Enää ei tunnu nälkää. On vaan tosi hyvä olo, kun keho alkaa tottumaan siihen ettei ruokaa tule. Eilen join kupin kahvia ja teetä. Muuta en pistänyt suustani alas. Paitsi lääkkeiden ”otossa” vähän vettä.
Kerrankin pystyn johonkin. Mä oon syömättä niin kauan kuin haluan. Eli todennäköisesti siihen asti että kuolen. Vatsa näyttää pieneltä se ei enää pömpötä niinkuin ennen. Muuten ei parin päivän ruuattomuus vielä näy. Sit varmaankin enemmän kun tulee viikkoja tai kuukausia.
Oon nyt päättänyt että päivässä voin syödä kupin kahvia välipalalla ja iltapalalla kupin teetä. Ne kiihdyttää aineenvaihduntaa nii se ei pysähdy vaikka el syö mitään missä on paljon kaloreita. No okei kahvissa on 10 kcal, koska laitan siihen tilkan maitoa, mut you know. Teessä ei oo yhtään ja otan vihreetä teetä silloin kuin sitä on koska siinä on -2 kcal.
Lääkkeitä oon nyt kerännyt muutaman päivän. Kerään niitä muutaman viikon ja sitten otan kaikki. Kuolen varmasti. Lääkkeet varmasti vaikuttaa paremmin jos en oo syöny mitään.
Vähän pelottaa että millon noi hoitajat huomaa etten syö, mut ihan sama. Todennäköisesti ne alkaa uhkailee nenämahaletkulla niinkuin ennenkin, mutta ei mua kiinnosta. Jos joutuisin nenämahaletkuun niin ei ne kauheasti sitä letkumömmöä mulle pistäis. Oon kuitenkin normaalipainoinen. (Vaikka haluaisin painaa 39 kg) Eikä ne kovin nopeasti mua mihinkään letkuihin tunge, koska ei tiedä et mä teen tätä tarkoituksella.
Sanon vaan ettei tee yhtään mieli ruokaa ja ei oo nälkä. Sen ne hyväksyy parin päivän ajan. Sit ku alkaa mennä viikoiksi nii varmaan alkaa valittaa jo ihan kunnolla. Ei mua kiinnosta. Mun keho mun mieli. Mulla on oikeus hallita niitä. Saan olla syömättä koska oon läksi. Saan satuttaa itseäni koska oon paska ihminen. Saan vetää lääkkeitä yliannostuksen, koska ei tää oo elämisen arvoista elämää.
-Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti