat rikosrekisteristä, joka mun yhdellä parhaimmista kavereista on. Loppujen lopuksi oli mahtava ilta.
Hmm huomenna kouluun. Mua jännittää ihan sikapossun perkeleen paljon. Ihan varmasti ne kyselee, että missä oon ollu. No mä sanon että olin sairaalassa enkä enempää aijo kertoa. Ei se niille kuulu. En tiiä tää kuulostaa ihan sairaan ilkeeltä, mutta nii en mä mee ikinä sanomaan kellekkään mun luokkalaiselle ”moi, en ollu koulussa nyt tän kuukauden aikana koska olin sairaalassa psykiatrisessa hoidossa ja yritin kesän aikana neljä kertaa tappaa itseni.” Kaikilla on omat salaisuudet joten niin on myös mulla.
Oon vähän alkanu miettiä, että millasen itsemurhaviestin jätän kaikille. En halua satuttaa ketään, mun läheisistä joten alan erkanemaan heistä. Ihan vain heidän takia. Muutenkin kärsii, kun joutuu olemaan mun seurassa. Voisin tehdä jonku ison kirjeen jonka kopioisin ja lähettäisin kaikille, joilla on ollut jotain tekemistå minun kanssa. Syitä siihen miksi en enää halunnut elää.
Ongelmallista itsemurhasta nyt vain on se, että kun moni tietää mun aijemmista itsari yrityksistä. Ne vahtii mua ihan liian tarkkaan. Mutta jos odotan vaikka pari kuukautta, oon kerenny näännyttää itseni aika hyvin jolloin lääkkeet tehoaa varmasti satakertaa paremmin ja sitteb ihmiset alkaa uskomaan, että mulla on kaikki jo kunnossa, niin kaboom sit mä teen sen.
Sairasta, vai mitä? No tervetuloa karuun totuuteen. Näin se vain on. On olemassa ihmisiä, jotka haluaisivat lähes koko ajan kuolla pois.
-Lilja
lauantai 1. syyskuuta 2018
ylä- ja alamäkiä
Nyt pari päivää on ollu tosi huonoja.
Oon ollu entistä enemmän hukassa itesltäni. Vaellan pimeydessä. Etsin tietä joko ihan pohjalle tai pinnalle. En tiiä. Haluan vaan tappaa itseni. Sentään onnistuisin jossain.
Eilen söin taas ihan hirveesti. Hyi. Vähän päälle kuusisataa kaloria. Illalla sitten jumppasin paljon ja yritin saada kaikki kalorit poltettua. Toivottavasti onnistuin.
Taas yks viilto kädessä lisää. Lasken kaikki arvet ja auki olevat haavat. Näin monta kertaa mulla on ollut paha olla. Ihan tosi paha. 45. Mun vasemmassa kädessä on 45 arpea. Oikeassa kädessä on 13 ja jaloissa 10. Yhteensä 68. Mulla on ollut vain 68 kertaa ihan hirveen paha olla koko maailmassa. Näistä kahessa on ollu tarkoitus tappaa itseni. Kohta viillän taas. Mutta nyt haluan tehdä todella syvän haavan. Oon niin arvoton.
-Lilja
Oon ollu entistä enemmän hukassa itesltäni. Vaellan pimeydessä. Etsin tietä joko ihan pohjalle tai pinnalle. En tiiä. Haluan vaan tappaa itseni. Sentään onnistuisin jossain.
Eilen söin taas ihan hirveesti. Hyi. Vähän päälle kuusisataa kaloria. Illalla sitten jumppasin paljon ja yritin saada kaikki kalorit poltettua. Toivottavasti onnistuin.
Taas yks viilto kädessä lisää. Lasken kaikki arvet ja auki olevat haavat. Näin monta kertaa mulla on ollut paha olla. Ihan tosi paha. 45. Mun vasemmassa kädessä on 45 arpea. Oikeassa kädessä on 13 ja jaloissa 10. Yhteensä 68. Mulla on ollut vain 68 kertaa ihan hirveen paha olla koko maailmassa. Näistä kahessa on ollu tarkoitus tappaa itseni. Kohta viillän taas. Mutta nyt haluan tehdä todella syvän haavan. Oon niin arvoton.
-Lilja
keskiviikko 29. elokuuta 2018
Lisää paskaa
” sisältä päin mä oon totaalinen raunio. Sellanen minne aurinko ei pysty paistamaan. söin äsken aivan vitusti välipalalla. Miks mun itsekuri ei kestä? Tää vaan vahvistaa sitä kuinka huono ihminen oon. Mikään ei onnistu. Kaikki menee päin helvettiä. Oon meinannu pyörtyä tänään kolme kertaa. En enää jaksa. Yritän hokea itselleni että ainakin tulee nälkä tai tekee mieli ruokaa niin juo. paljon. vettä. Mä en ansaitse kavereita. En mun sisaruksia. Tai lemmikkejä. Ne kärsii kun joutuu jaksamaan mua. Miksi? Miksi ? Onneks löysin terottimen mun repusta. En tienny että se oli siellä. Nyt oikeesti viiltelen. Jos musta vuotaa verta oon elossa. Jos mulla on arpia mulla on oikeesti paha olla. Nyt tiedän entistä selvemmin että tapan itseni. Odotan rauhassa ja lopulta teen sen. Kuolen. Kaikki kuolevat joskus. Mitä väliä jos minä kuolisin pois ja helpottaisin kaikkien elämää. Kenenkään ei tarvis kantaa musta huolta. Oon ihan hirveän huomionhaluinen. Ei olis ikinä ei ikinä pitäny näyttää että on huono olla. Vittu ku en tätäkään kestäny. En oikeesti tuu ikinä jaksamaan elämää. Olisin kuinka kauan tahansa osastolla mikään ei muutu. Aina tuun olemaan tällänen paska. Kaikki vihaa mua. Miks mä en voi olla hyvä ihminen. Huomionhakuinen läski paska. Vittuu... Vien kyllä heti vaan ku voin itseltäni hengen. Haluan pois. Pois ihan kokonaan koko maailmasta. Mielummin olisin helvetissä, mihin joudun koska en usko, kuin maan päällä aiheuttamassa muille harmia ja vaivaa. Miks kukaan ei anna mun kuolla. Ne vaan esittää että olisin tärkee. Kauheen kaksinaamaista. Kaikki ihmiset on. Ihana ****** jolla on niin paljon vahvuuksia. Joka ei onnistu missään ja romuttaa kaikkien odotukset. Pärjää kaikessa tosi huonosti. Voisinpa mä puhua jollekin. Sillon vaan pilaisin sen henkilön päivän ja kaikki huolestuisi. Mä oon niin tyhmä. En oikeesti ansaitse elää. Miks mää edes elän. Viattomia ihmisiä kuolee ihan turhaan, mutta mä silti elän. Sillon kun haluais kuolla ei vain kuole. Mä oon niin huono ihminen. Ei oikeesti. Tappakaa mut oikeesti. Antakaa mun tappaa itseni. Antakaa mulle lääke, jolla kuolen. Tappakaa mut mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti. Mä en ansaitse nopeaa pääsyä pois. Tai sit mä itse kidutan itseni hengiltä. Mä en enää kestä. En oo kestäny pitkään aikaan. Just ku kaikki meni hyvin. Mun mieliala on ihan nollissa. Mä haluan kuolla. Hypätä jokeen ja kuolla. Mä vedän ranteen ihan kohta auki. Kuolema on ainoa vaihtoehto. ”
Ahdistaa
”Tuijotan seinää. Ahdistaa. Helvetisti. Miks mun pitää olla tällänen läski paska? Kukaan ei oikeesti tykkää musta. Oon ihan arvoton. Tässä yks ihmiselämä kuluu ihan turhaan. Miks ees elää, mulla on kaikki hyvin. Vaatteita ja ruokaa , mut silti oon tällänen paska. Voisin vaan kuolla. Kadota pois. Kaikilla ois parempi olla ilman mua. En saa tehtyä nyt mitään, ahdistus on lamauttanut mut. En varmana aijo näyttää sitä. Sitten en välttämättä pääsisi kotiin. Mihin mä oon oikein itseni sotkenu? Miks mulla ei saa olla terää? Ei oikeesti kukaan voi estää mua vahingoittamasta itseäni. Tekis mieli puhua. Mut en mä voi. Koko maailma on mua vastaan. En halua elää. Haluan kuolla. KUOLLA. Kuulitko mää haluan nukkua pois, kuolla, kupsahtaa. En mä selviä tän elämä kanssa. En oo tarpeeks vahva. Oon niin heikko. Sama kuolla pois. Tulis vaan kyyneleitä. Mut ei. Päästäkää mut pois täältä.”
Kerranki jotain positiivista
Elämä voi näköjään hymyilläkkin. En edes muista kuinka mukavalta se tuntuu. Huolet tuntuu tuhat kertaa pienemmiltä, kun kohta saa taas elää ”normaalia” elämää kahden osastonuukauden jälkeen. Eilen tuli täyteen kuukausi tällä osastolla.
No entä mun tulevaisuuden suunnitelmat? No ne tulee tässä:
1. Laihduta niin että olet ihana näköinen
2. Esitä muille että kaikki on hyvin
3. Eristy muista
4. Yritä opiskella
5. Älä kerro kenellekkään laihduttamisesta tai pahasta olosta
6. Älä enää IKINÄ joudu osastolle vapaaehtoisesti
Niin eli mun paino tavote on 40 kg ja siihen mun pitäis laihtua vähän päälle kahdeksan kiloa. Ja se toteutuu käytännössä sillain, että syön todella vähän ja kulutan kaiken mitä olen syönyt. Liikun paljon ja teen lihaskuntoa että kroppani kiinteytyisi. Aa odotan niin innolla, kun pääsen välitavoitteeseeni.
18.9 on mulla virallinen väliarviointi. Sillon oon puolessa välissä koko laihdutus operaatiota. Silloin mun pitäis painaa 45 kg mutta ei yhtään haittais, jos ois vähemmän. Ennen tota aina viikon välein on sellanen punnitus/mittauspäivä. Se on lauantaina. Tänään on vasta tiistai, voihan paska. Kuluisia aika nyt nopeesti nii pääsisin kotiin ja saisin vauhditettiin laihduttamista vielä enemmän :)
Koulu alkaa mun pitää lopettaa kirjoittaminen. Jatkan tätä postausta koulun jälkeen. Tulee vähän pidempi postaus :))
Voi vittu, mä sorruin. Kävin kaupassa ja ostin mentospötkön.... no söin siitä puolet hyi. Ja loput heitin roskiin kun tajusin kuinka helvetisti mä lihoat jo syön ne... no siitä tuli 75 kcal lissää..
Oon nyt käyny päivässä kahdesti 15 min juoksulenkillä. Siinä saa ihan mukavasti kulutettua kun juoksee kovaa. Rakastan juoksemista. Se tunne ku jalat vaan kuljettaa sua minne ikinä haluatkin ja siinä vaan unohtaa kaikki murheet. Samalla jos laittaa soittolistan pyörimään nii Ai että.
Pääsin 28.8 eli eilen, pääsin miinuskaloreille -1980. Jes!! Pittää vaan muistaa syödä tooosi vähän ja liikkua tarpeeksi ettei painonpudotus ala kuluttamaan lihaksia.
Oon nyt tosi iloinen, ku pääsen kotiin. Pittää vaan suunnitella sinne uus ateriasuunnitelma, kun voi jättää ruokia väliin ihan erilailla, mitä osastolle :) Voisin nyt mennä tekemään sitä.
Muistakaa että vaikka välillä olisi ihan pohjalla sieltä voi nousta!!
-Lilja
No entä mun tulevaisuuden suunnitelmat? No ne tulee tässä:
1. Laihduta niin että olet ihana näköinen
2. Esitä muille että kaikki on hyvin
3. Eristy muista
4. Yritä opiskella
5. Älä kerro kenellekkään laihduttamisesta tai pahasta olosta
6. Älä enää IKINÄ joudu osastolle vapaaehtoisesti
Niin eli mun paino tavote on 40 kg ja siihen mun pitäis laihtua vähän päälle kahdeksan kiloa. Ja se toteutuu käytännössä sillain, että syön todella vähän ja kulutan kaiken mitä olen syönyt. Liikun paljon ja teen lihaskuntoa että kroppani kiinteytyisi. Aa odotan niin innolla, kun pääsen välitavoitteeseeni.
18.9 on mulla virallinen väliarviointi. Sillon oon puolessa välissä koko laihdutus operaatiota. Silloin mun pitäis painaa 45 kg mutta ei yhtään haittais, jos ois vähemmän. Ennen tota aina viikon välein on sellanen punnitus/mittauspäivä. Se on lauantaina. Tänään on vasta tiistai, voihan paska. Kuluisia aika nyt nopeesti nii pääsisin kotiin ja saisin vauhditettiin laihduttamista vielä enemmän :)
Koulu alkaa mun pitää lopettaa kirjoittaminen. Jatkan tätä postausta koulun jälkeen. Tulee vähän pidempi postaus :))
Voi vittu, mä sorruin. Kävin kaupassa ja ostin mentospötkön.... no söin siitä puolet hyi. Ja loput heitin roskiin kun tajusin kuinka helvetisti mä lihoat jo syön ne... no siitä tuli 75 kcal lissää..
Oon nyt käyny päivässä kahdesti 15 min juoksulenkillä. Siinä saa ihan mukavasti kulutettua kun juoksee kovaa. Rakastan juoksemista. Se tunne ku jalat vaan kuljettaa sua minne ikinä haluatkin ja siinä vaan unohtaa kaikki murheet. Samalla jos laittaa soittolistan pyörimään nii Ai että.
Pääsin 28.8 eli eilen, pääsin miinuskaloreille -1980. Jes!! Pittää vaan muistaa syödä tooosi vähän ja liikkua tarpeeksi ettei painonpudotus ala kuluttamaan lihaksia.
Oon nyt tosi iloinen, ku pääsen kotiin. Pittää vaan suunnitella sinne uus ateriasuunnitelma, kun voi jättää ruokia väliin ihan erilailla, mitä osastolle :) Voisin nyt mennä tekemään sitä.
Muistakaa että vaikka välillä olisi ihan pohjalla sieltä voi nousta!!
-Lilja
tiistai 28. elokuuta 2018
Jes!!
Mä pääsen osastolta pois ihan kohta!!! jee oikeesti sitten voin aina jättää syömättä aamupalan ja lounaan ja välipalalla syödä vaan mahdollisimman vähä, iltapalalla myös!! En oo päässy käymään puntarilla nyt, mut ootan siihen että pääsen lomille. Lisäksi käyn mun omassa koulussa parina päivänä.
Niiden lomien jälkeen katotaan tilannetta ja arvioidaan kotiutuminen. No tiiän että ne menee päin helvettiä, mut ei se mua kiinnosta. Esitän vaan että kaikki on hyvin :)) eli voin laihduttaa ja lopulta tappaa itseni. Hah ja en vitussa aijo kertoa mun vanhemmille mittään saa neki uskoa että mulla on kaikki kunnossa :)) oon tosi ilonen ku saan huijattua näitä näin paljon.
Ottakaa vaan mä oon kohta niiiin ihanan laiha, että en kestä. Oon onnistunu pittää nyt alle 400 kcal/pv. Toivottavasti kotona itsekuri ei petä... jos nii oon nii vihanen että joo. Alan välttelee muiden kanssa syömistä, koska sillon ei tuu syötyä nii paljon jos on yksin.
Kohta pitää mennä takas kouluun... no kun se mun huonekaveri ei oo nyt täällä nii oon voinu kävellä jo vartin. Saan ainakin jotain poltettua tästä mun läskistä :)
-Lilja
Niiden lomien jälkeen katotaan tilannetta ja arvioidaan kotiutuminen. No tiiän että ne menee päin helvettiä, mut ei se mua kiinnosta. Esitän vaan että kaikki on hyvin :)) eli voin laihduttaa ja lopulta tappaa itseni. Hah ja en vitussa aijo kertoa mun vanhemmille mittään saa neki uskoa että mulla on kaikki kunnossa :)) oon tosi ilonen ku saan huijattua näitä näin paljon.
Ottakaa vaan mä oon kohta niiiin ihanan laiha, että en kestä. Oon onnistunu pittää nyt alle 400 kcal/pv. Toivottavasti kotona itsekuri ei petä... jos nii oon nii vihanen että joo. Alan välttelee muiden kanssa syömistä, koska sillon ei tuu syötyä nii paljon jos on yksin.
Kohta pitää mennä takas kouluun... no kun se mun huonekaveri ei oo nyt täällä nii oon voinu kävellä jo vartin. Saan ainakin jotain poltettua tästä mun läskistä :)
-Lilja
maanantai 27. elokuuta 2018
Kuulumisia
Elämä ei vois sitten yhtään hankalampaa olla. Oon tosi säälittävä. Nytkin kävelen mun huonetta ympäri jotta kuluis kaloreita. Vielä viis minuuttia niin oon kävely 45 min. Mut oon pysyny tosi hyvin ruokasuunnitelmassa!!
Muuten tänään onki tosi paska päivä. Mieliala on tosi huono ja vituttaa kaikki. Oon tosi surullinen ja muutenki masentunut. Saan huonekaverin, jee! oikeesti sit en voi enää kävellä vaan ympyrää ja kuluttaa kaloreita ku se on täällä huoneessa varmaan koko ajan.
Mutta joo. Tällähetkellä ahistaa ihan hirveesti. Miks oon tällänen saatanan läski, miks just mun pitää ees elää, miks en oo onnistunut tappaa itseäni?? Keksin muuten tosihyvän keinon tappaa itseni. Ensin vähennän mun ruuan saantia niin paljon että oon ihan pelkkää luuta ja nahkaa, niin että luut näkyis ilman että vetää vatsaa sisään ja sit hankkisin silleen ehkä jotain 700-1000 Mg melatoniinia ja Propralia ehkä jotain 500 mg ja vetäisin ne kaikki kerralla. Jos en kuolis nii pääsisin ainakin ihan hirveen sekavaaan tilaan jossa en muistais mitään.
Ai että ku voisin vaan kuihtua kasaan ja kuolla. Ei elämä oo tehty mua varten. Ihan turhaan mää täällä osastolla istun koska ei tää kuitenkaan auta mitään. Oon turhana huolenaiheena ja vaadittavana täällä eikä siinä oo mittään järkeä. On varmasti ihmisiä jotka tarvis osastopaikkaa tuhat kertaa enemmän entä minä.
Ää nyt se uus tyttö tuli. Hyvästi mun kalorien kulutus.... tietenki liikuilla voin juosta mut ei se kuluta läheskään yhtä paljon, ku neljä tuntia kävely tosi reipasta vauhtia... voihan vittu oikeesti!
-Lilja
Muuten tänään onki tosi paska päivä. Mieliala on tosi huono ja vituttaa kaikki. Oon tosi surullinen ja muutenki masentunut. Saan huonekaverin, jee! oikeesti sit en voi enää kävellä vaan ympyrää ja kuluttaa kaloreita ku se on täällä huoneessa varmaan koko ajan.
Mutta joo. Tällähetkellä ahistaa ihan hirveesti. Miks oon tällänen saatanan läski, miks just mun pitää ees elää, miks en oo onnistunut tappaa itseäni?? Keksin muuten tosihyvän keinon tappaa itseni. Ensin vähennän mun ruuan saantia niin paljon että oon ihan pelkkää luuta ja nahkaa, niin että luut näkyis ilman että vetää vatsaa sisään ja sit hankkisin silleen ehkä jotain 700-1000 Mg melatoniinia ja Propralia ehkä jotain 500 mg ja vetäisin ne kaikki kerralla. Jos en kuolis nii pääsisin ainakin ihan hirveen sekavaaan tilaan jossa en muistais mitään.
Ai että ku voisin vaan kuihtua kasaan ja kuolla. Ei elämä oo tehty mua varten. Ihan turhaan mää täällä osastolla istun koska ei tää kuitenkaan auta mitään. Oon turhana huolenaiheena ja vaadittavana täällä eikä siinä oo mittään järkeä. On varmasti ihmisiä jotka tarvis osastopaikkaa tuhat kertaa enemmän entä minä.
Ää nyt se uus tyttö tuli. Hyvästi mun kalorien kulutus.... tietenki liikuilla voin juosta mut ei se kuluta läheskään yhtä paljon, ku neljä tuntia kävely tosi reipasta vauhtia... voihan vittu oikeesti!
-Lilja
lauantai 25. elokuuta 2018
Laihduttaminen
”Nostan puhelimen pöydältä. Otan sen käteen. Ahdistuskohtaus on juuri ohi, sen jälkeen on ontto oli. Sormet näpyttelevät tutut sanat hakukentään ”pro-ana” tai ”vinkkejä laihdutukseen”
Netti pätkii ja sivut latautuvat hitaasti näkyviin. puhelin kertoo että olen käyny jo kaikilla sivuilla. huokaisen raskaasti - miten oon näin idiootti ku menin syömään”
Mulla on tosi tarkat säännöt ja ruokasuunnitelmat. Kiellettyjen ruokien lista kasvaa koko ajan vai pidemmäksi ja pidemmäksi. Sääntöjä ja tapoja tulee lisää. Ahdistus syödessä vaan lisääntyy. Kaikki tää ruoka kertyy mun mahaan tai reisiin ja kohta oon ihan saatanan läski.
Mun tavoite paino on 40 kg ja oon 164 cm pitkä. Nyt painan 48.4 kg ja peiliin katsoessa näen vain läskin pullaa mussuttavan sohvaperunan. Sorruin eilen ja tosi pahasti. Aamulla söin tuorepuuroa desin ja join vihreää teetä. Lounaaksi söin neljä kasvispyörykkää ja muutaman ranskalaisen yök. Välipalaksi meni kupillinen jäätelöä, päivälliseksi vegeburgeri ja ranskalaisia ja illalla juotava mansikka jugurtti ja 2 riisikakkua. Hyi että mitä kaloripommeja. Eilen kaloreita meni plussalle 224..... Nyt tästä päivästä tulee sellanen rääkkipäivä että oksat pois ja pala latvaan.
Eilen aamulla oli viikottainen punnitus, kun osastolla en pääse päivittäin käymään puntarilla... vaaka näytti ensimmäisen kerran alle 49 kg. Jes! Varmaan tän takia söin niin paljon. Tänään olen vielä kotona mutta en uskalla käydä puntarilla koska söin niin vitun paljon eilen.
Tulevan viikon noudatan ruokasuunnitelmaa todella tarkasti. Jospa tämä blogi tsemppaisi minua vielä enemmän laihduttamaan :)
Tässä siis ruokaauunnitelma joka on ollut käytössäni nyt n. 1 vk
Aamupala:
1 dl puuroa/ 60 kcal
2dl tee
2dl vettä
= 60 kcal
Lounas
1dl laatikkoruokaa/n.70 kcal
50g salaattia/ 15 kcal
2dl vettä
=85 kcal
tai
1 pieni peruna/ 30 kcal
100g salaattia/ 30 kcal
2rkl kastiketta/ 20 kcal
2dl vettä
=80 kcal
Välipala
1 omena/ 40 kcal
4dl vettä
=40 kcal
Päivällinen
1dl keitto/ n.60 kcal
1dl maitoa/ 32 kcal
=92 kcal
Iltapala
1 riisikakku/ 27 kcal
2dl vettä
2dl tee
1 hedelmä/ 40 kcal
=67 kcal
=337 kcal
Lisäksi aina jos käy vähänkään mielessä syödä niin heti juon 3dl vettä. Päivässä kulutan liikkumalla kaikki nuo kalorit pois ja yritän vielä saada parisataa miinuskaloria.
Haluaisin jättää lounaan ja päivällisen aina välistä mutta se ei ole mahdollista... heti kun pääsen kotiin ja alan käymään omassa koulussa jätän ihan heti aamupalan ja lounaan välistä ja päivällisen pyrin aina ”syömään” yksin omassa huoneessa. Sitten saisin laihdutettua vielä paremmin :))
Muistakaa ihmiset että laihana susta tykätään ja kaikki vaatteet sopii sulle ja niin edelleen. Pliis antakaa mun olla laiha en halua enää ikinä lihota!!!!
-Lilja
Netti pätkii ja sivut latautuvat hitaasti näkyviin. puhelin kertoo että olen käyny jo kaikilla sivuilla. huokaisen raskaasti - miten oon näin idiootti ku menin syömään”
Mulla on tosi tarkat säännöt ja ruokasuunnitelmat. Kiellettyjen ruokien lista kasvaa koko ajan vai pidemmäksi ja pidemmäksi. Sääntöjä ja tapoja tulee lisää. Ahdistus syödessä vaan lisääntyy. Kaikki tää ruoka kertyy mun mahaan tai reisiin ja kohta oon ihan saatanan läski.
Mun tavoite paino on 40 kg ja oon 164 cm pitkä. Nyt painan 48.4 kg ja peiliin katsoessa näen vain läskin pullaa mussuttavan sohvaperunan. Sorruin eilen ja tosi pahasti. Aamulla söin tuorepuuroa desin ja join vihreää teetä. Lounaaksi söin neljä kasvispyörykkää ja muutaman ranskalaisen yök. Välipalaksi meni kupillinen jäätelöä, päivälliseksi vegeburgeri ja ranskalaisia ja illalla juotava mansikka jugurtti ja 2 riisikakkua. Hyi että mitä kaloripommeja. Eilen kaloreita meni plussalle 224..... Nyt tästä päivästä tulee sellanen rääkkipäivä että oksat pois ja pala latvaan.
Eilen aamulla oli viikottainen punnitus, kun osastolla en pääse päivittäin käymään puntarilla... vaaka näytti ensimmäisen kerran alle 49 kg. Jes! Varmaan tän takia söin niin paljon. Tänään olen vielä kotona mutta en uskalla käydä puntarilla koska söin niin vitun paljon eilen.
Tulevan viikon noudatan ruokasuunnitelmaa todella tarkasti. Jospa tämä blogi tsemppaisi minua vielä enemmän laihduttamaan :)
Tässä siis ruokaauunnitelma joka on ollut käytössäni nyt n. 1 vk
Aamupala:
1 dl puuroa/ 60 kcal
2dl tee
2dl vettä
= 60 kcal
Lounas
1dl laatikkoruokaa/n.70 kcal
50g salaattia/ 15 kcal
2dl vettä
=85 kcal
tai
1 pieni peruna/ 30 kcal
100g salaattia/ 30 kcal
2rkl kastiketta/ 20 kcal
2dl vettä
=80 kcal
Välipala
1 omena/ 40 kcal
4dl vettä
=40 kcal
Päivällinen
1dl keitto/ n.60 kcal
1dl maitoa/ 32 kcal
=92 kcal
Iltapala
1 riisikakku/ 27 kcal
2dl vettä
2dl tee
1 hedelmä/ 40 kcal
=67 kcal
=337 kcal
Lisäksi aina jos käy vähänkään mielessä syödä niin heti juon 3dl vettä. Päivässä kulutan liikkumalla kaikki nuo kalorit pois ja yritän vielä saada parisataa miinuskaloria.
Haluaisin jättää lounaan ja päivällisen aina välistä mutta se ei ole mahdollista... heti kun pääsen kotiin ja alan käymään omassa koulussa jätän ihan heti aamupalan ja lounaan välistä ja päivällisen pyrin aina ”syömään” yksin omassa huoneessa. Sitten saisin laihdutettua vielä paremmin :))
Muistakaa ihmiset että laihana susta tykätään ja kaikki vaatteet sopii sulle ja niin edelleen. Pliis antakaa mun olla laiha en halua enää ikinä lihota!!!!
-Lilja
Tervetuloa!
hei,
tervetuloa lukemaan blogiani! Olen 14-vuotias tyttö, jonka elämä on kuihtumassa kasaan. Kirjoittelen tänne aina anonyymina, koska en haluan loukata/satuttaa minulle läheisiä ihmisiä niin arkaluonteisilla aiheilla mistä aijon puhua ja avautua. En myöskään halua päästää ketään ihmistä liian lähelle minua. Esiinnyn täällä Liljana. (joka ei siis ole oikea nimeni xdd)
Päällisin puolin olen ollut aina aika iloinen persoona ja vauhdikas lapsi myös. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä yritin itsemurhaa, niin että siitä muutkin saivat tietää... Yhteensä olen elämäni aikana yrittänyt tappaa itseni viisi kertaa. On vain tuntunut siltä ettei jaksa.
Minulle on diagnosoitu vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi salaa laihdutan ja haluan olla todella laiha. Tällähetkellä olen nuorten psykiatrisella osastolla hoidossa masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten takia.
Välit vanhempiini minulla ei ole hyvät ja riitelen heidän kanssaan paljon. Sisarusten kanssa välit eivät ole hyvät myöskään ja olen eristäytymässä perheestäni. Joka toisaalta ei haittaa.
Tykkään todellapaljon eläimistä ja varsinkin koirat ovat sydäntä lähellä. Liikunta on minulle pakkomielle ja ruoka myös. Tälläisen läskikasan kuuluisikin laihtua.
Minua on kiusattu ala-asteella monta vuotta ja kiusaajat olivat ”kavereitani”. Ylä-asteella homma jatkui kiusaajat vain vaihtuivat. Kouluun motivaatio on nollissa ja ylipäätään koko elämään sama.
Aion kuitenkin vielä yrittää. No en oikeesti. Haluan onnistua elämässäni edes jossain, joten heti kun olen laihduttanut tarpeeksi, tapan itseni. En halua kuolla täysin epäonnistuneena ihmisenä. Ja olen tarpeeksi laiha varmaan vasta monen kuukauden päästä. Silloin ihmiset alkavat uskoa että minulla ei ole enää mitään hätää ja voin rauhassa vetää lääkkeet nassuun.
Vaihtoehtoja on kaksi: selviä tai kuole, yhtä elämän peli tämä on :)
Tästä lähtien kirjoitan minun matkastani tänne. Joten tervetuloa mukaan!
-Lilja
tervetuloa lukemaan blogiani! Olen 14-vuotias tyttö, jonka elämä on kuihtumassa kasaan. Kirjoittelen tänne aina anonyymina, koska en haluan loukata/satuttaa minulle läheisiä ihmisiä niin arkaluonteisilla aiheilla mistä aijon puhua ja avautua. En myöskään halua päästää ketään ihmistä liian lähelle minua. Esiinnyn täällä Liljana. (joka ei siis ole oikea nimeni xdd)
Päällisin puolin olen ollut aina aika iloinen persoona ja vauhdikas lapsi myös. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä yritin itsemurhaa, niin että siitä muutkin saivat tietää... Yhteensä olen elämäni aikana yrittänyt tappaa itseni viisi kertaa. On vain tuntunut siltä ettei jaksa.
Minulle on diagnosoitu vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi salaa laihdutan ja haluan olla todella laiha. Tällähetkellä olen nuorten psykiatrisella osastolla hoidossa masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten takia.
Välit vanhempiini minulla ei ole hyvät ja riitelen heidän kanssaan paljon. Sisarusten kanssa välit eivät ole hyvät myöskään ja olen eristäytymässä perheestäni. Joka toisaalta ei haittaa.
Tykkään todellapaljon eläimistä ja varsinkin koirat ovat sydäntä lähellä. Liikunta on minulle pakkomielle ja ruoka myös. Tälläisen läskikasan kuuluisikin laihtua.
Minua on kiusattu ala-asteella monta vuotta ja kiusaajat olivat ”kavereitani”. Ylä-asteella homma jatkui kiusaajat vain vaihtuivat. Kouluun motivaatio on nollissa ja ylipäätään koko elämään sama.
Aion kuitenkin vielä yrittää. No en oikeesti. Haluan onnistua elämässäni edes jossain, joten heti kun olen laihduttanut tarpeeksi, tapan itseni. En halua kuolla täysin epäonnistuneena ihmisenä. Ja olen tarpeeksi laiha varmaan vasta monen kuukauden päästä. Silloin ihmiset alkavat uskoa että minulla ei ole enää mitään hätää ja voin rauhassa vetää lääkkeet nassuun.
Vaihtoehtoja on kaksi: selviä tai kuole, yhtä elämän peli tämä on :)
Tästä lähtien kirjoitan minun matkastani tänne. Joten tervetuloa mukaan!
-Lilja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)