Päivät menee niin tuskallisen hitaasti.
Eilen oli tekemistä tosi paljon ja nyt kerään voimia että jaksaisin. Kävin shoppailemassa vaatteita ja osastolla kävin ulkona ja ostin hiusvärin. Illalla suihkussa sitten värjäsin mun hiukset. Niistä tuli ihan kivat mut väri ei tarttunut joihinkin kohtiin nii se näyttää vähän höpsöltä mut ei kiinnosta voin värjätä ne uudestaan parin viikon päästä jolloin niistä tulee tasaisen väriset.
Fiilis on paska ja vituttaa. Haluan terän. Haluan viiltää. Onneks mä saatan päästä kotiin jonku ajan päästä nii sit kyllä lähtee. Viillän ja viillän. Ihanaa verta paljon kipua mun elämä. Se on elämää. Se on parasta. Kun kerrankin ahistus helpottaa.
Ne tikatut haavat on tulehtuneet xd. Hyvin meni. Pitää näyttää niitä lääkärille. Ne on punaiset vuotaa mätää ja ihan helvetin kipiät.Btw mun hiukset haisee aika hyvältä .
Äiti aiko tulla käymään kohta. Pelottaa mitä se sanoo näistä hiuksisita. No mut mun hiukset nii mitä vitun väliä. Ei vaikuta sen elämään :))
-Lilja
sunnuntai 30. joulukuuta 2018
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
yksin ja hukassa
Mun on vaan niin pala olla. En jaksa enää. Makaan yksin pimeässä huoneessa kuulokkeet korvilla. En van jaksa. Tekis mieli maata koko päivä loppuun asti. Olla vaan sängyn pohjalla ja itkeä. Mut kyyneleitä ei tuu. Sisältäni oon ihan hukassa. Olo on nii tyhjä ja turha, palasiksi hajonnut. En vaan kestä mitään.
Ahistaa kaikki. Kylmiä väreitä kulkee mun selkää pitkin. Ne tuntuu vähitellen kaikkialla. Käsissä jaloissa päässä mahassa jokapuolella. Makaan vaan paikoillani. En jaksa tehdä mitään mut tuntuu siltä että on pakko tehdä jotakin. En kestä ajatusta että en jaksa tehdä mitään. On liian turha olo.
Oon ollu aina se tyyppi, joka tekee kaikki projektit etuajassa ja täydellisesti. Se iloinen pirteä ja vauhdikas kympin tyttö. Mut mä en vaan jaksa. En jaksa tänään. En jaksa huomenna. Oon henkisesti ihan palasina.
Vanhemmat hokee luottamuksenpuutetta. Nii no en luota itseeni nii miten muutkaan vois luottaa muhun. Voi paska. Mikä mua oikein vaivaa?
En jaksa. Mut en halua näyttää sitä kenellekään. Mun pitäis olla vahva. Mut mä en enää jaksa esittää vahvaa, kun en mä oo. Oon henkisesti niin heikkona ettei sitä voi ees tajuta ihmisjärjellä.
Ainut toivo mun tässä päivässä oli kaupassa käynti. Mutta en mä sinne päässy, hoitajia ei ollu tarpeeksi. Niin ärsyttävää. Yks ainut asia mitä oisin halunnut. Vain yks asia mikä ois pelastanu mun päivän. Sitä ei enää voi pelastaa mikään muu kuin suklaa tai terä.
Suklaassa on kyllä ihan hirveästi kaloreita mut ei se mitään koska oon syöny nyt muutenkin tosi huonosti. Ei tee mieli mitään muuta ruokaa kuin suklaata. On vaan kuvottava olo. En halua tehdä mitään. Haluan kuolla tähän sängylle.
Pelkään näyttää mun oikeeta mielentilaa. En vaan halua, että kukaan tietäis miltä musta tuntuu. Samalla haluan huutaa jollekin että mulla on helvetin paha olo ja haluan tarvittavan ahdistus lääkkeen. En kyllä varmasti lähe täältä mun turvapaikasta minnekään. Mun sänky, viltin alla, huppu päässä, kuulokkeet päässä, pimeä huone. Tää on mun turva.
En tiiä miks tunnen olevani turvassa pimeässä. Varmaan sen takia että mua ei voi nähdä. Voin olla yksin pahan oloni kanssa. Tekis mieli oksentaa kaikki ruoka ulos. Haluan tehdä tälle ololle jotain konkreettisesti. Mut en mä voi. En voi viiltää, en voi tappaa itseäni. En voi satuttaa itseäni millään muullakaan tavalla. Ja sitäpaitsi viistäminen helpottaa tuskaa kaikista eniten.
On niin väärin että multa viedään mun ainut keino pysyä hengissä. Tästä sit lähtee syömättömyys ja raapiminen. Tai no en mä jaksa raapia. Se on nii vitun säälittävää. Vaan viiltämällä saa syviä ja tarpeeksi kipua selviämiseen. En tiiä mitä noi tekee sit ku mä lähes tätä alamäkeä alaspäin vetämään. Koska viiltelyn avulla oon jaksanu edes jotenkin. Nytkun se viedään multa pois mun mielentila laskee niin varmasti ja on alkanu laskemaan että oon kohta jossain letkuissa suunnilleen koska en jaksa syödä eikä tee mieli ruokaa tai muutenkaan tehdä mitään.
Elämä on liian vaikeaa mulle. Antais mun vaan jumalauta päästää irti. Pääsis kaikki muutkin paljon helpommalla <3
- Lilja
Ahistaa kaikki. Kylmiä väreitä kulkee mun selkää pitkin. Ne tuntuu vähitellen kaikkialla. Käsissä jaloissa päässä mahassa jokapuolella. Makaan vaan paikoillani. En jaksa tehdä mitään mut tuntuu siltä että on pakko tehdä jotakin. En kestä ajatusta että en jaksa tehdä mitään. On liian turha olo.
Oon ollu aina se tyyppi, joka tekee kaikki projektit etuajassa ja täydellisesti. Se iloinen pirteä ja vauhdikas kympin tyttö. Mut mä en vaan jaksa. En jaksa tänään. En jaksa huomenna. Oon henkisesti ihan palasina.
Vanhemmat hokee luottamuksenpuutetta. Nii no en luota itseeni nii miten muutkaan vois luottaa muhun. Voi paska. Mikä mua oikein vaivaa?
En jaksa. Mut en halua näyttää sitä kenellekään. Mun pitäis olla vahva. Mut mä en enää jaksa esittää vahvaa, kun en mä oo. Oon henkisesti niin heikkona ettei sitä voi ees tajuta ihmisjärjellä.
Ainut toivo mun tässä päivässä oli kaupassa käynti. Mutta en mä sinne päässy, hoitajia ei ollu tarpeeksi. Niin ärsyttävää. Yks ainut asia mitä oisin halunnut. Vain yks asia mikä ois pelastanu mun päivän. Sitä ei enää voi pelastaa mikään muu kuin suklaa tai terä.
Suklaassa on kyllä ihan hirveästi kaloreita mut ei se mitään koska oon syöny nyt muutenkin tosi huonosti. Ei tee mieli mitään muuta ruokaa kuin suklaata. On vaan kuvottava olo. En halua tehdä mitään. Haluan kuolla tähän sängylle.
Pelkään näyttää mun oikeeta mielentilaa. En vaan halua, että kukaan tietäis miltä musta tuntuu. Samalla haluan huutaa jollekin että mulla on helvetin paha olo ja haluan tarvittavan ahdistus lääkkeen. En kyllä varmasti lähe täältä mun turvapaikasta minnekään. Mun sänky, viltin alla, huppu päässä, kuulokkeet päässä, pimeä huone. Tää on mun turva.
En tiiä miks tunnen olevani turvassa pimeässä. Varmaan sen takia että mua ei voi nähdä. Voin olla yksin pahan oloni kanssa. Tekis mieli oksentaa kaikki ruoka ulos. Haluan tehdä tälle ololle jotain konkreettisesti. Mut en mä voi. En voi viiltää, en voi tappaa itseäni. En voi satuttaa itseäni millään muullakaan tavalla. Ja sitäpaitsi viistäminen helpottaa tuskaa kaikista eniten.
On niin väärin että multa viedään mun ainut keino pysyä hengissä. Tästä sit lähtee syömättömyys ja raapiminen. Tai no en mä jaksa raapia. Se on nii vitun säälittävää. Vaan viiltämällä saa syviä ja tarpeeksi kipua selviämiseen. En tiiä mitä noi tekee sit ku mä lähes tätä alamäkeä alaspäin vetämään. Koska viiltelyn avulla oon jaksanu edes jotenkin. Nytkun se viedään multa pois mun mielentila laskee niin varmasti ja on alkanu laskemaan että oon kohta jossain letkuissa suunnilleen koska en jaksa syödä eikä tee mieli ruokaa tai muutenkaan tehdä mitään.
Elämä on liian vaikeaa mulle. Antais mun vaan jumalauta päästää irti. Pääsis kaikki muutkin paljon helpommalla <3
- Lilja
Vituttaa
Miks mun elämän pitää olla näin saatanan vaikeaa. Mikään ei onnistu. Mikkään ei mee suunnitelmien mukaan. Kaikki vaan hajoaa käsiin. Heti ku oon saamassa enemmän vapauksia menee kaikki päin persettä.
Miks vitussa mun pitää olla tällänen ihminen. Haluan kuolla. Haluan pois. En halua elää. En halua olla täällä. Haluan pois tästä kaikesta. Ilman kipua ei ole minua. En tiiä kauanko jaksan ilman viiltävistä. En kauan. Sit mun on pakko purkaa mun pahaa oloa johonki. Haluan terän niin saatanan paljon että alkaa itkettää.
Miks mun piti mennä antamaan se terä pois. Nyt en pääse pitkään aikaan kotiin tai pihalle. Nii vitun paskaa oikeesti. Menee moti. Haluan oikeesti hypätä alas sillankaiteelta. Tai vetää ranteet auki. Ois niin ihanaa. Veri vakuus vaan pois ja lopulta mäkin lähtisin. Ranteet vaan auki. Pitkät viillot. Suuret suonet katki eikä paluuta mihinkään. Oisin vaan haudas ikuisessa raujassa. Eihäirite melu, ei ahdistus. Mitään ei ois. Ei tarvis mitään pakoon päästä, ku ei oo mitään mitä pelätä, ei mitään mitä rakastaa. Ei vaan ois mitään. Sillä selvä.
Tällähetkellä itsari houkuttaisi. Nii paljon että haluan toteuttaa sen. Mut hyvällä suunnitelmalla. En millään hätiköidyllä paikalla minkä takia menis pitkäksi ajaksi mahdollisuudet. Pitäis olla hyvä suunnitelma. Niin varma että se kestäis tuulen ja myrskyn. Sellainen joka oikeesti toimis.
Ranteet auki taktiikka ois hyvä. Se sattuis ihan vitusti. Muttamutta mullahan ei oo niitä saatanan teriä. Ku noi kusipäät vei ne multa pois. Vittujen vatun vittu. Miks onnistun taas jälleeen kerran paskomaan asiat.
Haluan ulos. Tää mun fiilis kaipaa suklaata ja hyvän sarjan. Pimeän huoneen. Siten mä pääsisin yli tästä olosta. Ehkä. Mut todennäköisesti en pääse ees pihalle. Vittu. No pitää mennä kysymään koska saatana haluun raikasta ilmaa ja suklaata.
-Lilja
Perseelleen meni
voi vittujen vittu.
Mulla ei oo enää yhtään terää. Noiden saatanan ärsyttävien hoitajien takia. Vittu. Kerkesin viiltää vaan muutaman jotka ei ees ollu syviä vituttavaa.
No mähän sit järkevänä äsken revin tikit pois hampailla. Vaan toisesta haavasta. Nyt ahistaa muutenkin ihan vitusti. Ei tee mieli tehdä mittään muuta ku viillellä, mut mä en voi viillellä ku ei oo terää. Oon nii vitun vihainen noille ku ne vie mun ainoan keinon hallita ahdistusta niin ettei ahistus hallitse mua.
Noi ei ymmärrä mittään. Vitun kusipäitä kaikki.
Haluan kauppaan. Tarvin suklaata ja ripsientaivuttimen. Sain joululahjaksi lahjakortin kaikkiin K-ryhmän kauppoihin. Eli se käy kaikissa K- marketeissa, intersportissa ja budjeksportissa. Tän osaston lähellä on K-market nii voin mennä sit ostaa sieltä suklaata ja smoothien ja ripsientaivuttajan. Ne mä tarvin nyt.
Mut jollain vitun tavalla en usko että se toimii tuolla kaupassa. Skevdiekbs enkä tiiä että viitsinkö mennä sinne jos se ei toimikkaan koska mulla ei oo tilillä paljon raha... tuo asia ahistaa mua ihan helvetin paljon vaikka tiiän kuitenkin että se toimii siellä koska k-market kuuluu k- kauppoihin.
Joo oon ihan sekasin ja ahdistunut. En halua olla mä mut en halua olla kukaan muu.
- Lilja
Mulla ei oo enää yhtään terää. Noiden saatanan ärsyttävien hoitajien takia. Vittu. Kerkesin viiltää vaan muutaman jotka ei ees ollu syviä vituttavaa.
No mähän sit järkevänä äsken revin tikit pois hampailla. Vaan toisesta haavasta. Nyt ahistaa muutenkin ihan vitusti. Ei tee mieli tehdä mittään muuta ku viillellä, mut mä en voi viillellä ku ei oo terää. Oon nii vitun vihainen noille ku ne vie mun ainoan keinon hallita ahdistusta niin ettei ahistus hallitse mua.
Noi ei ymmärrä mittään. Vitun kusipäitä kaikki.
Haluan kauppaan. Tarvin suklaata ja ripsientaivuttimen. Sain joululahjaksi lahjakortin kaikkiin K-ryhmän kauppoihin. Eli se käy kaikissa K- marketeissa, intersportissa ja budjeksportissa. Tän osaston lähellä on K-market nii voin mennä sit ostaa sieltä suklaata ja smoothien ja ripsientaivuttajan. Ne mä tarvin nyt.
Mut jollain vitun tavalla en usko että se toimii tuolla kaupassa. Skevdiekbs enkä tiiä että viitsinkö mennä sinne jos se ei toimikkaan koska mulla ei oo tilillä paljon raha... tuo asia ahistaa mua ihan helvetin paljon vaikka tiiän kuitenkin että se toimii siellä koska k-market kuuluu k- kauppoihin.
Joo oon ihan sekasin ja ahdistunut. En halua olla mä mut en halua olla kukaan muu.
- Lilja
maanantai 24. joulukuuta 2018
Joulu on taas täällä
Tänään on 24. päivä Joulukuuta. Eli jouluaatto.
Mä en tykkää joulusta yhtään. Turhaa panikointia ja stressiä ruuasta, lahjoista ja siisteydestä. Kaiken pitää olla täydellistä. Nii ja sit pitää viettää joulua perheen kanssa. Kavereita ei saa nähdä, koska on joulu.
Inhoan tota. En jaksa panostaa lahjoihin tai ruokaan. Mulle se on yks päivä muiden seassa. En tykkää antaa lahjoja tai saada lahjoja. Mä annoin vaan yhden joululahjan. Ja se oli mun parhaalle kaverille. Halusin muistaa sitä, kun hän on ollu mulle tukena koko tän hankalan syksyn. Se riittää mulle.
Tää joulu ei ees tunnu joululta. Oon koko joulun osastolla viiltelyyn takia. Yhdeksän tikkiä. Toisaalta oisin halunnu olla joulun kotona ihan vaan mun sisarusten takia mut toisin kävi. Tai no saatan mä tänään päästä käymään kotona jos mun vanhemmat uskaltaa ottaa mut kotiin. Yöksi en missään nimessä pääse ja se päivälomakin on aika mahdoton saada.
Mut joo. Oon nyt nää jouluhössötys päivät viiltelemättä, mut sen jälkeen lähtee. Omistan nyt kaks terää, kun se yks pöllittiin. No kaks terää on ihan fine.
Nyt mulla on täällä osastolla paljon enemmän kivoja vaatteita ja muutenkin asioita mitä tarvin enemmän :)) No kai tästä joulusta voi tulla ihan siedettävä. Ehkä. Todennäköisesti ei.
Jokatapauksessa hyvää joulun aikaa <3
-Lilja
Mä en tykkää joulusta yhtään. Turhaa panikointia ja stressiä ruuasta, lahjoista ja siisteydestä. Kaiken pitää olla täydellistä. Nii ja sit pitää viettää joulua perheen kanssa. Kavereita ei saa nähdä, koska on joulu.
Inhoan tota. En jaksa panostaa lahjoihin tai ruokaan. Mulle se on yks päivä muiden seassa. En tykkää antaa lahjoja tai saada lahjoja. Mä annoin vaan yhden joululahjan. Ja se oli mun parhaalle kaverille. Halusin muistaa sitä, kun hän on ollu mulle tukena koko tän hankalan syksyn. Se riittää mulle.
Tää joulu ei ees tunnu joululta. Oon koko joulun osastolla viiltelyyn takia. Yhdeksän tikkiä. Toisaalta oisin halunnu olla joulun kotona ihan vaan mun sisarusten takia mut toisin kävi. Tai no saatan mä tänään päästä käymään kotona jos mun vanhemmat uskaltaa ottaa mut kotiin. Yöksi en missään nimessä pääse ja se päivälomakin on aika mahdoton saada.
Mut joo. Oon nyt nää jouluhössötys päivät viiltelemättä, mut sen jälkeen lähtee. Omistan nyt kaks terää, kun se yks pöllittiin. No kaks terää on ihan fine.
Nyt mulla on täällä osastolla paljon enemmän kivoja vaatteita ja muutenkin asioita mitä tarvin enemmän :)) No kai tästä joulusta voi tulla ihan siedettävä. Ehkä. Todennäköisesti ei.
Jokatapauksessa hyvää joulun aikaa <3
-Lilja
lauantai 22. joulukuuta 2018
Viiltely
Triggered varotus!!! Tämä postaus sisältää viiltely kuvia, joten lukeminen omalla vastuulla ja omaa harkitsemiskykyä käyttäen!!!
Nonni mun kotiloma meni just niinku pelkäsin.
Kotona viilsin muutaman pikkusen. Ja piilotin kolme terää mun tavaroihin. Kotona meni muuten ihan hyvin. Leivoin suklaakakun, olin puhalla koirien kanssa, näkkiin mun parasta kaveria ja näin.
Kun tulin tänne mun tavarat tarkistettiin. Ja haha ne ei löytänyt yhtään terää. No sit meni moti elämään jamenin viiltelee vessaan. En käyny iltapalalla ja viiltelin ehkä sellaisen 40 min. Pesin vessan siitä mun verestä ja lähtien omaan huoneeseen ilman että niitten syvien jälkien oli mitään. No just sillon piti mennä hakee lääkkeet ja se vuoti mun hupparin läpi. Onneks se hoitaja ei huomannut.
No ku vihdoin pääsin omaan huoneeseen jatkoin vaan viiltelyä. Olin just saamassa siitä yhdestä syvän, kun hoitaja tuli mun huoneeseen. Se nyt tietenki huomas sen ja sit hälytti apua. Kerkesin työntää terän mun tyynyn alle mut ne löysi sen kuitenkin.
No sain yhteensä yhdeksän tikkiä. Viis toiseen ja toiseen neljä. Loppujen lopuksi vaan kaks piti tikata vaikka muutama oli just silleen et tikataanko vai ei. No tän takia en saata päästä lomille jouluksi :((
Vittu.
Sit ku tulee uudelleen oaska olo nii voin viillellä :) toki en aio tehdä ihan nii syviä että ne pitäis tikata. Mut melkein sellaisia. Koska ne sattuu ihan vitusti ja muutenkin rumemman näköset parantuneena ja mullehan on ihan oikein et näytän vielä rumemmaksi mitä ennen. Ja sitä paitsi ku en voi näyttää mun käsiä missään joka tapauksessa nii ihan sama vaikka ne ois rumemman näköset.
Se lääkäri joka tuli tikkaamaan mun käden, sano et muutama sentti enemmän pituutta nii oisin vetänyt jänteen katki ja sit ei toimia käsi enää kunnolla. No ehkä viillän nyt tästä eteenpäin silleen etten voi vetää jänteitä poikki.
-Lilja
perjantai 21. joulukuuta 2018
Sataan osaan hajonnut
Tuntuu niin rikkinäiseltä.
En oikein saa kiinni mun ajatuksista. Ne on nii sekavia. Tuntuu kuin kaikki hajoais käsiin. Mä pääsen huomenna päivälomalle kotiin. Se on tosi iso askel mulle eteenpäin, koska en oo käyny kotona pitkään aikaan. Haluun sinne nii kovasti mut samalla pelottaa ihan helvetisti.
Tiiän että paskon mun päiväloman. En ees uskottelee itelleni että se menee hyvin. Koska mitä saat kun yhdistät tytön joka on viillellyt monta vuotta ja sitten estetään viiktelemästä monen kuukauden ajan + kotiloma jossa tyttö pääsee käsiksi kaikkiin omiin teriinsä ja purkamaan monen kuukauden ahdistukset?
Nii luulen että siitä ei seuraa mitään hyvää. Nimittäin mä vedän käet ihan helvetin täyteen syviä viiltoja, koska en oo pystyny satuttaa itteäni kunnolla ja mä oikeesti tarvin kipua ja verta nyt ihan helvetin paljon :)
Ois kivaa jos pääsisin tänään pihalle. Mun omahoitaja on tänää iltavuorossa ja ku kysyin se sano et mahdollisesti. Toivon et pääsen pihalle tarvin raikasta ilmaa. Lisäksi ku en eilen pääsy pihalle nii vituttais aika paljon jos en pääsis tänäänkään.
Kun oon nyt alkanu stressaa kauheasti kaikkia asioita, mun naama on alkanu taas kukkimaan. Tällähetkellä omistan kaksi ihan helvetin isoa ja saatanan kipeää finniä. Toinen leuassa toinen otsassa . Ja näytän täten tosi viisaalta . No onneks meikit on keksitty :)
Kolme yötä jouluun. En tykkää joulusta. Turhaa lahjojen antamista ja hössöttämustä ruuasta ja siivouksesta. En mä vaan jaksa sellasta.
Ja laihduttamisen takia joulu on yhtä helvettiä, kun ei voi välttää ruokailuja... No ehkä mä kestän yhden päivän jos paastoon muutaman edellisen. Tänään oon syöny 250 kaloria ja huomenna syön 100 kcal. En nimittäin halua olla tällänen läski possu jolla on ruma keho.
-Lilja
torstai 20. joulukuuta 2018
Kohta voin taas viiltää
Vielä yksi päivä. Yksi päivä ja pääsen ensimmäistä kertaa kotiin moneen kuukauteen. Jes :))
Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.
-Lilja
Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.
-Lilja
lauantai 15. joulukuuta 2018
Sometime is better keep out
Nukuin tänään pitkään.
Jatkoin vaan nukkumista vaikka hoitajat yritti repiä mua sängystä ylös.
En kerenny aamupalalle, mikä ei haittaa mua yhtään, koska aamulla tulee usein syötyä ihan liikaa.
On jotenki tosi outo olo. En tiiä mitä tapahtuu. Mitä mulle tapahtuu. Miks mun pitää olla täällä.
En jaksa voimat on lopussa. Ihan kokonaan. Väsyttää ja vituttaa kaikki.
Lounaalla söin 95 kaloria. Välipalalla juon kupin kahvia riisimaidolla. Siinä on 13 kcal/ 100ml.
Ajattelin että nopeutat tätä laihdutusoperaatiota, koska ahistaa nii paljon kattoa itteäni peilistä. Ruuan jättäminen ei oo mikään ongelma, koska ruoka ja kalorit ahistaa mua ihan helvetin paljon.
On ikävä mun teriä. On ikävä viiltelyä. Sitä kun veri valuu altaaseen ja kipu valtaa koko käden. Tiiän tää kuulostaa niin vitun hullulta. Mut mä oon hullu, ainakin noitten lääkärien ja hoitajien mielestä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen satuta itteäån. Mä voin kuitenkin sanoa että satutan itteäni ja laihdutan ja oon ihan kunnossa.
Sit ku sais uskoteltua muille että oon kunnossa nii ois ihan kiva. Kuitenkin jokatapauksessa ei ne voi ikuisesti pitää mua täällä. Saan ennemmin tai myöhemmin tapettua itteni. Nyt kuitenkin ajattelin elää ainakin tämän vuoden loppuun asti. Eihän se ois nyt kiva pilata kaikkien joulua.
Ja tähän loppuun vielä muutama kuva musta tällähetkellä. Ärsyttää ku en tiedä mun painoa, mut kyllä mä saan katsottua sen kotona :))
Jatkoin vaan nukkumista vaikka hoitajat yritti repiä mua sängystä ylös.
En kerenny aamupalalle, mikä ei haittaa mua yhtään, koska aamulla tulee usein syötyä ihan liikaa.
On jotenki tosi outo olo. En tiiä mitä tapahtuu. Mitä mulle tapahtuu. Miks mun pitää olla täällä.
En jaksa voimat on lopussa. Ihan kokonaan. Väsyttää ja vituttaa kaikki.
Lounaalla söin 95 kaloria. Välipalalla juon kupin kahvia riisimaidolla. Siinä on 13 kcal/ 100ml.
Ajattelin että nopeutat tätä laihdutusoperaatiota, koska ahistaa nii paljon kattoa itteäni peilistä. Ruuan jättäminen ei oo mikään ongelma, koska ruoka ja kalorit ahistaa mua ihan helvetin paljon.
On ikävä mun teriä. On ikävä viiltelyä. Sitä kun veri valuu altaaseen ja kipu valtaa koko käden. Tiiän tää kuulostaa niin vitun hullulta. Mut mä oon hullu, ainakin noitten lääkärien ja hoitajien mielestä. Eihän nyt kukaan täysjärkinen satuta itteäån. Mä voin kuitenkin sanoa että satutan itteäni ja laihdutan ja oon ihan kunnossa.
Sit ku sais uskoteltua muille että oon kunnossa nii ois ihan kiva. Kuitenkin jokatapauksessa ei ne voi ikuisesti pitää mua täällä. Saan ennemmin tai myöhemmin tapettua itteni. Nyt kuitenkin ajattelin elää ainakin tämän vuoden loppuun asti. Eihän se ois nyt kiva pilata kaikkien joulua.
Ja tähän loppuun vielä muutama kuva musta tällähetkellä. Ärsyttää ku en tiedä mun painoa, mut kyllä mä saan katsottua sen kotona :))
perjantai 14. joulukuuta 2018
Elämästä ei selviä hengissä
Pitkästä aikaa pääsen tänne kirjottelemaan. Yli kuukausi sitten julkaisin edellisen postauksen.
Mulla ei ollu puhelinta moneen viikkoon, joten en viini kirjoittaa. Muuten voimat on vaan ollu nii lopussa että en oo saanu kirjotettua mitään.
Oon edelleen osastolla. Tää on perseestä. En saanu mun itsari yrityksen jälkeen mennä yli neljään viikkoon pihalle. Nyt oon saanu käydä kattomassa mun koiraa. Viikon päästä lauantaina pääsen päivälomalla ja seuraavana viikkona saan ulkoilut. Jos en lähe hatkoille, pääsen lomalle . En todellakaan ota hatkoja, koska haluan kotia. En oo käyny siellä melkein kolmeen kuukauteen.
Kaikki luulee et mulla menee paremmin. Että lääkkeet on alkanu auttaa. Ei ne auta. Mulla on yhtä paska olla kuin lokakuun alussa. En vaan haluu näyttää sitä. Muuten en pääsis lomille. Ja lomille haluan sen takia, että saan termiä tänne. Että määrä voin viillellä.
Sit jos se päiväloma menee hyvin pääsen jouluksi kotilomille. Määrä kuitenkin tiiän että se ei mee hyvin. Todennäköisesti joudun tikkaukseen. Vedän nimittäin kotona käet täyteen haavoja, syviä ja pitkiä. Mut ei se mua haittaa. Pääasia että saan viillellä.
Kaikki paha olo mitä oisin purkanu viiltelyyn moonen viikon ajalla purkautuu kotona mun käteen. Laskin et siihen mahtuu sopivasti 12 syvää viiltoa. Toisessa kädessä on tosi paljon tilaa mut sen säästän osastolle viiltelyä varten. Sit kk siitä loppuu tila nii olkavarsissa mulla ei oo mitään nii niihinki mahtuu ainakin 50 viiltoa.
Ja hah oikeesti mää oon nii ovela. Piilotan ainakin 10 terää ennen ku lähes takas osastolle. Tampoonin sisälle tungen 1-2 terää. Sen sit vaan työntää sisälleni ei ne sitä voi löytää xd. Jos sanoo jotain nii sanon et mulla on menkat. Sit kaikki shampoo purkit ja resorit täyteen teriä. Todennäköisesti ne löytää jotku teristä, mut ei se haittaa. Mulle jää vähintään kaks terää.
Jos kukaan ei huomaa mun viiltelyä nii pääsen kotiin jouluksi. Sitten voin salakuljettaa enemmän teriä osastolle. Voin pitää kunnon viiltelyjuhlat täällä.
Kotona meen heti ensimmäiseksi sheivaamaan kainalot ja jalat. Ajatteleppa muutama kuukausi sheivaamatta. Hyi että ku näyttää rumalta. Toki revin toisen kainalon kulmapinseteillå. Sattu muuten ihan helvetisti. En suosittele.
Oon nyt laihduttanut aika paljon. Syön joka ruualla mahollisimman vähän, mut kerran viikossa saan päivän ajan syödä mitä mieli tekee. Se alkaa näkyy mun kädessä. Luut näkyy paljon selvemmin. Jalat on mun rumin osa kehossani. Ne ei oo vielä muuttunut. Nautin siitä kun luut paistaa läpi. Oon ihan vitun kateellinen kaikille anorektikoilke ketä on täällä osastolla. Ne on nii ihanan laihoja. Ja sit tulen minä tälläben saatanan läski porsas....
Mulla ei ollu puhelinta moneen viikkoon, joten en viini kirjoittaa. Muuten voimat on vaan ollu nii lopussa että en oo saanu kirjotettua mitään.
Oon edelleen osastolla. Tää on perseestä. En saanu mun itsari yrityksen jälkeen mennä yli neljään viikkoon pihalle. Nyt oon saanu käydä kattomassa mun koiraa. Viikon päästä lauantaina pääsen päivälomalla ja seuraavana viikkona saan ulkoilut. Jos en lähe hatkoille, pääsen lomalle . En todellakaan ota hatkoja, koska haluan kotia. En oo käyny siellä melkein kolmeen kuukauteen.
Kaikki luulee et mulla menee paremmin. Että lääkkeet on alkanu auttaa. Ei ne auta. Mulla on yhtä paska olla kuin lokakuun alussa. En vaan haluu näyttää sitä. Muuten en pääsis lomille. Ja lomille haluan sen takia, että saan termiä tänne. Että määrä voin viillellä.
Sit jos se päiväloma menee hyvin pääsen jouluksi kotilomille. Määrä kuitenkin tiiän että se ei mee hyvin. Todennäköisesti joudun tikkaukseen. Vedän nimittäin kotona käet täyteen haavoja, syviä ja pitkiä. Mut ei se mua haittaa. Pääasia että saan viillellä.
Kaikki paha olo mitä oisin purkanu viiltelyyn moonen viikon ajalla purkautuu kotona mun käteen. Laskin et siihen mahtuu sopivasti 12 syvää viiltoa. Toisessa kädessä on tosi paljon tilaa mut sen säästän osastolle viiltelyä varten. Sit kk siitä loppuu tila nii olkavarsissa mulla ei oo mitään nii niihinki mahtuu ainakin 50 viiltoa.
Ja hah oikeesti mää oon nii ovela. Piilotan ainakin 10 terää ennen ku lähes takas osastolle. Tampoonin sisälle tungen 1-2 terää. Sen sit vaan työntää sisälleni ei ne sitä voi löytää xd. Jos sanoo jotain nii sanon et mulla on menkat. Sit kaikki shampoo purkit ja resorit täyteen teriä. Todennäköisesti ne löytää jotku teristä, mut ei se haittaa. Mulle jää vähintään kaks terää.
Jos kukaan ei huomaa mun viiltelyä nii pääsen kotiin jouluksi. Sitten voin salakuljettaa enemmän teriä osastolle. Voin pitää kunnon viiltelyjuhlat täällä.
Kotona meen heti ensimmäiseksi sheivaamaan kainalot ja jalat. Ajatteleppa muutama kuukausi sheivaamatta. Hyi että ku näyttää rumalta. Toki revin toisen kainalon kulmapinseteillå. Sattu muuten ihan helvetisti. En suosittele.
Oon nyt laihduttanut aika paljon. Syön joka ruualla mahollisimman vähän, mut kerran viikossa saan päivän ajan syödä mitä mieli tekee. Se alkaa näkyy mun kädessä. Luut näkyy paljon selvemmin. Jalat on mun rumin osa kehossani. Ne ei oo vielä muuttunut. Nautin siitä kun luut paistaa läpi. Oon ihan vitun kateellinen kaikille anorektikoilke ketä on täällä osastolla. Ne on nii ihanan laihoja. Ja sit tulen minä tälläben saatanan läski porsas....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)