” avaan kaappini oven. Jälleen kerran käsi siirtelee tavarat pois tieltä ja nostaa niiden alta terän. Tämä terä ei ole se kaikista terävin ja isoin. Mutta se on silti terävä ja tekee hyvää jälkeä iholla. Otan terän ja kävelen vessaan. Vähän paperia viereen ja alan viiltämään. Aluksi hitaasti ja pinnalle. Haava syvenee koko ajan. Verta alkaa tiputellen valua. Sitä tippuu lattialle. Pyyhin paperilla veret pois. Heitän verisen paperin pönttöön ja otan lisää. Viillän koko ajan syvemmälle. Välillä pysähdyn katsomaan. Lasken terän lattialle ja vain tuijotan tuota uutta jälkeä. Verta. Olen elossa. Olisinpa kuollut. Käsi ottaa terän ja viiltää vain syvemmälle. Pahaa oloa ei enää tunnu. Tuntuu vain kipua. Nojaan vessan kylmään seinään ja suljen silmät.
Heitän loput veriset paperit pönttöön ja vetäisen. Piilotan terän vaatteisiini ja lähden vessasta toivoen että uusi haava ei vuoda siteen läpi.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti