Oon ihan paskassa kunnossa. Odotan vaan että mun terä löydetään. Tai noi tajuaa että mulla on terä ku käsissä taas haavoja. Osa syviä. Haluan koko ajan viiltää. Ja mähän myös viillän.
Oikeesti onko loppujenlopuksi elämässä mitään järkeä? Jokatapauksessa me kaikki kuollaan. Thats it. Ei sille voi mitään. Haluan tietää minkä ihmeen takia mut halutaan pitää hengissä. Minkä takia mä en sais satuttaa itseäni. Miks sitä ylipäätään pidetään pahana tapana. Mulla se on tapa. Aina kun haluan päästä pahaa oloa karkuun viiltelen koska silloin en keskity mihinkään muuhun.
Miten ylipäätään määritellään hyvä ja paha. Miks jotku tietyt tavat on pahoja.
esimerkiksi jos kaadut maahan ja käteesi tulee haava. Sehän ei ole yhtään paha asia. Kunhan vaan putsataan ja laitetaan laastari niin sitten kaikki on hyvin. No sitten jos viillän käteesi haavan ja menet kertomaan siitä jollekin niin sut lähetetään heti jonnekki terapiaan silleen joo bai. Halveksutaan ja katsotaan pitkään jos sulla on viiltely jälkiä.
Hirveästi lähtee kiertämään puheita susta. Kaikki ylireagoi ja pelkää sun jälkiä. Miks ihmiset tekee niin. Jos jollakin on niin paha olla ettei löydä muuta keinoa kuin itsensä satuttaminen, ei niitä arpia pitäis piilotella. Se vain todistaa että oot ihan helvetin vahva, jos oot selvinnyt.
En nyt itse käytä lyhyt hihaisia ollenkaan, muuten kun yöllä omassa huoneessa. Kädet on aina auki niin ei viiti järkyttää muita.
- Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti