sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Piparminttutikkari

 Ahistaa liikaa. Masentaa järkyttävän paljon. Oon niin huono ihminen. Haluan olla kuollut. Sitten mulla ei olis mitään ongelmia. Mä en usko kuoleman jälkeiseen elämään. Kuolema pelastaisi mit ja koko maailman multa.

Oon nyt viimeistellyt mun suunnitelman. Itsemurhasuunnitelman. En vaan jaksa mitään tai ketään nii miks mun pitäis elää. Ei mulla oo mitään syytä elää. Ei maailmalla oo mitään syytä pitää mua kärsimässä täällä. Mutta se suunnitelma on tosi hyvä. Se ei vaan voi mennä pieleen. Kai mä voisin kertoa sen täällä, eli mä lähen kotoa pois. En halua että musta syntyy harmia vielä kuolleenakin. Mä siis lähen ja tapan itseni. Päivämääräkin on jo varma.

 Tarvitsen kuitenkin vielä parikymmentä euroa rahaa, jotta voin toteuttaa tuon. Ja en tiiä mistä voisin saada ne. En halua pyytää vanhemmilta, enkä halua keneltäkään muultakaan. Joten pitäis jotenkin tienata ne. Aikaa on kuitenkin vielä pari viikkoa niin enköhän mä kerkeä.

Mun pitäis kirjottaa kaikille kirjeet. En tiiä jaksanko kirjottaa. Oon vetäny itteni niin loppuun, että toivon jaksavani tuonne parin viikon päähän. Koulusta mun pitäis huolehtia, ja olla kaikille tosi ystävällinen ja tehä kaikki mitä pyydetään. Olla kerrankin se unelmalapsi.

  Mutta minä en jaksa. En ihan yhtään. En jaksa. Piste. Huomenna ois enkun koe ja bilsan kasvimoniste pitäis tehdä. Äikänkin läksyt on tekemättä. Huoh. Ehkä mä alan tekemään niitä. Mut on vaan niin paska olo. Mä oon vielä syönytkin aika paljon. No oon keksiny että voin oksentaa ne ruuat mitä oon syöny ja huuhdella kaiken huonon musta pois.

  Oon ihan liian palasina. Mun kädet näyttää ihan kamalilta, koska arvet. Hiukset on rasvaiset ja vaatteet likaset. Oon vaan tosi likanen ihminen. Hyi mua.... nyt nousen tästä sängyltä ja teen kaikki läksyt. Läksyjen jälkeen vielä suunnittelen tota itsemurhaa, jotta se varmasti onnistuu.

-Lilja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti