torstai 17. tammikuuta 2019

Tän blogin ja mun loppu

 Vaellan tosi syvissä vesissä. Haluan koko ajan kuolla. Koko ajan päässä pyörii tapoja miten vois tappaa itseni. Jos vaan ois joku tapa tappaa itseni.

  Aamulla itkun monta tuntia putkeen. Iskä kävi ja syytti mua etten tee tarpeeksi mun paranemisen eteen. Noku ei mikään auta!! Pitäis ottaa apua vastaan ja keskustella paha olo pois. Ihan niinku se sillä lähtis. Nii siis että menisin puhuu jollekki hoitajalle että haluan kuolla ja en mieti mitään muuta kuin itsaria. Siis tosi huono idea.

  En vaan jaksa. Pari tuntii niin oon kuollut. Sain yheltä tyypiltä sen lääkkeitä, mitä se ei ottanut ja halus päästä niistä eroon, joten otin ne ja sanoin et heitän ne menemään. No okei aijonko mä hävittää niitä? En varmana. Nyt ku on vahvoja lääkkeitä vielä lisää nii tänään mun elämä loppuu.

  Käyn vaan ekana syömässä ja otan ne lääkkeet heti sen jälkeen. Kukaan ei käy kattomassa mua ku oon huoneessa niin sit noi löytää mut kuolleena iltapalalle haettaessa. Näin. Sit vaan ruma ruumis ruumishuoneelle ja läheiset valmistelemaan mun hautajaisia. Ja se siitä sitten.

Maailma ik varmasti paljon parempi paikka ilman mua. Ei mulla oo mittään annettavaa tälle maailmalle/tulevaisuudelle. Veisin vaan asioita pois joten paaaljon parempi kun kuolen.

Tää blogi on pitänyt mut aika kauan hengissä, mut ei tämäkään auta mua eteenpäin.

❤️:llä Lilja

1 kommentti:

  1. Et kai oikeesti tappanu ittees, et ansaitse kuolla, elämästä ois voinu viä muuttuu parempaan. Jos oot nyt poissa, oon tosi pahoillani sun puolesta, lepää rauhassa <3

    VastaaPoista