Ahdistaa

 ”Tuijotan seinää. Ahdistaa. Helvetisti. Miks mun pitää olla tällänen läski paska? Kukaan ei oikeesti tykkää musta. Oon ihan arvoton. Tässä yks ihmiselämä kuluu ihan turhaan. Miks ees elää, mulla on kaikki hyvin. Vaatteita ja ruokaa , mut silti oon tällänen paska. Voisin vaan kuolla. Kadota pois. Kaikilla ois parempi olla ilman mua. En saa tehtyä nyt mitään, ahdistus on lamauttanut mut. En varmana aijo näyttää sitä. Sitten en välttämättä pääsisi kotiin. Mihin mä oon oikein itseni sotkenu? Miks mulla ei saa olla terää? Ei oikeesti kukaan voi estää mua vahingoittamasta itseäni. Tekis mieli puhua. Mut en mä voi. Koko maailma on mua vastaan. En halua elää. Haluan kuolla. KUOLLA. Kuulitko mää haluan nukkua pois, kuolla, kupsahtaa. En mä selviä tän elämä kanssa. En oo tarpeeks vahva. Oon niin heikko. Sama kuolla pois. Tulis vaan kyyneleitä. Mut ei. Päästäkää mut pois täältä.”