Ahistus nousee sanoinkuvailettamon nopeasti. Pelottaa.

Oon ollu koko viikonlopun mun kaverin kanssa mökillä. Ja arvatkaa jätänkö kaikki mun itsari suunnitelmat ja terät sekä keräämänsä lääkkeet kotiin? No kyllä jätin. Mun tuurilla mun vanhemmat on nyt ratsasi mun huoneen läpi ja ku tuun kotiin on edessä ihan hirvee saarna. Kaiken lisäksi jos ne löytää sen mun itsari suunnitelman nii ei kyllä hyvin käy.

Siinä vaiheessa kyllä lähen kävelemään kotoa. Enkä tuu takas. En ikinä. Hyppään vaikka jokeen jos ei muu auta. Ja sillä selvä.  Voisin vaan kadota pliis. Toivon ettei ne löydä mitään. Oikeesti. Kuolen.

-lilja

haluan kadota

Miksi kaikki kaunis katoaa? Miksi kaikki käsiin hajoaa?

Oon yksin. Kokonaan. Piste. En halua elää, en halua olla olemassa. Haluan päättää tän koko kärsimyksen nyt. Mutta mun pitää jaksaa vielä viikko. Yksi viikko. Se riittää. Sitten mä oon valmis päästämään irti lopullisesti. Sitten mulle riitti. Enkä tuu takaisin, en ikinä.

Eli viikon päästä mä meen kouluun. Mut lähen kesken koulupäivän ja meen junalla jonnekkin kauas. Siellä mä saatan elää vähän aikaa, riippuu siitä miten jaksan. Sitten mä tapan itseni. Hih. Siihen loppu mul tarina.

Mulla ei ole syitä miksi eläisin. Ei ole. Vaikka on mulla hyviä asioita mun elämässä. Ne ei vaan oo syitä elää. Voisin vaikka listata asiat miksi tapan itseni. Syitä, jos joku niitä kaipaa. No täältä me löytää.

1. Vihaan itseäni
2. Kukaan ei välitä minusta
3. Olen ulkopuolinen, erilainen kuin muut
4. Mikään ei voi parantaa tilannettani
5. Erosin tyttöystäväni kanssa
6. En ole hyvä tälläisena, mutta voimat eivät riitä muuttumiseen
7. En onnistu missään
8. Olen hirveä taakka koko perheelle
9. kiusattuna oleminen, kiitos kiusaajat
10. Epäonnistun kaikessa mitä teen
11. Ahdistun kaikesta, pelkään kaikkea
12. Olen henkisesti syvällä suossa mistä ei voi nousta
13. Sanat joita en voi unohtaa:- ei sinulla ole mikään hätänä, - mitä sää oikein esität? - hirvee läski pulla!
14. Koulu, ahdistus ja suorituspaineet sekä kamalat ihmiset

Niin. Tiedän olen säälittävä. Oon säälittävä, koska en taistele. Mutta mun usko on mennyttä. En usko itseeni, tai koko maailmaan. En luota keneenkään, enkä halua olla muiden vaiva. Luovutan.

-Lilja

En tiiä mitä tunnen. Tunnen vain usvaa. Missään ei oo mitään järkee. Kaikki on vaan paskaa. Mäboon hukassa ja yksin. Ihan sekasin en tiiä miten pystyn elämään. Eb tiiä mikä auttaa. Vai auttaako mikään? Ei kiinnosta , ihan sama. Kaikki kuitenki kuolee joskus. Mitä väliä jos mä kuolisin nyt?

Haamuja

” ei tunnu miltään. vaellan pimeydessä. sumussa. vailla päämäärää. mikään ei voi mua nostaa. en tiiä miks musta tuntuu näin pahalta. mun elämä vaan hajoaa käsiin. en voi enää hallita sitä. en voi hallita itseäni. en voi estää itseäni satuttamista itseäni. en voi käskeä itseäni puhumaan tän kaiken paskan pois. en voi tehdä mitään. nää ajatukset on alkanu vielä mua. enkä mä enää ohjaa niitä. se tuntuu niin väärältä. ihan kuin olisin eri ihminen sisältäpäin. mun ajatukset on niin ristiriitaiset. kun on hyvä hetki pystyn ajattelemaan selkeästi, muuten ajatukset on tosi sekavia, ei mitään järkeä, itsetuhoisia. nyt on hyvä hetki. en mä muuten pystyis kirjottaa tälleen. mä oon seonnu lopullisesti. näen kaikkialla haamuja. leijuvia olentoja. ilmeettömät kasvot. luiset sormet ja jalat. valkoiset tiukat vaatteet. niitä on kaikkialla. haluan kuolla. en tiiä onko noi henkilöt totta. joskus ne häviää hetkeksi. niitä on erilaisissa paikoissa eri verran. voisko ne vaan vetää mutki haamuksi, pois täältä? ”

Joka päivä

 Mä en tiiä. En tiiä mitään. Ahistaa. Mä en tiiä itestänikään mitään. Oon ihan outo. Haluan itkeä, kertoa jollekin. Saada apua. Päästä ittestäni eroon. Mutta mä en enää jaksa uskoa, että mikään vois auttaa mua. Oisin vaan harmiksi muille.

Vaellan täällä maan päällä päivästä toiseen. Viikosta toiseen kolmanteen. Joka päivänä viillän. Joka päivä haluan kuolla. Joka päivä elämä näyttää aina vain paskemmalta. Joka päivä ajatukset syvenee. Joka aamu herätessään toivoo, että ei olisi herännyt. Joka päivä satuttaa muita olemalla itse pohjalla. Joka päivä vajoaa syvemmälle. Joka päivä on aina vain hankalampaa ja hankalampaa pitää pahaa oloa kuoren alla. Joka ikinen päivä.

Joka päivä. Paistoi sitten aurinko, tai satoi vettä. Söin välipalaksi omenan tai mandariinin. Kaikesta huolimatta. Aina mulla on hankala olla. Aina mä tunnen olevani haitaksi muille. Aina mä haluan kuolla. Lopettaa tän kaiken.

Nii, tältä musta tuntuu. Ihan oikeesti. En haluais olla tällänen, vaan ihan normaali. Onnellinen. Mut oon kaukana onnellisesta. Pelkään sitä mitä tapahtuu jos meen puhumaan kenellekkään. En puhu edes kavereille. Jotain pintapuolista tästä paskasta saatan mainita, jos ne kysyy. Ja vain läheisimmilleni.

Yleensä kun ihmisetkin puhuu syvällisiä niin ne raapaisee vain vähän sitä mustanaukon pintaa. Mutta mä oon jo uponnu siihen mustaan, pimeään, tyhjään ja surulliseen paikkaan. Enkä näe tietä ulos. En näe mitään. En halua. En halua. Miksi? Miks?

Mulla on nyt liian paha olla. En tiiä kauanko kestän. Päivän? Kaksi päivää? Viikon? Kaksi viikkoa?
Tätä menoa en enää hetkeäkään. En jaksa mennä kouluun. Mutta on pakko, muuten äiti ja iskä mun kimpussa. Niillä hirvee huoli musta ihan turhan. Ei ne pysty mua mitenkään auttamaan. Enkä halua että ne auttaa. Painukoot kuuseen.

Verta valuu taas.

-Lilja

Jos saisin toivoa....

niin toivoisin että mä kuolisin. Sitten se loppuis. Sitten en enää kiitos täällä. Kukaan ei joutuis kärsimään mun takia.

Oon niin hukassa. Eilen valvoin neljään asti. Itkin kolme tuntia elämääni. En jaksanut edes nousta vessaan. Makasin voimattomana sängyssä, pimeässä huoneessa, yksin. Olin niin rikki että en jaksanut viiltää. Edelleen on ihan kamala olo.

Viiltelin eilen paljon. Ja tosi syviä ja ihan tosi paljon. Kädet näyttää taas kamalilta. Muutama arpi mulla on mahassa. Jaloissa on paljon myös. Mun koko keho on täynnä jälkiä mun pahasta olosta. Ja mullahan on paha olla. Joka helvetin hetki. Kokoajan. No on mulla päivässä muutama ihan siedettävä hetki mutta muuten täyttä helvettiä.

 HELVETTI. Mun elämä on yhtä helvettiä. En osaa mittään, vihaan itteäni!! Vihaan koko maailmaa. Haluan pois!! Kuoleman jälkeinen helvettikin ois varmasti paljon mukavampi kuin tää maailma mulle. No mähän varmaan joudun sinne helvettiin, kun en usko. Tänki takia oon paska ihminen. En saatana vie usko mihinkään Jeesukseen tai pelastukseen !! Mutta mun pitäs. Mun pitäis uskoa. Mun pitäis lla täydellinen ihminen. Mun pitäis olla hyvä. Mun pitäis jaksaa kaikkea ja tehä kaikki mitä mun käsketään tehä.

Mää en jaksa enää.

-Lilja

Viikonloppu suunnitelmia

 Kävelen mun huonetta ympäri. Vielä 10 minuuttia nii sitten voin pysähtyä. Kello on puol kaksitoista ja oon tehny lihaskuntoa ja kävelly koko aamun. Eilinen meni ruokailuiden osalta niin perseelleen, että hävettää tosi paljon. Miten mun itsekuri ei kestänyt?

 No tänään ja huomenna on sitten astetta rankemmat päivät tulossa. Viikonlopun aikana laihdutan kilon pois mum läskistä vartalosta. Eli se tarkoittaa -3500 kcal per päivä. Mun keho tarvii päivässä 1900 kcal ja kun liikun 1600 kalorin edestä+ syömieni ruokien edestä, mun pitäis päästä tohon.

Aamupalaksi söin mandariinin. Siinä kesti 25 min. Lisäksi join 6 dl jääkylmää vettä. Hyi, ruuaksi meillä on kotona jotain pastaa... syön mahdollisimman vähän, en halua olla lihava.

Käyn tänään juoksulenkillä ja teen vielä varmaan neljä kertaa lihaskuntoliikesarjan, jossa on 150 liikettä. Eli yhteensä 600 lihaskuntoliikettä. Kävelen aina kun olen omassa huoneessa, enkä istu yhtään. Eiköhän noiden kilojen pitäis alkaa lähtemään. Ja jos tää toimii nii jatkan koko seuraavan viikon :)

-Lilja

F*king life

VAROITUS!
teksti sisältää todella arkaluontoista ja synkkää sisältöä joten mieti tarkkaan ennen kuin luet. Tämän tekstin lukeminen ei ole herkille kannattavaa ja jokainen tekee sen omalla vastuullaan. Älkää menettäkö yöunianne<3





Moi,
mua taas vaihteeksi ärsyttää. Ja tällä kertaa sitten tosi paljon. Mä en onnistu missään. Pelottaa mennä puntarille, koska mun paino on varmaan noussu. Ahistaa käydä koulussa, mutta en voi jäädä kotiinkaan. Vituttaa koska mun vanhemmat haluais puhua mun kanssa saatana ihan kaikesta.

Nii iskä ehotti että leivotaan tänään pullaa. Joo suostuin, samalla voisin hioa taitoa olla näpsimästä taikinaa ja kasvattaa itsekuria. No leivottiin siinä ja sitten iskä alkaa puhumaan mulle että no miltä on tuntunu olla kotona. Kyselee mun huonoista päivistä, koska sossu meni sanomaan mun vanhemmille, että mulla on ollu tosi huonoja päiviä. Nii ja sitten vielä kysy että oliko se keskiviikko niin hankala päivä, että ois tullu viiltelyjälkiä.

No vittu. Sä et voi oikeesti tulla tolleen kysymään multa että onkos tullu VIILTELYJÄLKIÄ. Sorry bitch, but you’re So stubid. No joo ei oo tullu yhtään. Vittu ku se varmaan kohta tulee ratsaamaan huoneen, että onko niitä teriä .

Mää en jaksa noita. Mun välit vanhempiin on ihan paskat ja ne vaan haluaisi ymmärtää mua. VAIN ymmärtää mua, eihän se oo niiltä paljon vaadittu. Haluaa tukea mua ja auttaa. Fakin paskaa, ne ei voi auttaa mua millääntavalla. Tai no jos jättäis mut rauhaan. Mua ei voi jättää rauhaan, koska luottamus om kuulemma mennyt. Joo niin on mullaki menny koko elämäni ajan teihin luottamus. Viimeksi oon luottamu teihin ehkä joskus ykkösellä.

Voi että ku vihaan kaikkia. Miks te ette anna mun olla rauhassa. Te vedätte itsenne vaan mun mukana suohon, jos alatte ”auttamaan” mua.

Mä veikkaan että kenenkään päivä ei parane sillä jos mä tulisin puhumaan sille miltä musta tuntuu. Koska se menis näin: ” moi, mä oon Lilja ja oon tosi itsetuhonen. Kannan terää mukana kaikkialla, koska se huono hetki voi tulla milloin vain. Mua ei auta tässä maailmassa yhtään mikään ja haluaisin vain tappaa itseni. Oon hukassa koko elämäni kanssa joka tulee päättymään kohta puolin. Ja nii älä sano tätä kellekkään.”

 Heti ekana jos menisin sanomaan noin niin soitettais kotiin. Sitten hyvällä tuurilla tehtäis lastensuojeluilmoitus ja sossu tulis taas hiillostamaan mua. Sitten mun huone ratsattaisiim terien varalta ja ristikuulusteltaos, että mikä on mun itsarisuunnitelma. Tosi hyvällä tuurilla mun käsi olis just tolloin auki ja joutuisiin lähteä tikattavaksi. Sitten joutuisin osastolle ja ne miettiä että mitäköhän me tehdään tämän ongelmalapsen kanssa, koska mikään ei tunnu auttavan.

Niin joten ei kiitos, en ole kertomassa mitään ihan vain muita suojellakseni. Ja jos sä satut lukemaan tätä blogia/tekstiä nii lue omalla vastuulla sisältö on aika griipiä.

-Lilja

Hukassa

 Väsyttää ja vituttaa. Taas tuli viilleltyä. Tavallaan kaduttaa mut tavallaan ei. Hankin myös lisää teriä. Ne on paljon terävämpiä... mut veri on ihana näky käsillä.

  Huomenna en jaksa mennä kouluun. Jään vaan nukkumaan koko päiväksi. Piste. Jos äitillä on jotaki sitä vastaan niin vitut. Kyllä ihmisen pitää saada nukuttua. Yöllä mä suunnittelen mun itsaria vielä. Sen suunnitelman pitää olla täydellinen. Ei mitään aukkoja. Ja siitä mä en suostu puhumaan kenellekkään. Vaikka kysyiski.

 Tänään oli eka terapia käynti osastojakso jälkeen. Menipä tosi hyvin. Puhuttiin vaan mun ”voimavaroista” meinasin sanoa että ne ei kanna mut pidin suuni kiinni :) viiltely nous esiin siellä. Ne ei pyytäny nähä mun käsiä ja mä arvostan sitä. En halua näyttää niitä muille.

 Mun pitää sitten vaan delegoida mun puhelin kun lähen. Ei oo rahaa ostaa uutta ja en halua että mut voi jäljittää sen avulla. Kirjaudun kaikista ulos ja poistan kaiken. Sit järjestäm sen uudelleen ja pidän kiinni mahdollisimman kauan.

 Ootan tota päivää niin paljon kun vaan katoan...

-Lilja

Sellaista

” avaan kaappini oven. Jälleen kerran käsi siirtelee tavarat pois tieltä ja nostaa niiden alta terän. Tämä terä ei ole se kaikista terävin ja isoin. Mutta se on silti terävä ja tekee hyvää jälkeä iholla. Otan terän ja kävelen vessaan. Vähän paperia viereen ja alan viiltämään. Aluksi hitaasti ja pinnalle. Haava syvenee koko ajan. Verta alkaa tiputellen valua. Sitä tippuu lattialle. Pyyhin paperilla veret pois. Heitän verisen paperin pönttöön ja otan lisää. Viillän koko ajan syvemmälle. Välillä pysähdyn katsomaan. Lasken terän lattialle ja vain tuijotan tuota uutta jälkeä. Verta. Olen elossa. Olisinpa kuollut. Käsi ottaa terän ja viiltää vain syvemmälle. Pahaa oloa ei enää tunnu. Tuntuu vain kipua. Nojaan vessan kylmään seinään ja suljen silmät. 
  Heitän loput veriset paperit pönttöön ja vetäisen. Piilotan terän vaatteisiini ja lähden vessasta toivoen että uusi haava ei vuoda siteen läpi.”

Piparminttutikkari

 Ahistaa liikaa. Masentaa järkyttävän paljon. Oon niin huono ihminen. Haluan olla kuollut. Sitten mulla ei olis mitään ongelmia. Mä en usko kuoleman jälkeiseen elämään. Kuolema pelastaisi mit ja koko maailman multa.

Oon nyt viimeistellyt mun suunnitelman. Itsemurhasuunnitelman. En vaan jaksa mitään tai ketään nii miks mun pitäis elää. Ei mulla oo mitään syytä elää. Ei maailmalla oo mitään syytä pitää mua kärsimässä täällä. Mutta se suunnitelma on tosi hyvä. Se ei vaan voi mennä pieleen. Kai mä voisin kertoa sen täällä, eli mä lähen kotoa pois. En halua että musta syntyy harmia vielä kuolleenakin. Mä siis lähen ja tapan itseni. Päivämääräkin on jo varma.

 Tarvitsen kuitenkin vielä parikymmentä euroa rahaa, jotta voin toteuttaa tuon. Ja en tiiä mistä voisin saada ne. En halua pyytää vanhemmilta, enkä halua keneltäkään muultakaan. Joten pitäis jotenkin tienata ne. Aikaa on kuitenkin vielä pari viikkoa niin enköhän mä kerkeä.

Mun pitäis kirjottaa kaikille kirjeet. En tiiä jaksanko kirjottaa. Oon vetäny itteni niin loppuun, että toivon jaksavani tuonne parin viikon päähän. Koulusta mun pitäis huolehtia, ja olla kaikille tosi ystävällinen ja tehä kaikki mitä pyydetään. Olla kerrankin se unelmalapsi.

  Mutta minä en jaksa. En ihan yhtään. En jaksa. Piste. Huomenna ois enkun koe ja bilsan kasvimoniste pitäis tehdä. Äikänkin läksyt on tekemättä. Huoh. Ehkä mä alan tekemään niitä. Mut on vaan niin paska olo. Mä oon vielä syönytkin aika paljon. No oon keksiny että voin oksentaa ne ruuat mitä oon syöny ja huuhdella kaiken huonon musta pois.

  Oon ihan liian palasina. Mun kädet näyttää ihan kamalilta, koska arvet. Hiukset on rasvaiset ja vaatteet likaset. Oon vaan tosi likanen ihminen. Hyi mua.... nyt nousen tästä sängyltä ja teen kaikki läksyt. Läksyjen jälkeen vielä suunnittelen tota itsemurhaa, jotta se varmasti onnistuu.

-Lilja

särkynyt

  Eilinen meni vähän miten meni. Iltaan asti pystyin syömään aika vähän, mutta illalla otin myös yhden ruisleivän missä oli kurkkua päällä. En kestä mun huonoa itsekuria. Tiiän että jos mulla ei itsekuri kestä mä oon lihava koko loppuelämäni. Enkä todellakaan aio olla lihava.

 Eilen tein 650 lihaskuntoliikettä, kävelin reipasta vauhtia huoneessani 2h ja koulussa n. 30 min ja illalla kävin fit joogassa. Siellä tuli ihan lämmin ja tuntuu että lihakset on nyt paljon vetreämmät. Voisin alkaa käymään siellä :)) Eilen miinuskaloreita kertyi vain -2800.

 Tänään sorruin heti aamusta. Söin desin enemmän turkkilaista jugurttia, kuin mitä ateriasuunnitelmassa lukee. Tästä vittuuntuneena tein ennen koulua 300 lihaskuntoliikettä ja kävelin portaita ylös alas. Koulussa söin desin puuroa ja puoli litraa vettä. Tänään oli liikuntatunti ja sukkulajuoksutesti. Juoksin siinä niin kauan että veri alkoi maistua suusta ja polvet ei enää kestäny. Sain tulokseksi kuitenkin vain 53...

 Nyt olen menossa kotiin bussilla. Syön välipalaksi mandariinin mahdollisimman hitaasti jotta ei tulisi näläntunnetta pitkään aikaan enkä sortuisi syömään. Teen kotiin päästyäni 150 lihaskuntoliikettä ja kävelen mahdollisimman kauan samalla kun teen läksyt. En halua olla huono oppilas koulussa. Vaikka tuntuu että ei jaksa, mun on pakko tehä ne kouluhommat.

 Illemmalla lähden isäni kanssa kaupungille. Toivon että me ei käydä syömässä siellä, koska kaikissa ravintoloiden ruuissa on yleensä ihan hirveä määrä kaloreita.

Viikonloppuna mulla on sitten puhdistautuminen, eli hävitään kaiken kuona-aineet ja muut huonot asiat mun elimistöstä suolaveden ja vaan terveellisesti syönnin avulla.

-Lilja

Koulua ja tavotteita

 Vihaan koko elämää, vihaan itteeni. Miks en vois vaan olla laiha? Kaunis ja suosittu ihminen, jolla kaikki on hyvin?
 Koulu on ahistava paikka. En halua olla siellä. Mut jos jään nukkumaan niin äiti on koko ajan mun kimpussa. Eli mitä mun pitäis tehä? Tosin voisin mennä koulupäiväksi kirjastoon ja tehä siellä kaikki tehtävät ja läksyt. Kuroa ton matkan kiinni mitä oon jälessä muita. Mut siinä on yks ongelma. Nimittäin Wilma. Sinne tulee aina poissaolonerkintä. Vitun rasittavaa. Kirjastossa mun ei tarvis syödä mitään ja välipalaksi ottaisin vain hedelmän.
Aargh... mä kyllä teen tolleen. Ei mua huvita helvetin vertaa olla koulussa. Ihan vitun sama jos tulee merkintöjä, ihan sama vaikka äiti on mun kimpussa, millään ei oo mittään väliä. Mikään ei oo masennusta hankalampaa.
 Suunnittelen kaiken tosi tarkasti joten tässä mun huomiset ruuat:

Aamupala- 5dl vettä, puoli desin maustamatontajugurttia ja kourallinen marjoja
Lounas- 1 l vettä
Välipala- omena ja vettä
Päivällinen- 1 dl kasvissosekeitto ja vettä
Iltapala- puolikas ruisleipä, 1/4 tl margariinia, kurkkua ja 3 dl tee

Nii iki-ihana ruokasuunnitelma. Voisipa se toteutua. Kyllä se toteutuu. Mä haluan niin kovasti olla laiha ja kaunis ihminen. Kauneus on mun mielestä kapeat jalat ja kädet, tosi litteä vatsa ja luut paistamassa hieman läpi. Mutta mä oon nyt vaan kasa läskiä ja rasvaa, hyi vittu. Laskin eilen netistä mun rasvaprosentin. Se oli 15.66 % hyi että. Murrun ihan kohta. Itken silmät päästä ja paastoan.

 Mulla on sellanen tavote että laihdun 18.9. mennessä 45 kg. Sen jälkeen mä saan ostaa hiusvärin. En oo ihan varma, minkä värisen mut kuitenkin. Lisäksi mustan kynsilakan, jota saan käyttää. Hiusväriä käytän vasta 1.10.18 kun lähden lopullisesti kotoa. Karkaan pois. Sitten tapan itteni.

-Lilja

Pro Ana?

 Mä oon pro Ana. Anoreksia on mulle elämän tapa ja mä pyrin olemaan koko ajan vain laihempi. Se ei ole sairaus. Kun oot laiha kaikki tykkää susta ja elämä on parempaa. En usko että mun elämästä vois tulla hyvää, mutta on onnistumalla olemaan sairaan laiha mä oon saavuttanut edes jotain mun elämässä.

  Ahistaa, kun en oo päässy pitkään aikaan puntarille. Oon ollu pari päivää ihan erityisen vähä kalorisella ruokavaliolla ja toivon että oon saanu myt ne kilot pois, mitä söin jotta täällä ei huomattais mun laihtumista. Onneks mun paino otettiin vasta aamupalan jälkeen. Painon tuolloin 49.1 kg. Sen jälkeen en oo käyny puntarilla, mutta oon liikkunu tosi paljon ja syöny vähän.

 Tein mulle liikuntasuunnitelman. Siihen kuuluu aamulla ja illalla tehtävät jumppasarjat, tunnin kävely ja kahdesti päivässä puolen tunnin juoksulenkki. Täällä osastolla en oo voinu noita juoksulenkkejä toteuttaa mut oon sitten kävely niitten edestä.  Aah toivon että mun paino ois jotain 46kg kun pääsen tänään illalla puntarille.

 Tänään mulla on täällä päätöspalveri ja pääsen sen jälkeen lähtemään osastolta pois, jes! Mulla on vähän uudenlainen itsari suunnitelma, mutta sitä en aio avata täälläkään ettei se vain epäonnistu. Vitun paha virhe oli jättää suunnittelu paperit kotiin. Pitää vaan toivoa, että kukaan ei oo löytänyt niitä.

Se palaveri pelottaa mua ihan sairaan paljon, koska oon siellä huomionkeskipisteenä. Siellä puhutaan mun asioista ja mun tulevaisuudesta. Vain ja ainoastaan minusta. Pelkään myös sitä, että jos siellä sanotaan kuinka paljon multa on teriä takavarikoitu täällä... sen jälkeen olisin kotona ihan supertähti tarkkailussa vittu jee!! No niillä on vaitiolovelvollisuus joten eikai siinä, mutta koskeeko se sitä jos mä oon tosi itsetuhoinen.

  Mä oon tosi tosi tosi pahasti kusessa jos mun pitää näyttää mun kädet täällä jollekin. Eilen viiltelin melkein joka kerralla kun kävin vessassa. Ennen nukkumaan menoa mukamas luin kirjaa vaikka oikeasti viiltelin. Tänään koulussa viiltelin toisen käden alapuolen täyteen koko käsivarren matkalta. Ja koulun jälkeen oon tehny muutaman syvemmän. Toivottavasti ne ei kysy. Mutta jos ne kysyy, sanon että en näytä. Ei ne voi pakottaa mua, oon vapaaehtoisessa.

 Enää en tuu ikinä osastolle. Mut saa oikeesti raahata tänne että tulisin. Tosin jos noi avo puolen tukitoimet ei riitä mut saatetaan huostaanottaa syynä se että mä oon ite niin vaaraksi itelleni. Eli se sitten tarkoittaisi laitosta. En aio joutua laitokseen enkä osastolle. Mä aion tappaa itteni ennen, kuin on liian myöhäistä.

-Lilja

Miksi edes elän?

On ihan helvetin huono olla. Kyyneleet yrittää tulla, mutta ne ei tuu. Oon niin huono ihminen. Miks mulla pitää olla masennus?
 Multa takavarikoitiin pari päivää sitten taas terä. Vittu ku en enää kohta saa teriä mistäään. Mua ahistaa ihan hirveesti millanen oon. Oon niin vitun oaska ihminen joka vaan aiheuttaa muille huonoa oloa ja vie kaikkien voimavaroja. Mun ei kuuluis olla täällä. Haluan kuolla. En kestä. En oo kestäny pitkiin aikoihin.

Pääsen sentään osastolta pois. Mut en tiiä en halua puhua, koska pelkään että mun täytyis olla täällä kauemmin. No ei mun oo järkeä olla täällä enää yhtään koska ei tää auta eikä tuu auttamaan. Tuun olemaan aina tällänen epäonnistunut ihmisraunio jota muut joutuu kestämään.

 En tiiä haluanko apua. No mä haluan kuolla joten siihen jos auttaisit nii ois ihan jees. Mut ei kukaan halua auttaa mua tappamaan itseäni. Ne haluaa että pysyisin hengissä. Mutta se on nii raskasta. Ei oikeesti ihminen voi kestää tälläistä.

-lilja

Meni tosi hyvin

  Jes, osastolla taas. Oikein mukava oli toi mun loma. No ei oikeesti. Mun loma meni päin vittua. No minkäs teet. Juu u mun sitten piti kertoa mun omahoitajallr että miten meni. Oikein loistavaa. No kerroin kaiken, ku olin siinä tilanteessa niin palasina. No sehän sit pölli mun terän ja kerto siitä kaikille. Toivon että ne ei kerro mun vanhemmille. Se ois niin perseestä. Mut onneks pääsen osastolta kokonaan pois tiistaina. Lähen tänään vkl lomalle ja sitten tiistaina on loppupalaveri.

Vituttaa ku menin kertomaan. Mä en ees yhtä asiaa voi olla kertomatta. Vitunsaatanaperkelevittu. Jos toi vaikuttaa jotenkin mun jatkohoitoon nii helvetti soikoon.

Oon pistäny nyt taas vähän suunnitelmat uusiksi. Oon edelleen ihan hukassa itseni kanssa ja niin. Mutta mutta aion mennä kotiin, en jaksa käydä koulua kunnolla ja mihinkään lanuun en mee mun elämää selittämään. Mä oon mun päätökseni tehnyt. En voi parantua masennuksesta ja kukaan ei voi auttaa mua.

Jos te luulette että en nää mitään asioita hyvänä ootte väärässä. Mä nään kaikki mun läheiset ja muut tärkeät asiat liian arvokkaina mulle. Mä en ansaitsis niitä. Kyse ei kuulkaas oo siitä että mä en näkis niitä. Mä en vaan halua satuttaa ketään muuta ja koko mun eläminen satuttaa niin saatanan monia ihmisiä, että ois parempi olla vaan kuollut.

Elämä on mulle liian arvokasta. En mä vaan yksinkertaisesti sais elää pilaamassa muitten maailmaa ja koko tätä paskaa. Saanen kertoa sellaisen hienon listan joka kertoo aika paljon musta.

1. Vihaan itseäni
2. Vihaan elämää
3. Vihaan koko muuta maailmaa

Näin. Ja siinä se. Tää maailma ei oo mun paikka. Jos olis ja mä olisin onnellinen voisin ihan hyvin elää. Mutta se on vaan jos. Ja tää on mutta. Elämä on perseestä.

-Lilja

Helvetin elämä

  Miks mun pittää elää? Oon niin oaska ja huono ihminen että pullaan vaan kaikkien elämän. Koulu on ihan kauheen ahistava paikka ja kaikki ahistaa. Haluan vaan kuolla. Antakaa mun tappaa itseni. Pitäiskö mun puhua hoitajille? En tiiä. En, vaan pilaisin sen hoitajan päivän ja hakisin vaan huomiota. Olisin ihan vitun säälittävä paska ihmisraunio.

Elämäni suuria kysymyksiä

 Viiltelin eilen taas lisää... jälkeen päin on tyhmä olo. Taas mä ”sorruin”. No oman päätökseni oon nyt tehnyt. En jaksa taistella vastaan, vaan annan mennä. Hukun omaan pahaan oloon. Ei mua kaduta että viiltelin, mutta se kaduttaa että viiltelin käteen. Siitä ne huomaa niin helposti.

 Mun kaveri kutsui mut eilen viettämään iltaa. Meillä oli ihan hauskaa ja soitettiin ja tanssittiin siinä mukana. Menin mun kaverille pyörällä. Poljin ihan täysiä ja pidemmän reitin. Söin kaverilla palan rieskaa, porkkanoita ja 10 pientä sipsiä. Päätin mennä hyvälle ystävälleni yötä ja haimme minun kamat kotoa. No minulla vain oli pyörä, joten kaverini polki ja minä juoksin vieressä.

Puhuttiin kavereiden kanssa syvällisiä. Mä kerroin niille mun sossumerkinnöistä ja he kertoivat rikosrekisteristä, joka mun yhdellä parhaimmista kavereista on. Loppujen lopuksi oli mahtava ilta.

Hmm huomenna kouluun. Mua jännittää ihan sikapossun perkeleen paljon. Ihan varmasti ne kyselee, että missä oon ollu. No mä sanon että olin sairaalassa enkä enempää aijo kertoa. Ei se niille kuulu. En tiiä tää kuulostaa ihan sairaan ilkeeltä, mutta nii en mä mee ikinä sanomaan kellekkään mun luokkalaiselle ”moi, en ollu koulussa nyt tän kuukauden aikana koska olin sairaalassa psykiatrisessa hoidossa ja yritin kesän aikana neljä kertaa tappaa itseni.” Kaikilla on omat salaisuudet joten niin on myös mulla.

Oon vähän alkanu miettiä, että millasen itsemurhaviestin jätän kaikille. En halua satuttaa ketään, mun läheisistä joten alan erkanemaan heistä. Ihan vain heidän takia. Muutenkin kärsii, kun joutuu olemaan mun seurassa. Voisin tehdä jonku ison kirjeen jonka kopioisin ja lähettäisin kaikille, joilla on ollut jotain tekemistå minun kanssa. Syitä siihen miksi en enää halunnut elää.

Ongelmallista itsemurhasta nyt vain on se, että kun moni tietää mun aijemmista itsari yrityksistä. Ne vahtii mua ihan liian tarkkaan. Mutta jos odotan vaikka pari kuukautta, oon kerenny näännyttää itseni aika hyvin jolloin lääkkeet tehoaa varmasti satakertaa paremmin ja sitteb ihmiset alkaa uskomaan, että mulla on kaikki jo kunnossa, niin kaboom sit mä teen sen.

Sairasta, vai mitä? No tervetuloa karuun totuuteen. Näin se vain on. On olemassa ihmisiä, jotka haluaisivat lähes koko ajan kuolla pois.

-Lilja

ylä- ja alamäkiä

Nyt pari päivää on ollu tosi huonoja.

Oon ollu entistä enemmän hukassa itesltäni. Vaellan pimeydessä. Etsin tietä joko ihan pohjalle tai pinnalle. En tiiä. Haluan vaan tappaa itseni. Sentään onnistuisin jossain.
Eilen söin taas ihan hirveesti. Hyi. Vähän päälle kuusisataa kaloria. Illalla sitten jumppasin paljon ja yritin saada kaikki kalorit poltettua. Toivottavasti onnistuin.

Taas yks viilto kädessä lisää. Lasken kaikki arvet ja auki olevat haavat. Näin monta kertaa mulla on ollut paha olla. Ihan tosi paha. 45. Mun vasemmassa kädessä on 45 arpea. Oikeassa kädessä on 13 ja jaloissa 10. Yhteensä 68. Mulla on ollut vain 68 kertaa ihan hirveen paha olla koko maailmassa. Näistä kahessa on ollu tarkoitus tappaa itseni. Kohta viillän taas. Mutta nyt haluan tehdä todella syvän haavan. Oon niin arvoton.

-Lilja