Eilinen oli yhtä helvettiä. En päässyt käymään ulkona ja Idkä tuli käymään. Se vitun kusipää ei usko mitään mitä mä sanon. No jos ei kelpaa se mitä puhun nii ei mun oo mikään pakko puhua sille. Piän turpani kiinni ja vittuunnun yksin omien ajatusten kanssa. No mä oon selvinnyt silleen jotenki aikaisemmin niin kyllä selviän nytkin. Iskän on ihan turha odottaa että mä puhuisin sille enää mitään pakollisia asioita enemmän.
Lopulta eilen alko ahistaa niin paljon että raavin käden auki kammalla. Ei siitä jääny mahtavia jälkiä, ennemminkin vain pintänaarmuja. Mut kipua tuli, se on pää asia. Huomenna saan teriä. AI että. Ootan huomista niin innolla. Lisäksi näen mun parasta kaveria piiitkästä aikaa 💕
Tähtityttö ei oo enää mulle läheinen. Kun mun ongelmat alko tulla ilmi se häipy mun rinnalta. Musta tuntuu että ei meidän ystävyys enää kauan kestä, koska en luota etteikö se levittäisi mun asioita sen muille kavereille. Eikä se juttele mun kanssa enää. Meidän polut on alkanu erkaantumassa toisistaan. Vaikka Tähtityttö on tosi mukava ja mahtava ihminen ei me kuljeta loppuelämä käsikädessä. Mä käännyin toiseen suuntaan. Eikä tähtityttö seurannut mua, enkä mä seurannut häntä.
Mun pitäs pestä pyykkiä tänään. Iso kasa vaatteita on mun sängyllä. Lisäksi mun pitää pakata reppu. Sinne lentää kaikki vaatteet mitä en tarvi täällä. Sit voin ottaa kotoa vaatteita mistä tykkään itse enemmän. Mun vanhemmat ei vaan osaa tuoda oikeuta vaatteita mulle tänne. En ees enää muista mitä muita vaatteita mulla on näiden lisäksi mitä mulla on nyt täällä.
Kotona mä etsin mahdollisimman paljon teriä, mitä voin salakuljettaa tänne, koska tää paikka kaipaa väkisten moonta terää. Sit kotona viiltelen. Ja tuun tänne aikoinaan mun kädet koska why not? Sit selviän paljon paremmin kun voin viillellä.
-Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti