Vaellan tosi syvissä vesissä. Haluan koko ajan kuolla. Koko ajan päässä pyörii tapoja miten vois tappaa itseni. Jos vaan ois joku tapa tappaa itseni.
Aamulla itkun monta tuntia putkeen. Iskä kävi ja syytti mua etten tee tarpeeksi mun paranemisen eteen. Noku ei mikään auta!! Pitäis ottaa apua vastaan ja keskustella paha olo pois. Ihan niinku se sillä lähtis. Nii siis että menisin puhuu jollekki hoitajalle että haluan kuolla ja en mieti mitään muuta kuin itsaria. Siis tosi huono idea.
En vaan jaksa. Pari tuntii niin oon kuollut. Sain yheltä tyypiltä sen lääkkeitä, mitä se ei ottanut ja halus päästä niistä eroon, joten otin ne ja sanoin et heitän ne menemään. No okei aijonko mä hävittää niitä? En varmana. Nyt ku on vahvoja lääkkeitä vielä lisää nii tänään mun elämä loppuu.
Käyn vaan ekana syömässä ja otan ne lääkkeet heti sen jälkeen. Kukaan ei käy kattomassa mua ku oon huoneessa niin sit noi löytää mut kuolleena iltapalalle haettaessa. Näin. Sit vaan ruma ruumis ruumishuoneelle ja läheiset valmistelemaan mun hautajaisia. Ja se siitä sitten.
Maailma ik varmasti paljon parempi paikka ilman mua. Ei mulla oo mittään annettavaa tälle maailmalle/tulevaisuudelle. Veisin vaan asioita pois joten paaaljon parempi kun kuolen.
Tää blogi on pitänyt mut aika kauan hengissä, mut ei tämäkään auta mua eteenpäin.
❤️:llä Lilja
torstai 17. tammikuuta 2019
tiistai 15. tammikuuta 2019
If I can fly
Tänään on ollu tosi väsyttävä päivä. Olisin halunnut aamulla nukkua pitkään, koska väsytti, mut tietenkin mut tuli herättää joku hoitaja joka laitto valot päälle.
Vaelsin aamupäivän tosi väsyneesti paikasta toiseen. Mulla oli perheneuvottelu, joten söin aamulla vähän ja meikkasin ettei kukaan epäilys mitään. Palverin jälkeen kävin kahvilla kaupungilla mun vanhempien kanssa ja ostin uudet farkut.
Väsyttää ihan hirveästi. Oon tehny ihan tosi paljon asioita. Tuntuu että voisin nukahtaa seisaalleen ja nukkua seuraavat 100 vuotta. Ja ainii tein muutaman tt:n tehtävän.
En saanu otettua talteen tän päivän aamulääkettä, koska siinä oli kaks hoitajaa vieressä kattomassa. Paskaa saatana. No kerrään niitä sen verran että riittää varmasti.
Elämä vituttaa ja väsyttää. Jos mulle annettais kaks mahdollisuutta, joko elää tai kuolla. Valitsisin ehdottomasti kuoleman. En jaksa paskaa elämää. Muutenkin on nyt mennyt huonommin. En tiiä johtuuko siitä etten oo ottanut lääkkeitä vai mistä mut ihan sama.
Kunhan kuolen niin kaikki on hyvin.
-Lilja
Vaelsin aamupäivän tosi väsyneesti paikasta toiseen. Mulla oli perheneuvottelu, joten söin aamulla vähän ja meikkasin ettei kukaan epäilys mitään. Palverin jälkeen kävin kahvilla kaupungilla mun vanhempien kanssa ja ostin uudet farkut.
Väsyttää ihan hirveästi. Oon tehny ihan tosi paljon asioita. Tuntuu että voisin nukahtaa seisaalleen ja nukkua seuraavat 100 vuotta. Ja ainii tein muutaman tt:n tehtävän.
En saanu otettua talteen tän päivän aamulääkettä, koska siinä oli kaks hoitajaa vieressä kattomassa. Paskaa saatana. No kerrään niitä sen verran että riittää varmasti.
Elämä vituttaa ja väsyttää. Jos mulle annettais kaks mahdollisuutta, joko elää tai kuolla. Valitsisin ehdottomasti kuoleman. En jaksa paskaa elämää. Muutenkin on nyt mennyt huonommin. En tiiä johtuuko siitä etten oo ottanut lääkkeitä vai mistä mut ihan sama.
Kunhan kuolen niin kaikki on hyvin.
-Lilja
sunnuntai 13. tammikuuta 2019
Mä oon hullu tiiän kyllä sen
Enää ei tunnu nälkää. On vaan tosi hyvä olo, kun keho alkaa tottumaan siihen ettei ruokaa tule. Eilen join kupin kahvia ja teetä. Muuta en pistänyt suustani alas. Paitsi lääkkeiden ”otossa” vähän vettä.
Kerrankin pystyn johonkin. Mä oon syömättä niin kauan kuin haluan. Eli todennäköisesti siihen asti että kuolen. Vatsa näyttää pieneltä se ei enää pömpötä niinkuin ennen. Muuten ei parin päivän ruuattomuus vielä näy. Sit varmaankin enemmän kun tulee viikkoja tai kuukausia.
Oon nyt päättänyt että päivässä voin syödä kupin kahvia välipalalla ja iltapalalla kupin teetä. Ne kiihdyttää aineenvaihduntaa nii se ei pysähdy vaikka el syö mitään missä on paljon kaloreita. No okei kahvissa on 10 kcal, koska laitan siihen tilkan maitoa, mut you know. Teessä ei oo yhtään ja otan vihreetä teetä silloin kuin sitä on koska siinä on -2 kcal.
Lääkkeitä oon nyt kerännyt muutaman päivän. Kerään niitä muutaman viikon ja sitten otan kaikki. Kuolen varmasti. Lääkkeet varmasti vaikuttaa paremmin jos en oo syöny mitään.
Vähän pelottaa että millon noi hoitajat huomaa etten syö, mut ihan sama. Todennäköisesti ne alkaa uhkailee nenämahaletkulla niinkuin ennenkin, mutta ei mua kiinnosta. Jos joutuisin nenämahaletkuun niin ei ne kauheasti sitä letkumömmöä mulle pistäis. Oon kuitenkin normaalipainoinen. (Vaikka haluaisin painaa 39 kg) Eikä ne kovin nopeasti mua mihinkään letkuihin tunge, koska ei tiedä et mä teen tätä tarkoituksella.
Sanon vaan ettei tee yhtään mieli ruokaa ja ei oo nälkä. Sen ne hyväksyy parin päivän ajan. Sit ku alkaa mennä viikoiksi nii varmaan alkaa valittaa jo ihan kunnolla. Ei mua kiinnosta. Mun keho mun mieli. Mulla on oikeus hallita niitä. Saan olla syömättä koska oon läksi. Saan satuttaa itseäni koska oon paska ihminen. Saan vetää lääkkeitä yliannostuksen, koska ei tää oo elämisen arvoista elämää.
-Lilja
Kerrankin pystyn johonkin. Mä oon syömättä niin kauan kuin haluan. Eli todennäköisesti siihen asti että kuolen. Vatsa näyttää pieneltä se ei enää pömpötä niinkuin ennen. Muuten ei parin päivän ruuattomuus vielä näy. Sit varmaankin enemmän kun tulee viikkoja tai kuukausia.
Oon nyt päättänyt että päivässä voin syödä kupin kahvia välipalalla ja iltapalalla kupin teetä. Ne kiihdyttää aineenvaihduntaa nii se ei pysähdy vaikka el syö mitään missä on paljon kaloreita. No okei kahvissa on 10 kcal, koska laitan siihen tilkan maitoa, mut you know. Teessä ei oo yhtään ja otan vihreetä teetä silloin kuin sitä on koska siinä on -2 kcal.
Lääkkeitä oon nyt kerännyt muutaman päivän. Kerään niitä muutaman viikon ja sitten otan kaikki. Kuolen varmasti. Lääkkeet varmasti vaikuttaa paremmin jos en oo syöny mitään.
Vähän pelottaa että millon noi hoitajat huomaa etten syö, mut ihan sama. Todennäköisesti ne alkaa uhkailee nenämahaletkulla niinkuin ennenkin, mutta ei mua kiinnosta. Jos joutuisin nenämahaletkuun niin ei ne kauheasti sitä letkumömmöä mulle pistäis. Oon kuitenkin normaalipainoinen. (Vaikka haluaisin painaa 39 kg) Eikä ne kovin nopeasti mua mihinkään letkuihin tunge, koska ei tiedä et mä teen tätä tarkoituksella.
Sanon vaan ettei tee yhtään mieli ruokaa ja ei oo nälkä. Sen ne hyväksyy parin päivän ajan. Sit ku alkaa mennä viikoiksi nii varmaan alkaa valittaa jo ihan kunnolla. Ei mua kiinnosta. Mun keho mun mieli. Mulla on oikeus hallita niitä. Saan olla syömättä koska oon läksi. Saan satuttaa itseäni koska oon paska ihminen. Saan vetää lääkkeitä yliannostuksen, koska ei tää oo elämisen arvoista elämää.
-Lilja
lauantai 12. tammikuuta 2019
Mielessä monta mörköä
Tää päivä on menny tosi hyvin. Oon syönyt lasinvettä, kolme palaa suklaata ja kupin kahvia. En aio syödä tänään mitään muuta. En syö huomenna mitään muuta kuin kupin kahvia. Ei huvita syödä kai haluan päästä mun läskeistä eroon.
Alotin jemmaamaan taas lääkkeitä. ”Otan” mun lääkkeet kahden viikon ajan ja sit kahden viikon päästä vedän ne kaikki. Kuolen varmasti ja se on hyvä asia.
Toki osastolla pitkä syömättömyys johtaa nenämahaletkuun, mut ei vittu kiinnosta. Ei ne tiedä että mä laihdutan tarkoituksella. Kävelen päivässä vähintään 10 000 askelta. Kilot lähtee helvettiin ja mun vartalosta tulee täydellinen.
Mut tosin saatan kuolla syömättömyyteen, mut no ei se haittaa. Kuitenkin kuolen tässä kuukauden sisällä :)) Motivaatio on huipussaan. Kerrankin mulla on itsekuria. Tosin eilen sorruin syömään kaks riviä suklaata ja muutaman karkin, mut oksensin ne pois.
Jotenki tosi hyvä olo. Vaikka vatsa murisee oon ylpeä itestäni. Ei se haittaa kyllä se tottuu kohta siihen ettei ruokaa tule.
Haluan niin paljon laihat jalat ja lauta vatsan jossa näkyy kylkiluut. Haluan että mun luut paistaa läpi. Silloin en oo läski. Toki mun pitää aika kauan jatkaa tätä että saan kaiken läskin pois. Ei se haittaa koska nyt mulla on paljon itsekuria ja ihan helvetisti halua olla laiha. Eikä se jää nyt ajatuksen tasolle. Vaan mä teen just näin.
Lopetan olemasta läski ja kisattu. Musta tulee kaunis ja pidetty. Jos onnistun siinä nii sit mun ei tarvi edes kuolla. Mut jos en onnistu niin kuolen. Okei kuolen jokatapauksessa xdd. Joo I mut kohta mut tullaan pyytää syömään.
Kuinkakohan kauan kestää, että ne alkaa uhkailee mua nenämahaletkulla taas. No tälläkertaa en lopeta syömättömyys ja laihduttamista.
Mä kirjoitin sulle runon: haista vittu!
Mua ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Tää on mun elämä mun päätös. Haistakaa vittu ku yritätte sekaantua siihen.
-Lilja
Alotin jemmaamaan taas lääkkeitä. ”Otan” mun lääkkeet kahden viikon ajan ja sit kahden viikon päästä vedän ne kaikki. Kuolen varmasti ja se on hyvä asia.
Toki osastolla pitkä syömättömyys johtaa nenämahaletkuun, mut ei vittu kiinnosta. Ei ne tiedä että mä laihdutan tarkoituksella. Kävelen päivässä vähintään 10 000 askelta. Kilot lähtee helvettiin ja mun vartalosta tulee täydellinen.
Mut tosin saatan kuolla syömättömyyteen, mut no ei se haittaa. Kuitenkin kuolen tässä kuukauden sisällä :)) Motivaatio on huipussaan. Kerrankin mulla on itsekuria. Tosin eilen sorruin syömään kaks riviä suklaata ja muutaman karkin, mut oksensin ne pois.
Jotenki tosi hyvä olo. Vaikka vatsa murisee oon ylpeä itestäni. Ei se haittaa kyllä se tottuu kohta siihen ettei ruokaa tule.
Haluan niin paljon laihat jalat ja lauta vatsan jossa näkyy kylkiluut. Haluan että mun luut paistaa läpi. Silloin en oo läski. Toki mun pitää aika kauan jatkaa tätä että saan kaiken läskin pois. Ei se haittaa koska nyt mulla on paljon itsekuria ja ihan helvetisti halua olla laiha. Eikä se jää nyt ajatuksen tasolle. Vaan mä teen just näin.
Lopetan olemasta läski ja kisattu. Musta tulee kaunis ja pidetty. Jos onnistun siinä nii sit mun ei tarvi edes kuolla. Mut jos en onnistu niin kuolen. Okei kuolen jokatapauksessa xdd. Joo I mut kohta mut tullaan pyytää syömään.
Kuinkakohan kauan kestää, että ne alkaa uhkailee mua nenämahaletkulla taas. No tälläkertaa en lopeta syömättömyys ja laihduttamista.
Mä kirjoitin sulle runon: haista vittu!
Mua ei kiinnosta mitä muut on mieltä. Tää on mun elämä mun päätös. Haistakaa vittu ku yritätte sekaantua siihen.
-Lilja
torstai 10. tammikuuta 2019
Kävele älä pysähdy
Kävelen mun huonetta ympäri. En halua olla läski. Haluun laihtua paljon. Kauniin laihaksi. Todennäköisesti en tavota ikinä tota tavoitetta mut yritän täysillä.
Mulle tuli just huonekaveri. Oon yhden hengen huoneessa, mut koska tää okkei päivystys osasto tänne otetaan kaikki sisälle. Nyt se munhuonekaveri nukkuu lattialla patjalla. Hirvee kansan ryntäys heti ku alkaa koulut taas joululoman jälkeen.
Kävelen vieläkin. En halua pysähtyä. Liikkuminen kuluttaa kaloreita. Ja haluan polttaa mahdollisimman paljon syömistäni ruuasta.
Keksin uuden säännön ruokailuille. Oksenna kaiken pois jos aterian kokonaikalori määrä ylittää satakaloria.Se tsemmppaa mua syömään vähemmän. Oksentaminen kuitenkin on aika ällöä vaikka sen jälkeen tulee mahtava ja onnistunut fiilis.
Tein myös uuden ateriasuunnitelman. Siihen kuuluu paljon vettä ja nestemäistä vähäkalorista ruokaa mahdollisimman vähän. Toki saatan syödä jonku yhden pienen perunan ettei epäilykset herää.
-Lilja
Mulle tuli just huonekaveri. Oon yhden hengen huoneessa, mut koska tää okkei päivystys osasto tänne otetaan kaikki sisälle. Nyt se munhuonekaveri nukkuu lattialla patjalla. Hirvee kansan ryntäys heti ku alkaa koulut taas joululoman jälkeen.
Kävelen vieläkin. En halua pysähtyä. Liikkuminen kuluttaa kaloreita. Ja haluan polttaa mahdollisimman paljon syömistäni ruuasta.
Keksin uuden säännön ruokailuille. Oksenna kaiken pois jos aterian kokonaikalori määrä ylittää satakaloria.Se tsemmppaa mua syömään vähemmän. Oksentaminen kuitenkin on aika ällöä vaikka sen jälkeen tulee mahtava ja onnistunut fiilis.
Tein myös uuden ateriasuunnitelman. Siihen kuuluu paljon vettä ja nestemäistä vähäkalorista ruokaa mahdollisimman vähän. Toki saatan syödä jonku yhden pienen perunan ettei epäilykset herää.
-Lilja
keskiviikko 9. tammikuuta 2019
Oksentaminen
Tuntuu kauheen lihavalta. Mun jalat on kuin elfantilla ja maha näyttää yli viidkymppisen kaljamahalta. Eikä mun luut näy hienosti.
Eilen oksensin kaikki ruuat. Sormet kurkkuun ja samalla painaa nyrkillä mahaa. Sitten montakertaa altaaseen kaikki syöty ruoka. Näin mä pystyn laihduttamaan silleen ettei muut huomaa. Lisäksi oon lisänny mun liikuntaa ja veden juontia.
Ahistaa hirveästi syödä koska ihan kaikki ruoka lihottaa mua hirveästi. Osastolla ei pysty liikkumaan kunnolla joten tuun vaan päivä päivältä lihavimmaksi ja rumemmaksi. Hyi vihaan mun vartaloa.
Ajattelin syödä pääasiassa nesteitä koska ne saa oksennettua paremmin. Juon joka ruokapulan jälkeen vettä, jotta saisin paremmin kaiken ulos. Oksentamisen jälkeen tulee huippu fiilis. Tosi onnistunut tunne. Onnistun nyt edes jossain. Ja kun jatkan tätä pari viikkoa nii saan painoa lähtemään tosi paljon.
Mun tavoite paino on 39 kg. En tiiä mistä se tuli mut se vaan on. Haluaisin olla 168 cm pitkä ja painaa 39 kg. Sit olisin kauniin laiha ja tykätty ihminen. Kukaan ei sanois että näytän läskiltä. Kukaan ei vois haukkua mun ulkonäköä.
Sitäpaitsi kaikki tykkää laihoista tytöistä. Mielummin laiha kuin läski. Oon nyt läski mut kohta oon laiha. Mun pitäis pudottaa painoa suunnilleen 11 kg. En tiedä tarkalleen paljonko painan nyt, koska en ole käynyt vaa’alla pitkään aikaan. Viimeksi ehkä marraskuun puoli välissä ja silloin painoin 50.2 kg. Mut nyt tuntuu että painan ainakin jonkin verran vähemmän koska käsissä näkyy luut selvemmin. Toki oon edelleen aivan liian painava, mut vähän oon mennyt eteenpäin mun tavoitetta kohti.
Musta tulee pro-ana/pro-mia paitsi en ahmi vaan säätelemiin mun syömisiä ja oksenna lähes kaiken ulos. Haluan myös oloa notkea joten oon alkanut venytellä vähintään kerran päivässä. Sen ansiosta saan kohta spagaatin :)
Kohti täydellistä vartaloa ja notkeaa suosittua tyttöä🙃
-Lilja
Eilen oksensin kaikki ruuat. Sormet kurkkuun ja samalla painaa nyrkillä mahaa. Sitten montakertaa altaaseen kaikki syöty ruoka. Näin mä pystyn laihduttamaan silleen ettei muut huomaa. Lisäksi oon lisänny mun liikuntaa ja veden juontia.
Ahistaa hirveästi syödä koska ihan kaikki ruoka lihottaa mua hirveästi. Osastolla ei pysty liikkumaan kunnolla joten tuun vaan päivä päivältä lihavimmaksi ja rumemmaksi. Hyi vihaan mun vartaloa.
Ajattelin syödä pääasiassa nesteitä koska ne saa oksennettua paremmin. Juon joka ruokapulan jälkeen vettä, jotta saisin paremmin kaiken ulos. Oksentamisen jälkeen tulee huippu fiilis. Tosi onnistunut tunne. Onnistun nyt edes jossain. Ja kun jatkan tätä pari viikkoa nii saan painoa lähtemään tosi paljon.
Mun tavoite paino on 39 kg. En tiiä mistä se tuli mut se vaan on. Haluaisin olla 168 cm pitkä ja painaa 39 kg. Sit olisin kauniin laiha ja tykätty ihminen. Kukaan ei sanois että näytän läskiltä. Kukaan ei vois haukkua mun ulkonäköä.
Sitäpaitsi kaikki tykkää laihoista tytöistä. Mielummin laiha kuin läski. Oon nyt läski mut kohta oon laiha. Mun pitäis pudottaa painoa suunnilleen 11 kg. En tiedä tarkalleen paljonko painan nyt, koska en ole käynyt vaa’alla pitkään aikaan. Viimeksi ehkä marraskuun puoli välissä ja silloin painoin 50.2 kg. Mut nyt tuntuu että painan ainakin jonkin verran vähemmän koska käsissä näkyy luut selvemmin. Toki oon edelleen aivan liian painava, mut vähän oon mennyt eteenpäin mun tavoitetta kohti.
Musta tulee pro-ana/pro-mia paitsi en ahmi vaan säätelemiin mun syömisiä ja oksenna lähes kaiken ulos. Haluan myös oloa notkea joten oon alkanut venytellä vähintään kerran päivässä. Sen ansiosta saan kohta spagaatin :)
Kohti täydellistä vartaloa ja notkeaa suosittua tyttöä🙃
-Lilja
perjantai 4. tammikuuta 2019
Sirpaleinen sielu
Mikään ei vaan onnistu. Nyt oon ollu aika kiltisti jos ei huomioida jouluaaton viiltelyä ja siitä huolimatta mun pitää olla täällä seuraavat kolme kuukautta.
Nyt menee hermot. No ihan vitun sama. Mä sit alan ihan kunnolla hankalaksi. Muutenkin tekee vaan mieli koko ajan viillellä ja tuntuu et ihan sama vaikka kuolisin. Elämä on paskaa. No sunnuntaina pääsen päivälomalle nii mukkaan lähtee muuten mahdollisimman paljon teriä ja näin.
En oo nyt ottanu mun lääkkeitä muutamaan päivään. Tai no oon mä ne ”ottanut” eli laittanut poskeen ja heti ku pääsee lääkekansilasta pois nii taskuun. Tällähetkellä mulla on 200 mg sertralinia ja 600 mg ketipinoria. Ja niinku mitä paskaa ketipinoria ei sais antaa alle 18-vuotiaille ja mun annoskoko on niinku sellanen et selvä lasketaan psykoosilääkkeksi. Ja mä en todellakaan hypi täällä missään psykoosissa.
No tän päivän jälkeen mulla on 200 mg sertralinia ja 900 mg ketipinoria. Aattelin et kerään niitä silleen et sertralinia on 1g ja ketipinoria 3g. Sitten kaikki pillerit kerralla. Jos en kuole nii menee ainakin pää sekasin.
Lisäksi vedän kädet auki heti kun saan terät. En viiltele kotona paljon ja sit ku saan tänne vähintään kuus terää niin sit lähtee. Kädet auki kunnolla ja sit ku ne on paikattu nii taas vähän ajan päässä viiltelyä lisää.
Tänään on 4.1. Eli 7.1 mä voin ottaa noi lääkkeet. Sunnuntaina 6.1 pääsen kotiin ja saan terät. Eli 7.1 illalla otan lääkkeet ja pidän viiltelyjuhlat.
Joo mä oon sairas ja hullu. Mut mitä välii. No mun elämällä ei oo mitään. Rikkinäinen oon ja hajalla. Mut ei ne mua haittaa. Vihaan itteäni joten voin pahoinpidellä mun kehoa ihan rauhassa. Sitäpaitsi ei se satu ketään muuta kuin mua fyysisesti. Toki kaikkiin läheisiin sattuu henkisesti mut ei se mitään. Mitä on ite tutustunut tälläseen paskaan.
Mä nyt oon oikeesti hiljaa enkä pilaa muiden elämää omilla ongelmilla. Vielä muutama päivä että saan taas viillellä ja kolmen päivän päästä kuolen todennäköisesti.
Better off dead
-Lilja
Nyt menee hermot. No ihan vitun sama. Mä sit alan ihan kunnolla hankalaksi. Muutenkin tekee vaan mieli koko ajan viillellä ja tuntuu et ihan sama vaikka kuolisin. Elämä on paskaa. No sunnuntaina pääsen päivälomalle nii mukkaan lähtee muuten mahdollisimman paljon teriä ja näin.
En oo nyt ottanu mun lääkkeitä muutamaan päivään. Tai no oon mä ne ”ottanut” eli laittanut poskeen ja heti ku pääsee lääkekansilasta pois nii taskuun. Tällähetkellä mulla on 200 mg sertralinia ja 600 mg ketipinoria. Ja niinku mitä paskaa ketipinoria ei sais antaa alle 18-vuotiaille ja mun annoskoko on niinku sellanen et selvä lasketaan psykoosilääkkeksi. Ja mä en todellakaan hypi täällä missään psykoosissa.
No tän päivän jälkeen mulla on 200 mg sertralinia ja 900 mg ketipinoria. Aattelin et kerään niitä silleen et sertralinia on 1g ja ketipinoria 3g. Sitten kaikki pillerit kerralla. Jos en kuole nii menee ainakin pää sekasin.
Lisäksi vedän kädet auki heti kun saan terät. En viiltele kotona paljon ja sit ku saan tänne vähintään kuus terää niin sit lähtee. Kädet auki kunnolla ja sit ku ne on paikattu nii taas vähän ajan päässä viiltelyä lisää.
Tänään on 4.1. Eli 7.1 mä voin ottaa noi lääkkeet. Sunnuntaina 6.1 pääsen kotiin ja saan terät. Eli 7.1 illalla otan lääkkeet ja pidän viiltelyjuhlat.
Joo mä oon sairas ja hullu. Mut mitä välii. No mun elämällä ei oo mitään. Rikkinäinen oon ja hajalla. Mut ei ne mua haittaa. Vihaan itteäni joten voin pahoinpidellä mun kehoa ihan rauhassa. Sitäpaitsi ei se satu ketään muuta kuin mua fyysisesti. Toki kaikkiin läheisiin sattuu henkisesti mut ei se mitään. Mitä on ite tutustunut tälläseen paskaan.
Mä nyt oon oikeesti hiljaa enkä pilaa muiden elämää omilla ongelmilla. Vielä muutama päivä että saan taas viillellä ja kolmen päivän päästä kuolen todennäköisesti.
Better off dead
-Lilja
torstai 3. tammikuuta 2019
masennus ja itsetuhoisuus
hautajaisiini pukeutukaa mustaan
mut vain koska se on tyylikästä
kun terä ihoon koskee
voin kerrankin hallita kaaosta
mikä on mun ympärillä
älkää murehtiko se on parempi näin
Mä voisin puhua nyt tärkeestä aiheesta. Tai oikeastaan kahdesta aiheesta jotka liittyvät toisiinsa. Eli masennus ja viiltely/itsetuhoisuus. Aihe on mulle tosi läheinen ja koskettaa mua tänä päivänäkin. Puhun ihan oman kokemukseni kautta ja muilla voi olla eri mielipiteitä.
Aloitin viiltelyn vuonna 2016 kesällä. En muista miksi erityisesti juuri silloin mut eipä sillä nyt hirveästi oo väliä. Aluksi viillot oli pintanaarmuja ja paranivat muutamassa päivässä. Saatoin viillellä parin viikon välein. Välillä oli kuukausien taukoja.
Ajan kuluessa mun olo meni huonompaan suuntaan. Masennus vei mennessään ja mielialat alko olla koko ajan maassa. Muille esitin että olin kunnossa. Muistan kuinka piilottelin terkkarin tarkastuksissa käsiä ja meinasin purskahtaa itkuun kun kysyttiin miten mulla menee. En halunnut kertoa. En halunnut että mun paha olo vaikuttais muihin ihmisiin.
Vuosi vuodelta viillot syveni. Tuli itsemurha yrityksiä. Vaelsin viikosta toiseen. Kuukaudet vauhti. Niin se oikeestaan menee tänä päivänäkin.
Vuosi 2018 oli mulle yhtä helvettiä. Alkuvuodesta yritin itsemurhaa toisen kerran. Kevään aikana yrityksiä tuli vaan lisää ja oikeastaan koko ajan mun mieli oli maassa. Halusin kuolla. En mitään muuta. Päivät vaelsin sumussa, illat ja yöt mietin itsaria ja sen toteuttamista. Laadin suunnitelmia ja kirjoitin itsemurhaviestin. Kun kesäloma alko en iloinnu siitä niinkuin muut. Olin päivät pitkät sisällä ja laadin suunnitelmia mitkä hylkäsin yksi toisensa jälkeen.
Keväällä mun hyvä ystävä kuoli. Joku perinnöllinen sairaus mulle sanottiin. En voi vieläkään ymmärtää että hän on poissa. En hyväksy sitä. Ihminen joka rakasti elämää ja oli aina iloinen. Ärsytti muita ja oli suosittu. Miks just sen ihmisen? Olisin antanut mitä vain että olisin kuollut hänen sijastaan.
Kesällä jouduin osastolle ensimmäisen kerran itsemurhayrityksen takia. Mulle diagnosoitiin vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö. Olin osastolla kolme viikkoa, mutta palasin pian takaisin ja olin melkein kaksi kuukautta. Pääsin etuajassa pois ja kaksi viikkoa sen jälkeen mun tyttöystävä kuoli. Olin jo valmiiksi tosi huonossa kunnossa ja tää ei auttanut mun tilannetta.
Siitä lähtien suunnittelin huolella itsemurha/ hatka suunnitelman. Sitten lähdin. Kerkesin olla kotona noin kuukauden. Jäin muutaman päivän päästä kiinni. Osastolle mars ja pakkohoitoon. Oon vieläkin katkera sille lääkärille. Kusipää koko tyyppi.
Nyt oon ollut yhtäjaksoisesti osastolla neljä kuukautta ja lisää on tiedossa. En varmaan pääse koko keväänä kotiin viiltelyn takia.
Viimeksi viilsin jouluaattona. Mulla oli ihan vitun paha olla. Halusin helpotusta mun oloon. Koska viiltelystä on tullut mulle ahdistuksenhallintakeino tietenkin aloin viiltelemään. Hoitaja kuitenkin sai mut tästä kiinni ja jouduin painimaan niiden kanssa mun teristä. Ei auttanut multa vietiin mun terät pois.
Viiltely on todella koukuttavaa. Kun fyysisen kivun avulla saa purettua henkisen tuskan sitä alkaa aina käyttämään. Sitten kun pieni kipu ei enää helpota ahdistusta alkaa viiltelemään syvemmälle ja enemmän.
Viiltely ei oo mitenkään hyvä tapa. Silti mä teen sitä. Tekisin päivittäin jos olis mahdollisuus. En kannusta ketään viiltelemään tai millään tavalla satuttamaan itseään mut en nyt voi kieltää ketään, koska itse teen sitä. Joten ei mulla oo oikeutta kieltää vaikka se onkin ihan vitun huono asia.
Masennus on edelleen mulla diagnosoituna. Psykoottinen masennus kiitos mun lääkärin. En itse koe, että mulla ois psykoottinen masennus tai jonkinlaisia tunne-elämän säätely ongelmia. Hyväksyn mun diagnooseista vaikean masennuksen ja ahdistus/paniikkihäiriön.
En toivois mun pahimmalle vihamiehellekkään masennusta tai itsetuhoisuutta. Elämä on yhtä helvettiä, jos sairastaa jotain kyseistä sairautta. Elämästä ei enää nauti ja lopulta tulee vaan kauhee riittämättömyyden ja huonouden tunne. Ei enää arvosta itseään ja hyväksyy itsensä satuttamisen ja rääkkääminen syömättömyydellä tai hitaasti viiltämällä. Pari mun viimistä elinvuotta on ollu helvettiä. Ja on edelleen. Ei tälle helvetille loppua näy.
Tavallaan haluaisin parantua ja elää onnellisena. Mut en mä uskalla lopettaa viiltelyä silloin kun ahdistaa tai on muutenvaan paska fiilis. Pelkään että tappaisin sillon itseni. Enää mulla ei oo kauheen voimakkaana kuolemanhalu yllä, mut edelleen tulee hetkiä jolloin voisin hypätä kaivoon tai jäädä junan alle.
-Lilja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)