Mulla on koko ajan. Välillä on sen verran voimia että saan esitettyä parempaa oloa. Mutta sitten taas sortuu se kuori minkä oon rakentanu mun ympärille.
Jännittää ihan pirusti. Mulla on tänään neuvottelu, minne tulee mun avo-hoidon porukkaa, uus sossu ja lääkäri, mun vanhemmat ja hoitaja. Nautin. No en. Vihaan olla muiden huomion keskipisteenä. Vihaan sitä ku multa kysytään kaikkea ison joukon edessä. En mää halua sanoa suoraan tiettyjä asioita tietyille ihmisille.
Äiti oli löytäny sen mun puukon mun huoneesta xd. Meni sit sanomaan sen perhetapaamisessa. Oli tosi jotenki mukava. Nyt ne oikeesti luulee että oon viillelly mun huoneessa. Sit se vittu alkaa puhumaan että haluaa nähdä mun kädet. Nii ihan tosissaanko se meinas, että mä näytän mun sille sen miltä musta oikeesti tuntuu. Mun arpiset käsivarret, kämmenet, jalat ja kyljen. No kuule en näytä. En mä luota ihmisiin sen verran että voisin näyttää ne. Jos näytän jollekin mun arvet, nii luotan siihen ihmiseen ainakin jollain tasolla. Mutta sellaiselle joka tonkii mun vaatekaappia, nyt varmaan koko huoneen. Paskat.
Vittu heti ku toi neuvottelu on ohi nii meen vessaan ja viillän syvälle. Tosi syvälle. Haluan nähdä kun veri virtaa musta ulos. Toisaalta voisin kyllä viiltää niin ison, että kuolisin siihen. Sit se ois niinku rip. Mutta jos päädyn tohon nii onnistun varmasti. Enää en jaksa yritää uudestaan.
Elikka niin. Kyllä halun kuolla. Edelleen. Tai vaan kuihtua pois. Kadota lopullisesti. Mutta vitut mää täältä mihinkään pääsen. Oon viimeksi ollu hän osaston ulkopuolella viisi päivää sitten. Viime torstain jälkeen oon käyny kaks kertaa ulkona. Sillon ku menin toiselta osastolta lanssin kyytiin ja lanssista tälle osastolle missä oon nyt. Eli varmaan kaks minuuttia yhteensä. Viikon aikana. No arvatkaapa onko vituttavaa. On. Mä toki kyllä lähtisin vetämään ihan heti. Ei kiinnosta olla täällä yhtään. Haluan tappaa itteni. Heti ku pääsen ulos, meen tonne sillalle ja hyppään alas.
Mulla on nyt jo kaks suunnitelmaa. Viiltää käsi auki ja hypätä jokeen. Jos nii ei jostaki syystä onnistu niin voisin tukehduttaa itteni tyynyyn. Tai kuristaa jollain vaatteella. Hmm toki vois näännyttää itteni syömättä mitään. Tai leikkiä että syön vaikka en oikeesti syö nii ne ei hoksais laittaa letkuihin. Mitäköhän muuta vielä keksisin. No ainahan voin hypätä junan alle. Tai jostain korkeen rakennuksen katolta. Kerätä vitusti lääkkeitä tai suoraan jotain huumeita ja ottaa yliannostus. Kyllä mää keinot keksin ei siinä. Tapan itseni heti ku siihen tulee tilaisuus.
-Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti