Jes, osastolla taas. Oikein mukava oli toi mun loma. No ei oikeesti. Mun loma meni päin vittua. No minkäs teet. Juu u mun sitten piti kertoa mun omahoitajallr että miten meni. Oikein loistavaa. No kerroin kaiken, ku olin siinä tilanteessa niin palasina. No sehän sit pölli mun terän ja kerto siitä kaikille. Toivon että ne ei kerro mun vanhemmille. Se ois niin perseestä. Mut onneks pääsen osastolta kokonaan pois tiistaina. Lähen tänään vkl lomalle ja sitten tiistaina on loppupalaveri.
Vituttaa ku menin kertomaan. Mä en ees yhtä asiaa voi olla kertomatta. Vitunsaatanaperkelevittu. Jos toi vaikuttaa jotenkin mun jatkohoitoon nii helvetti soikoon.
Oon pistäny nyt taas vähän suunnitelmat uusiksi. Oon edelleen ihan hukassa itseni kanssa ja niin. Mutta mutta aion mennä kotiin, en jaksa käydä koulua kunnolla ja mihinkään lanuun en mee mun elämää selittämään. Mä oon mun päätökseni tehnyt. En voi parantua masennuksesta ja kukaan ei voi auttaa mua.
Jos te luulette että en nää mitään asioita hyvänä ootte väärässä. Mä nään kaikki mun läheiset ja muut tärkeät asiat liian arvokkaina mulle. Mä en ansaitsis niitä. Kyse ei kuulkaas oo siitä että mä en näkis niitä. Mä en vaan halua satuttaa ketään muuta ja koko mun eläminen satuttaa niin saatanan monia ihmisiä, että ois parempi olla vaan kuollut.
Elämä on mulle liian arvokasta. En mä vaan yksinkertaisesti sais elää pilaamassa muitten maailmaa ja koko tätä paskaa. Saanen kertoa sellaisen hienon listan joka kertoo aika paljon musta.
1. Vihaan itseäni
2. Vihaan elämää
3. Vihaan koko muuta maailmaa
Näin. Ja siinä se. Tää maailma ei oo mun paikka. Jos olis ja mä olisin onnellinen voisin ihan hyvin elää. Mutta se on vaan jos. Ja tää on mutta. Elämä on perseestä.
-Lilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti