perjantai 21. joulukuuta 2018

Sataan osaan hajonnut


Tuntuu niin rikkinäiseltä.
En oikein saa kiinni mun ajatuksista. Ne on nii sekavia. Tuntuu kuin kaikki hajoais käsiin. Mä pääsen huomenna päivälomalle kotiin. Se on tosi iso askel mulle eteenpäin, koska en oo käyny kotona pitkään aikaan. Haluun sinne nii kovasti mut samalla pelottaa ihan helvetisti.

Tiiän että paskon mun päiväloman. En ees uskottelee itelleni että se menee hyvin. Koska mitä saat kun yhdistät tytön joka on viillellyt monta vuotta ja sitten estetään viiktelemästä monen kuukauden ajan + kotiloma jossa tyttö pääsee käsiksi kaikkiin omiin teriinsä ja purkamaan monen kuukauden ahdistukset?

Nii luulen että siitä ei seuraa mitään hyvää. Nimittäin mä vedän käet ihan helvetin täyteen syviä viiltoja, koska en oo pystyny satuttaa itteäni kunnolla ja mä oikeesti tarvin kipua ja verta nyt ihan helvetin paljon :)

Ois kivaa jos pääsisin tänään pihalle. Mun omahoitaja on tänää iltavuorossa ja ku kysyin se sano et mahdollisesti. Toivon et pääsen pihalle tarvin raikasta ilmaa. Lisäksi ku en eilen pääsy pihalle nii vituttais aika paljon jos en pääsis tänäänkään.

Kun oon nyt alkanu stressaa kauheasti kaikkia asioita, mun naama on alkanu taas kukkimaan. Tällähetkellä omistan kaksi ihan helvetin isoa ja saatanan kipeää finniä. Toinen leuassa toinen otsassa . Ja näytän täten tosi viisaalta . No onneks meikit on keksitty :)

Kolme yötä jouluun. En tykkää joulusta. Turhaa lahjojen antamista ja hössöttämustä ruuasta ja siivouksesta. En mä vaan jaksa sellasta.

Ja laihduttamisen takia joulu on yhtä helvettiä, kun ei voi välttää ruokailuja... No ehkä mä kestän yhden päivän jos paastoon muutaman edellisen. Tänään oon syöny 250 kaloria ja huomenna syön 100 kcal. En nimittäin halua olla tällänen läski possu jolla on ruma keho.

-Lilja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti