sunnuntai 30. syyskuuta 2018

 Ahistus nousee sanoinkuvailettamon nopeasti. Pelottaa.

Oon ollu koko viikonlopun mun kaverin kanssa mökillä. Ja arvatkaa jätänkö kaikki mun itsari suunnitelmat ja terät sekä keräämänsä lääkkeet kotiin? No kyllä jätin. Mun tuurilla mun vanhemmat on nyt ratsasi mun huoneen läpi ja ku tuun kotiin on edessä ihan hirvee saarna. Kaiken lisäksi jos ne löytää sen mun itsari suunnitelman nii ei kyllä hyvin käy.

Siinä vaiheessa kyllä lähen kävelemään kotoa. Enkä tuu takas. En ikinä. Hyppään vaikka jokeen jos ei muu auta. Ja sillä selvä.  Voisin vaan kadota pliis. Toivon ettei ne löydä mitään. Oikeesti. Kuolen.

-lilja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti