Vituttaa

Miks mun elämän pitää olla näin saatanan vaikeaa. Mikään ei onnistu. Mikkään ei mee suunnitelmien mukaan. Kaikki vaan hajoaa käsiin. Heti ku oon saamassa enemmän vapauksia menee kaikki päin persettä. 

Miks vitussa mun pitää olla tällänen ihminen. Haluan kuolla. Haluan pois. En halua elää. En halua olla täällä. Haluan pois tästä kaikesta. Ilman kipua ei ole minua. En tiiä kauanko jaksan ilman viiltävistä. En kauan. Sit mun on pakko purkaa mun pahaa oloa johonki. Haluan terän niin saatanan paljon että alkaa itkettää.

Miks mun piti mennä antamaan se terä pois. Nyt en pääse pitkään aikaan kotiin tai pihalle. Nii vitun paskaa oikeesti. Menee moti. Haluan oikeesti hypätä alas sillankaiteelta. Tai vetää ranteet auki. Ois niin ihanaa. Veri vakuus vaan pois ja lopulta mäkin lähtisin. Ranteet vaan auki. Pitkät viillot. Suuret suonet katki eikä paluuta mihinkään. Oisin vaan haudas ikuisessa raujassa. Eihäirite melu, ei ahdistus. Mitään ei ois. Ei tarvis mitään pakoon päästä, ku ei oo mitään mitä pelätä, ei mitään mitä rakastaa. Ei vaan ois mitään. Sillä selvä.

Tällähetkellä itsari houkuttaisi. Nii paljon että haluan toteuttaa sen. Mut hyvällä suunnitelmalla. En millään hätiköidyllä paikalla minkä takia menis pitkäksi ajaksi mahdollisuudet. Pitäis olla hyvä suunnitelma. Niin varma että se kestäis tuulen ja myrskyn. Sellainen joka oikeesti toimis. 

Ranteet auki taktiikka ois hyvä. Se sattuis ihan vitusti. Muttamutta mullahan ei oo niitä saatanan teriä. Ku noi kusipäät vei ne multa pois. Vittujen vatun vittu. Miks onnistun taas jälleeen kerran paskomaan asiat. 

Haluan ulos. Tää mun fiilis kaipaa suklaata ja hyvän sarjan. Pimeän huoneen. Siten mä pääsisin yli tästä olosta. Ehkä. Mut todennäköisesti en pääse ees pihalle. Vittu. No pitää mennä kysymään koska saatana haluun raikasta ilmaa ja suklaata.

-Lilja