keskiviikko 29. elokuuta 2018

Lisää paskaa

” sisältä päin mä oon totaalinen raunio. Sellanen minne aurinko ei pysty paistamaan. söin äsken aivan vitusti välipalalla. Miks mun itsekuri ei kestä? Tää vaan vahvistaa sitä kuinka huono ihminen oon. Mikään ei onnistu. Kaikki menee päin helvettiä. Oon meinannu pyörtyä tänään kolme kertaa. En enää jaksa. Yritän hokea itselleni että ainakin tulee nälkä tai tekee mieli ruokaa niin juo. paljon. vettä. Mä en ansaitse kavereita. En mun sisaruksia. Tai lemmikkejä. Ne kärsii kun joutuu jaksamaan mua. Miksi? Miksi ? Onneks löysin terottimen mun repusta. En tienny että se oli siellä. Nyt oikeesti viiltelen. Jos musta vuotaa verta oon elossa. Jos mulla on arpia mulla on oikeesti paha olla. Nyt tiedän entistä selvemmin että tapan itseni. Odotan rauhassa ja lopulta teen sen. Kuolen. Kaikki kuolevat joskus. Mitä väliä jos minä kuolisin pois ja helpottaisin kaikkien elämää. Kenenkään ei tarvis kantaa musta huolta. Oon ihan hirveän huomionhaluinen. Ei olis ikinä ei ikinä pitäny näyttää että on huono olla. Vittu ku en tätäkään kestäny. En oikeesti tuu ikinä jaksamaan elämää. Olisin kuinka kauan tahansa osastolla mikään ei muutu. Aina tuun olemaan tällänen paska. Kaikki vihaa mua. Miks mä en voi olla hyvä ihminen. Huomionhakuinen läski paska. Vittuu... Vien kyllä heti vaan ku voin itseltäni hengen. Haluan pois. Pois ihan kokonaan koko maailmasta. Mielummin olisin helvetissä, mihin joudun koska en usko, kuin maan päällä aiheuttamassa muille harmia ja vaivaa. Miks kukaan ei anna mun kuolla. Ne vaan esittää että olisin tärkee. Kauheen kaksinaamaista. Kaikki ihmiset on. Ihana ****** jolla on niin paljon vahvuuksia. Joka ei onnistu missään ja romuttaa kaikkien odotukset. Pärjää kaikessa tosi huonosti. Voisinpa mä puhua jollekin. Sillon vaan pilaisin sen henkilön päivän ja kaikki huolestuisi. Mä oon niin tyhmä. En oikeesti ansaitse elää. Miks mää edes elän. Viattomia ihmisiä kuolee ihan turhaan, mutta mä silti elän. Sillon kun haluais kuolla ei vain kuole. Mä oon niin huono ihminen. Ei oikeesti. Tappakaa mut oikeesti. Antakaa mun tappaa itseni. Antakaa mulle lääke, jolla kuolen. Tappakaa mut mahdollisimman hitaasti ja kivuliaasti. Mä en ansaitse nopeaa pääsyä pois. Tai sit mä itse kidutan itseni hengiltä. Mä en enää kestä. En oo kestäny pitkään aikaan. Just ku kaikki meni hyvin. Mun mieliala on ihan nollissa. Mä haluan kuolla. Hypätä jokeen ja kuolla. Mä vedän ranteen ihan kohta auki. Kuolema on ainoa vaihtoehto. ”

Ahdistaa

 ”Tuijotan seinää. Ahdistaa. Helvetisti. Miks mun pitää olla tällänen läski paska? Kukaan ei oikeesti tykkää musta. Oon ihan arvoton. Tässä yks ihmiselämä kuluu ihan turhaan. Miks ees elää, mulla on kaikki hyvin. Vaatteita ja ruokaa , mut silti oon tällänen paska. Voisin vaan kuolla. Kadota pois. Kaikilla ois parempi olla ilman mua. En saa tehtyä nyt mitään, ahdistus on lamauttanut mut. En varmana aijo näyttää sitä. Sitten en välttämättä pääsisi kotiin. Mihin mä oon oikein itseni sotkenu? Miks mulla ei saa olla terää? Ei oikeesti kukaan voi estää mua vahingoittamasta itseäni. Tekis mieli puhua. Mut en mä voi. Koko maailma on mua vastaan. En halua elää. Haluan kuolla. KUOLLA. Kuulitko mää haluan nukkua pois, kuolla, kupsahtaa. En mä selviä tän elämä kanssa. En oo tarpeeks vahva. Oon niin heikko. Sama kuolla pois. Tulis vaan kyyneleitä. Mut ei. Päästäkää mut pois täältä.”

Kerranki jotain positiivista

 Elämä voi näköjään hymyilläkkin. En edes muista kuinka mukavalta se tuntuu. Huolet tuntuu tuhat kertaa pienemmiltä, kun kohta saa taas elää ”normaalia” elämää kahden osastonuukauden jälkeen. Eilen tuli täyteen kuukausi tällä osastolla.

 No entä mun tulevaisuuden suunnitelmat? No ne tulee tässä:
1. Laihduta niin että olet ihana näköinen
2. Esitä muille että kaikki on hyvin
3. Eristy  muista
4. Yritä opiskella
5. Älä kerro kenellekkään laihduttamisesta tai pahasta olosta
6. Älä enää IKINÄ joudu osastolle vapaaehtoisesti

Niin eli mun paino tavote on 40 kg ja siihen mun pitäis laihtua vähän päälle kahdeksan kiloa. Ja se toteutuu käytännössä sillain, että syön todella vähän ja kulutan kaiken mitä olen syönyt. Liikun paljon ja teen lihaskuntoa että kroppani kiinteytyisi. Aa odotan niin innolla, kun pääsen välitavoitteeseeni.

 18.9 on mulla virallinen väliarviointi. Sillon oon puolessa välissä koko laihdutus operaatiota. Silloin mun pitäis painaa 45 kg mutta ei yhtään haittais, jos ois vähemmän. Ennen tota aina viikon välein on sellanen punnitus/mittauspäivä. Se on lauantaina. Tänään on vasta tiistai, voihan paska. Kuluisia aika nyt nopeesti nii pääsisin kotiin ja saisin vauhditettiin laihduttamista vielä enemmän :)

  Koulu alkaa mun pitää lopettaa kirjoittaminen. Jatkan tätä postausta koulun jälkeen. Tulee vähän pidempi postaus :))

Voi vittu, mä sorruin. Kävin kaupassa ja ostin mentospötkön.... no söin siitä puolet hyi. Ja loput heitin roskiin kun tajusin kuinka helvetisti mä lihoat jo syön ne... no siitä tuli 75 kcal lissää..

Oon nyt käyny päivässä kahdesti 15 min juoksulenkillä. Siinä saa ihan mukavasti kulutettua kun juoksee kovaa. Rakastan juoksemista. Se tunne ku jalat vaan kuljettaa sua minne ikinä haluatkin ja siinä vaan unohtaa kaikki murheet. Samalla jos laittaa soittolistan pyörimään nii Ai että.

Pääsin 28.8 eli eilen, pääsin miinuskaloreille -1980. Jes!! Pittää vaan muistaa syödä tooosi vähän ja liikkua tarpeeksi ettei painonpudotus ala kuluttamaan lihaksia.

Oon nyt tosi iloinen, ku pääsen kotiin. Pittää vaan suunnitella sinne uus ateriasuunnitelma, kun voi jättää ruokia väliin ihan erilailla, mitä osastolle :) Voisin nyt mennä tekemään sitä.

Muistakaa että vaikka välillä olisi ihan pohjalla sieltä voi nousta!!

-Lilja

tiistai 28. elokuuta 2018

Jes!!

  Mä pääsen osastolta pois ihan kohta!!! jee oikeesti sitten voin aina jättää syömättä aamupalan ja lounaan ja välipalalla syödä vaan mahdollisimman vähä, iltapalalla myös!! En oo päässy käymään puntarilla nyt, mut ootan siihen että pääsen lomille. Lisäksi käyn mun omassa koulussa parina päivänä.

  Niiden lomien jälkeen katotaan tilannetta ja arvioidaan kotiutuminen. No tiiän että ne menee päin helvettiä, mut ei se mua kiinnosta. Esitän vaan että kaikki on hyvin :)) eli voin laihduttaa ja lopulta tappaa itseni. Hah ja en vitussa aijo kertoa mun vanhemmille mittään saa neki uskoa että mulla on kaikki kunnossa :)) oon tosi ilonen ku saan huijattua näitä näin paljon.

 Ottakaa vaan mä oon kohta niiiin ihanan laiha, että en kestä. Oon onnistunu pittää nyt alle 400 kcal/pv. Toivottavasti kotona itsekuri ei petä... jos nii oon nii vihanen että joo. Alan välttelee muiden kanssa syömistä, koska sillon ei tuu syötyä nii paljon jos on yksin.

  Kohta pitää mennä takas kouluun... no kun se mun huonekaveri ei oo nyt täällä nii oon voinu kävellä jo vartin. Saan ainakin jotain poltettua tästä mun läskistä :)

-Lilja

maanantai 27. elokuuta 2018

Kuulumisia

 Elämä ei vois sitten yhtään hankalampaa olla. Oon tosi säälittävä. Nytkin kävelen mun huonetta ympäri jotta kuluis kaloreita. Vielä viis minuuttia niin oon kävely 45 min. Mut oon pysyny tosi hyvin ruokasuunnitelmassa!!

Muuten tänään onki tosi paska päivä. Mieliala on tosi huono ja vituttaa kaikki. Oon tosi surullinen ja muutenki masentunut. Saan huonekaverin, jee! oikeesti sit en voi enää kävellä vaan ympyrää ja kuluttaa kaloreita ku se on täällä huoneessa varmaan koko ajan.

Mutta joo. Tällähetkellä ahistaa ihan hirveesti. Miks oon tällänen saatanan läski, miks just mun pitää ees elää, miks en oo onnistunut tappaa itseäni?? Keksin muuten tosihyvän keinon tappaa itseni. Ensin vähennän mun ruuan saantia niin paljon että oon ihan pelkkää luuta ja nahkaa, niin että luut näkyis ilman että vetää vatsaa sisään ja sit hankkisin silleen ehkä jotain 700-1000 Mg melatoniinia ja Propralia ehkä jotain 500 mg ja vetäisin ne kaikki kerralla. Jos en kuolis nii pääsisin ainakin ihan hirveen sekavaaan tilaan jossa en muistais mitään.

 Ai että ku voisin vaan kuihtua kasaan ja kuolla. Ei elämä oo tehty mua varten. Ihan turhaan mää täällä osastolla istun koska ei tää kuitenkaan auta mitään. Oon turhana huolenaiheena ja vaadittavana täällä eikä siinä oo mittään järkeä. On varmasti ihmisiä jotka tarvis osastopaikkaa tuhat kertaa enemmän entä minä.

Ää nyt se uus tyttö tuli. Hyvästi mun kalorien kulutus.... tietenki liikuilla voin juosta mut ei se kuluta läheskään yhtä paljon, ku neljä tuntia kävely tosi reipasta vauhtia... voihan vittu oikeesti!

-Lilja

lauantai 25. elokuuta 2018

Laihduttaminen

  ”Nostan puhelimen pöydältä. Otan sen käteen. Ahdistuskohtaus on juuri ohi, sen jälkeen on ontto oli. Sormet näpyttelevät tutut sanat hakukentään ”pro-ana” tai ”vinkkejä laihdutukseen”
Netti pätkii ja sivut latautuvat hitaasti näkyviin. puhelin kertoo että olen käyny jo kaikilla sivuilla. huokaisen raskaasti - miten oon näin idiootti ku menin syömään”

Mulla on tosi tarkat säännöt ja ruokasuunnitelmat. Kiellettyjen ruokien lista kasvaa koko ajan vai pidemmäksi ja pidemmäksi. Sääntöjä ja tapoja tulee lisää. Ahdistus syödessä vaan lisääntyy. Kaikki tää ruoka kertyy mun mahaan tai reisiin ja kohta oon ihan saatanan läski.

Mun tavoite paino on 40 kg ja oon 164 cm pitkä. Nyt painan 48.4 kg ja peiliin katsoessa näen vain läskin pullaa mussuttavan sohvaperunan. Sorruin eilen ja tosi pahasti. Aamulla söin tuorepuuroa desin ja join vihreää teetä. Lounaaksi söin neljä kasvispyörykkää ja muutaman ranskalaisen yök. Välipalaksi meni kupillinen jäätelöä, päivälliseksi vegeburgeri ja ranskalaisia ja illalla juotava mansikka jugurtti ja 2 riisikakkua. Hyi että mitä kaloripommeja. Eilen kaloreita meni plussalle 224..... Nyt tästä päivästä tulee sellanen rääkkipäivä että  oksat pois ja pala latvaan.

Eilen aamulla oli viikottainen punnitus, kun osastolla en pääse päivittäin käymään puntarilla... vaaka näytti ensimmäisen kerran alle 49 kg.  Jes! Varmaan tän takia söin niin paljon. Tänään olen vielä kotona mutta en uskalla käydä puntarilla koska söin niin vitun paljon eilen.

Tulevan viikon noudatan ruokasuunnitelmaa todella tarkasti. Jospa tämä blogi tsemppaisi minua vielä enemmän laihduttamaan :)

Tässä siis ruokaauunnitelma joka on ollut käytössäni nyt n. 1 vk

Aamupala:
1 dl puuroa/ 60 kcal
2dl tee
2dl vettä
= 60 kcal

Lounas
1dl laatikkoruokaa/n.70 kcal
50g salaattia/ 15 kcal
2dl vettä
=85 kcal
tai
1 pieni peruna/ 30 kcal
100g salaattia/ 30 kcal
2rkl kastiketta/ 20 kcal
2dl vettä
=80 kcal

Välipala
1 omena/ 40 kcal
4dl vettä
=40 kcal

Päivällinen
1dl keitto/ n.60 kcal
1dl maitoa/ 32 kcal
=92 kcal

Iltapala
1 riisikakku/ 27 kcal
2dl vettä
2dl tee
1 hedelmä/ 40 kcal
=67 kcal
=337 kcal

Lisäksi aina jos käy vähänkään mielessä syödä niin heti juon 3dl vettä. Päivässä kulutan liikkumalla kaikki nuo kalorit pois ja yritän vielä saada parisataa miinuskaloria.

Haluaisin jättää lounaan ja päivällisen aina välistä mutta se ei ole mahdollista... heti kun pääsen kotiin ja alan käymään omassa koulussa jätän ihan heti aamupalan ja lounaan välistä ja päivällisen pyrin aina ”syömään” yksin omassa huoneessa. Sitten saisin laihdutettua vielä paremmin :))

Muistakaa ihmiset että laihana susta tykätään ja kaikki vaatteet sopii sulle ja niin edelleen. Pliis antakaa mun olla laiha en halua enää ikinä lihota!!!!

-Lilja

Tervetuloa!

hei,
tervetuloa lukemaan blogiani! Olen 14-vuotias tyttö, jonka elämä on kuihtumassa kasaan. Kirjoittelen tänne aina anonyymina, koska en haluan loukata/satuttaa minulle läheisiä ihmisiä niin arkaluonteisilla aiheilla mistä aijon puhua ja avautua. En myöskään halua päästää ketään ihmistä liian lähelle minua. Esiinnyn täällä Liljana. (joka ei siis ole oikea nimeni xdd)
     Päällisin puolin olen ollut aina aika iloinen persoona ja vauhdikas lapsi myös. Kunnes sitten eräänä kauniina päivänä yritin itsemurhaa, niin että siitä muutkin saivat tietää... Yhteensä olen elämäni aikana yrittänyt tappaa itseni viisi kertaa. On vain tuntunut siltä ettei jaksa. 
     Minulle on diagnosoitu vaikea masennus ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi salaa laihdutan ja haluan olla todella laiha. Tällähetkellä olen nuorten psykiatrisella osastolla hoidossa masennuksen ja itsetuhoisten ajatusten takia. 
     Välit vanhempiini minulla ei ole hyvät ja riitelen heidän kanssaan paljon. Sisarusten kanssa välit eivät ole hyvät myöskään ja olen eristäytymässä perheestäni. Joka toisaalta ei haittaa. 
     Tykkään todellapaljon eläimistä ja varsinkin koirat ovat sydäntä lähellä. Liikunta on minulle pakkomielle ja ruoka myös. Tälläisen läskikasan kuuluisikin laihtua. 
    Minua on kiusattu ala-asteella monta vuotta ja kiusaajat olivat ”kavereitani”. Ylä-asteella homma jatkui kiusaajat vain vaihtuivat. Kouluun motivaatio on nollissa  ja ylipäätään koko elämään sama. 

Aion kuitenkin vielä yrittää. No en oikeesti. Haluan onnistua elämässäni edes jossain, joten heti kun olen laihduttanut tarpeeksi, tapan itseni. En halua kuolla täysin epäonnistuneena ihmisenä. Ja olen tarpeeksi laiha varmaan vasta monen kuukauden päästä. Silloin ihmiset alkavat uskoa että minulla ei ole enää mitään hätää ja voin rauhassa vetää lääkkeet nassuun. 
Vaihtoehtoja on kaksi: selviä tai kuole, yhtä elämän peli tämä on :)

  Tästä lähtien kirjoitan minun matkastani tänne. Joten tervetuloa mukaan!

-Lilja